Kasvava bisnes jäi, kun kauppias karkasi ihmisläheiselle sote-alalle — Uratarinoiden näyttely pohtii hyvän työarjen edellytyksiä
Markus Kuokkanen
9/18/2022
Oman uravalinnan juuret voivat juontaa syvälle, kun asiaa miettii. Malin Karomäki seurasi lapsena vanhempiensa työtä sosiaalialalla ja kasvoi sijaislasten kanssa. Itsenäistyvä nuori kapinoi ensin kodin mallia vastaan, mutta päätyi lopulta aivan samalle uralle.
”Sanoin vanhemmilleni, etten ikinä tekisi samoja töitä”, Karomäki kertoo.
Nyt 30-vuotias sosionomi johtaa Omakoti Sofiaa, jossa asiakkaat ovat kehitysvammaisia ja autismin kirjon nuoria aikuisia. Polku ei ole ollut helppo. Arki sosiaalialalla voi olla henkisesti raskasta ja vastaan tulee myös suoranaista väkivallan uhkaa. Eteenpäin vie kuitenkin työn tärkeys, joka on ilmeinen päivittäisessä työssä.
Malin Karomäen tarina on nyt osa Suomea kiertävää näyttelyä.
Tositarinoita työelämästä -projekti tuo yhteen tavallisten ihmisten kokemuksia. Valokuvanäyttely on nähtävillä syksyn mittaan muun muassa työelämää käsittelevissä keskustelutilaisuuksissa ympäri Suomea. Kasvava uratarinoiden mosaiikki on myös esillä verkossa. Somen virtoihin tarinat leviävät #tositarinoitatyöelämästä-tunnuksen alla.
Hanke on osa TYÖ 2030 -ohjelmaa, jonka tavoitteet ovat suuria ja abstrakteja. Valtionhallinnon ja monien muiden toimijoiden yhteinen ohjelma etsii muun muassa uudenlaisia toimintatapoja työelämään ja pyrkii vahvistamaan luottamukseen perustuvaa työkulttuuria. Näyttelyhankkeen ajatuksena on lietsoa keskustelua ja itsetutkiskelua.
Media kertoo usein tarinoita sankarillisista yrittäjistä tai etsijöistä, jotka kokevat kriisin ja löytävät itsensä radikaalin alanvaihdon jälkeen. Tositarinoita työelämästä -näyttely tuo esiin myös tylsempiä kertomuksia, joista ei löydy yhtään hurjaa käännettä tai yllätystä. Arkisten kokemusten kokoelmaan kuuluu kattomyyjä, joka arvostaa vakautta hyvämaineisen työnantajan leivissä. Se kertoo myös kotiäidistä, jota mietityttävät kotiäiteihin liittyvät asenteet.
Mitä arvoa on näillä tavallisten ihmisten tarinoilla? Projektin keskeinen idea on se, että yleisö peilaa muiden kokemuksia omiinsa ja lisää omankin tarinansa kasvavaan kokoelmaan. Oman tarinan voi jättää sivustolle muutamalla klikkauksella.
”Oman työelämätarinansa äärelle pysähtyminen on oiva tapa jäsentää omia kokemuksiaan työelämästä ja suuntaviivoja kohti tulevaa”, sivustolla maalaillaan.
Toiveena on, että projekti synnyttää keskustelua, joka ei painotu vain työpaikkojen ongelmiin vaan myös hyvään arkeen ja työn merkityksellisyyteen.
Näyttelyn tarinat arjen rososta ja onnistumisen elämyksistä ovat tunnistettavia, vaikka alat olisivat täysin vieraita.
Miika Heinonen pohtii esimiestyössä vastaan tulevaa kitkaa. Toimistokalusteita valmistavan Frameryn operatiivinen laaduntarkkailija sanoo, että joskus yhteistyö tökkii esimerkiksi tuotantopuolen kanssa.
”Erityisen ärsyttävältä soraäänet tuntuvat siksi, että oman työni tarkoitus on juuri helpottaa myös heidän työtään”, hän kuvailee.
Nelly Nissinen puolestaan puhuu siitä, kuinka olennaista on kiinnittää huomiota palautumiseen. Nainen tekee hektistä työtä, kun hän räätälöi yrityksille henkilöstöratkaisuja Eezyn yhteyspäällikkönä.
”Kun tarve on 20 siivoojaa seuraavalle aamulle, ei siinä jäädä aikailemaan, vaan etsitään tekijät asiakkaalle”, hän sanoo.
”Käytännössä jokaisen asiakkaan tarve olisi ollut jo edellisenä päivänä.”
Myös työelämän asiantuntija kertoo näyttelyssä oman työelämätarinansa. EY:n henkilöstöjohtamisen konsultointipalveluiden johtaja Eva Tuominen tiivistää oivalluksia työn mielekkyyden ja ponnistelun suhteesta.
”Suurimpia stressin syitä ovat epäselvät vastuut ja odotukset. Ne myös heikentävät tunnetta työn merkityksellisyydestä.”
Uratarinoiden kokoelma tekee selväksi, että elämä ei seuraa stereotyyppisiä oletuksia. Polkuja on kaikenlaisia. Alakoulun opettaja voi lähteä Maltan aurinkoon nettikasinon työntekijäksi. Aivan omanlaisensa reitin löysi myös Miia Punkkinen, joka vaihtoi ennakkoluulottomasti alaa ja ryhtyi kioskikauppiaaksi.
”Enää arjestani ei päättäisi kukaan muu. Siitä minä haaveilin. Toinen houkutteleva syy oli tietysti taloudellisen menestymisen mahdollisuus”, Punkkinen kertoo.
Bisnes kasvoi vauhdilla. Kolmen vuoden päästä Punkkisen vastuulla oli neljä kioskia ja kasvava määrä työntekijöitä. Sitten iski väsymys.
Neljän yrittäjävuoden jälkeen Punkkisen titteli on kioskikauppiaan sijasta opiskelija. Nyt tähtäimessä on uusi tutkinto ja työ sosiaali- ja terveysalalla. Miia Punkkisen perustelu saa miettimään oman työn merkitystä.
”Työ tuo hyvinvointia, mutta vain silloin, jos se tuntuu omalta ja on omien arvojen ja periaatteiden mukaista”, hän sanoo.
”Haluan jatkossa työskennellä ihmisten kanssa ja auttaa toisia niin paljon kuin mahdollista. Se tuntuu nyt minulle arvojeni mukaiselta tekemiseltä.”
Jaakko Sahimaan kuva lisättiin juttun 19.9. 2022 kello 15.00.
Tämä juttu on Aiherahoitettu artikkeli. Jutun tilaaja on Työterveyslaitos.
Rapportin Aiherahoitetussa artikkelissa tilaaja tuo toimittajan haluamansa aiheen äärelle. Toimittaja kirjoittaa jutun itsenäisesti.
Markus Kuokkanen
9/18/2022
