Jutun kuva

Lukuaika 5 min

Geenitutkimus mullistaa vauhdilla koirien jalostusta — Tulevaisuuden mäyräkoira ei ehkä näytä samalta kuin nyt

Geenitutkimus mullistaa vauhdilla koirien jalostusta — Tulevaisuuden mäyräkoira ei ehkä näytä samalta kuin nyt

Uuden tiedon vallankumous kuohuttaa koirapiireissä ja saa salaliittoteoriatkin leviämään. Murroksessa Suomi näyttää suuntaa terveystutkimusten hyödyntämisessä.

Tue vapaata journalismia

alkaen

4,90 €/kk

Vuonna 2005 se alkoi. Geenitutkijat sekvensoivat koiran genomin eli kartoittivat tarkasti lajin perimän. Siitä käynnistyi uuden tiedon vyöry. Seuraavina vuosina löydettiin satoja koirien sairauksien taustalla olevia geenivirheitä. Kehitettiin geenitestejä, joiden avulla sairauksia voidaan jalostuksessa vähentää. Moni koirarotu pääsi tietyistä vaivoista eroon kokonaan.

— Se on ollut valtava loikka, niin hyvässä kuin pahassa, sanoo Kennelliiton hallituksen varapuheenjohtaja Kirsi Sainio

Sainio viittaa siihen, että myllerrys on pakottanut koirapiirit kipeiden kysymysten äärelle. Uusi tutkimus on paljastanut, että myös niin sanotut rotutyypilliset ominaisuudet voivat kytkeytyä sairauksiin ja vaivoihin. Esimerkiksi karvattomissa roduissa karvattomuuden aiheuttaa mutaatio, joka altistaa koiran myös hammaspuutoksille ja hampaiden epämuodostumille. 

Koiraharrastajien on pakko kysyä, mitä uusi tieto merkitsee jalostukselle. Pitääkö joitain rotuja jalostaa aivan toisenlaisiksi koirien hyvinvoinnin nimissä? Pitääkö joistain roduista jopa luopua kokonaan?

Kirsi Sainio selittää shokin syvyyttä.

— Ominaisuudet, joita on tavoiteltu rotukoirien jalostuksessa yli sata vuotta, ovatkin yhtäkkiä vikoja ja sairauksia. Rodun ominaispiirre muuttuu rodun ongelmaksi. Minusta tuntuu, että tämä on ollut koiraihmisille aika iso järkytys. 

Sainio katselee tätä murrosta aitiopaikalta. Hän johtaa puhetta sekä Suomen Kennelliiton jalostustieteellisessä toimikunnassa että Kansainvälisen koiranjalostusliiton (FCI) tieteellisessä toimikunnassa. Sainiolla on itselläänkin taustaa geenitutkimuksessa, hän on kehitysbiologian dosentti Helsingin yliopistossa. 

Sainio kertoo, että geenitutkimuksen tuoma tieto kiristää jalostuksen sääntelyä maailmalla. 

— Saksassa ollaan kieltämässä esimerkiksi karvattomien koirarotujen kasvattaminen kokonaan, hän mainitsee.

Samaan aikaan kapinahenki viriää koirapiireissä niin Suomessa kuin ulkomailla. Pitkään vaalittujen rotujen leimaaminen sairaksi herättää kovaa vastustusta. Kyse on myös rahasta. Esimerkiksi Saksassa koiranäyttelyharrastuksen kustannukset nousevat, kun terveystutkimuksia vaaditaan aiempaa enemmän. Sainio uskoo, että aihe on kuuma peruna muun muassa FCI:n yleiskokouskessa, joka järjestetään Madridissa kesäkuussa.

VIHOLLISKUVIA MAALAILLAAN

Kirsi Sainio on ollut Kennelliiton hallituksessa pidempään kuin kukaan muu, ja hänellä on pitkä perspektiivi jalostuksen kehitykseen. Kuva: Vessi Hämäläinen / Kennelliitto


Kirsi Sainio ymmärtää osin koiraväen halua nousta barrikadeille. Hän sanoo, että esimerkiksi Saksassa vaaditaan nyt perusteettoman laajoja terveystutkimuksia. Sainio painottaa kuitenkin, että kansainvälisellä kentällä näkyvä vastareaktio kanavoituu väärällä tavalla. Koirien jalostuksen kritiikki kehystetään usein eläinoikeusaktivistien kampanjaksi. 

— Sitähän se ei ole. Suuri osa rotukoiriin tänä päivänä kohdistuvasta kritiikistä tulee ihan tavallisilta koiranomistajilta, jotka ovat joutuneet oman lemmikkinsä eloa katsomaan, ja toiseksi eläinlääkäreiltä, jotka joutuvat jalostuksen kukkasia hoitamaan, Sainio sanoo.

— Kun tästä puhutaan kettutyttöilmiönä, aliavioidaan terveyshuolia esille tuovia tahoja.

Ymmärrys koirien terveydestä muuttuu niin nopeasti, että moni seuraa myllerystä epäuskoisena. Salaliittoteoriatkin ovat saaneet maailmalla kannattajia. 

— Jotkut pitävät tätä eläinlääkärikunnan tapana lisätä omia tulojaan sillä lailla, että roduille listataan uusia sairauksia, jotta voidaan rahastaa kasvattajia ja koiranomistajia, Sainio selittää.

— Se on osa tätä vastareaktiota, hän pohtii.

MAAILMAN TUTKITUIN KOIRAKANTA

Rotukoirien jalostuksen aiheuttamista terveysongelmista on keskusteltu jo kauan ennen geenitutkimusta. 

Suomessa jalostustoiminta alkoi 1889, kun Kennelliitto perustettiin yläluokan metsästysseurueiden tarpeisiin. Ulkomuotoon alettiin kiinnittää huomiota myöhemmin, kun koiranäyttelyistä tuli suosittuja.

— Ulkomuotokeskeinen jalostus on tuonut mukanaan ongelmia. Helposti aletaan jalostaa ääripiirteitä, Sainio selittää.

Suomessa ongelmaan on puututtu koiranäyttelyiden tuomarien koulutuksen kautta. Tuomareille terotetaan, että epäterveitä piirteitä ei ole syytä ihannoida eikä palkita. 

Sainio purkaa terveysongelmat numeroiksi suhteuttaakseen ongelman mittakaavaa.

— Kennelliitossa rekisteröitäviä rotuja on noin 330. Niistä todellisia ongelmarotuja on ehkä alle kymmenen. Sellaisia, joiden tilanne voisi olla parempi, on ehkä 15. Jos oikein kriittisiä ollaan, meillä on ehkä 30 sellaista rotua, joiden kehitystä täytyy tarkkailla, hän arvioi. 

Jalostuksen historiassa on nyt meneillään vaihe, jossa Suomi näyttää maailmalle mallia teknologian hyödyntämisessä.

Professori Hannes Lohen johtamalla tutkumisryhmällä on ollut merkittävä rooli koirien geenitutkimuksen vallankumouksessa. Ryhmä kuuluu sekä Helsingin yliopiston että Folkhälsanin tutkimuskeskuksen organisaatioon ja sen vahvuutena on maailman suurimpiin kuuluva koirien biopankki. Biopankin kokoaminen ei olisi onnistunut ilman Suomen koiraharrastajien laajaa yhteistyötä. Tietokannassa on lähes 80 000 verinäytettä. 

Suomessa jalostusta ohjaavat poikkeuksellisen vahvasti terveysnäkökohdat ulkomuodon sijasta. Kirsi Sainio selittää, että täällä koirien terveystutkimuksia tehdään selvästi enemmän kuin maailmalla yleisesti. 

— Jos puhutaan rotukoirista, Suomen koirakanta on varmaan maailmanlaajuisesti kaikkein tutkituinta, hän arvioi.

YLLÄTTÄVIÄ YHTEYKSIÄ 

Tutkimus on paljastanut, että rhodesiankoiran selässä oleva harjas voi aiheuttaa joillain yksilöillä neurologisia ongelmia. Kuva: Tyler Sherrington


Hannes Lohen tutkimusryhmä oli mukana muun muassa kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa havaittiin karvattomuuden yhteys hammasongelmiin. 

Tutkimusryhmään kuuluva molekyyligenetiikan dosentti Marjo Hytönen listaa monia yllätyksiä, joita koirien geenitutkimus on paljastanut.

Shar pei -rodun äärimmäinen ihon poimutus altistaa koiran autoinflammatoriselle sairaudelle, jota rodun piirissä kutsutaan shar pei -kuumeeksi. Valkoisilla koirilla puolestaan on riski synnynnäiseen kuurouteen. Hytönen selittää, että valkoisen värin taustalla on geenimuutoksia, jotka ohjaavat pigmenttisolujen kehitystä, ja pigmenttisolut osallistuvat myös sisäkorvan toimintaan.

Rhodesiankoiran selässä on kuvio, joka muodostuu vastakarvaan kasvavista karvoista. Tämän ominaisuuden taustalla on geenimuutos, joka voi altistaa koiran neurologisia oireita aiheuttavalle kudosmuutokselle. Hytönen lisää vielä, että bulldoggi-tyyppisille koirille ominainen korkkiruuvihäntä on yhteydessä luustomuutoksiin, joilla on mahdollisesti yhteys rotujen hengitysongelmiin.

Myös mäyräkoiralle ominainen lyhytjalkaisuus näyttäytyy nyt uudessa valossa. 

Marjo Hytönen selittää, että lyhytraajaisuuden taustalla on kaksi eri geenimuunnosta, joista toinen on liitetty selkänikamien välilevysairauteen. Monia lyhytraajaisia rotuja on mahdollista jalostaa niin, että päästään eroon sairaudelle altistavasta geenimuunnoksesta. 

— Mutta joidenkin rotujen, kuten mäyräkoiran, tilanne on vaikeampi, sillä normaalia geenimuotoa on rodussa hyvin niukasti, Hytönen sanoo.

EVOLUUTIOTA KELATTAVA TAAKSEPÄIN

Kirsi Sainio sanoo, että uusi tutkimustieto tuo Kennelliitolle paineita tehdä nopeita ratkaisuja koirien jalostuksessa. Hän alleviivaa kuitenkin, että asioiden sisäistäminen ja kypsyttely vaatii aikaa. Koirapiirien sisäisessä keskustelussa on päästävä vastakkainasettelusta ratkaisujen etsimiseen.

— Nyt pitää käydä keskustelua siitä, missä määrin voimme säilyttää näitä ominaisuuksia, mutta päästä eroon ominaisuuksiin liittyvistä sairauksista, Sainio sanoo.

— Onko meillä joitakin sellaisia rotuja, joiden kasvattaminen pitäisi oikeasti lopettaa? Luulen, että on. Täytyy miettiä, onko kaikkien rotujen olemassaolo tarpeellista.

Mäyräkoiran historia rotuna ei suinkaan ole päättymässä. Geenitutkijalla on selkeä ajatus siitä, miten selkäongelmiin voitaisiin vaikuttaa nopeasti. Marjo Hytönen sanoo, että mäyräkoira voidaan risteyttää toisen koirarodun kanssa. Roturisteytys merkitsisi sitä, että tulevaisuuden mäyräkoiralla on jonkin verran nykyistä pidemmät jalat.

Hytönen kertoo, että mäyräkoiran raajat ovat lyhentyneet pikkuhiljaa 1900-luvun mittaan. Tulevaisuuden mäyräkoira näyttää ehkä samalta kuin sen sata vuotta sitten eläneet esivanhemmat.

Koirapiireissä kaikki eivät lämpene roturisteytyksille. Hytönen arvioi kuitenkin, että geenitutkimuksen myötä asenteet risteytyksiä kohtaan muuttuvat koko ajan suopeammiksi. Hän selittää, että geenitestien avulla risteytysten suunnittelu ja toteutus on helpompaa ja tuvallisempaa. 

Kirsi Sainio pitää selvänä, että koirapiireillä on edessään vielä monia uusia yllätyksiä, kun tutkimus etenee. Geenitutkimuksen vallankumous on vasta alussa. 

 

Tämä juttu on aiherahoitettua journalismia. Rahoittaja on Suomen Kennelliitto. Rapportin aiherahoitetun journalismin mallissa rahoittaja tuo toimittajan haluamansa aiheen äärelle, ja toimittaja kirjoittaa jutun itsenäisesti ja aihetta lukuun ottamatta tilaajasta riippumattomasti. Tilaaja on vaikuttanut sisältöön ainoastaan toimeksiannolla, voit tutustua toimeksiantoon täältä.

Tue vapaata journalismia

alkaen

4,90 €/kk

5/20/2022

Avatar
Markus Kuokkanen

Riiassa asuva freelance-toimittaja. Työmaana Baltian maat ja Suomi.

Lue lisää >

Muut artikkelit toimittajalta Markus Kuokkanen