Euroopassa on maita, joissa kulttuuriministerin salkusta taistellaan, koska tehtävä on tärkeä ja näkyvä. Sitä pidetään harvinaisen positiivisena poliitikon pestinä, sillä kulttuuri edistää hyviä asioita ja vaikuttaa kaikkialla yhteiskunnassa.
Kukapa ei haluaisi olla sivistynyt poliitikko, taiteilijoiden tukija ja ystävä, joka saa arvovallallaan viimeisetkin valtionvarainministeriön talouskurijäärät ymmärtämään taiteen merkityksen yhteiskunnan hyvinvoinnin edistäjänä? Suomessa ei kukaan.
Kulttuuriministeri on meillä heittopussitehtävä. Se täytetään tilastollisesti, kun tarvitaan joku Oulusta, Vaasasta tai Savosta. Tapana on myös testata aloitteleva poliitikko kulttuuriministerinä ennen kuin hänelle annetaan tärkeämpiä salkkuja.
Ministereiden tehtävä lienee puolustaa omaa tonttiaan hallituksen rahanjaossa ja eduskunnan päätöksenteossa, käydä julkista keskustelua ja edustaa alaansa meillä ja muualla. Poikkeuksen tästä tekee tiede- ja kulttuuriministeri, jota kutsun vain kulttuuriministeriksi, koska tiede on jo kauan sitten karannut poliitikoiden ymmärryksestä. ”Tiede on tärkeää”, he sanovat, ja luulevat, että tiede on yhtä kuin TKI.
