Voit ottaa henkilökohtaiset tavarasi ja lähteä
Potkut tuli. Miltä irtisanomisen hetkellä tuntuu? Mitä viimeisenä työpäivänä tapahtuu?
Kirsi Haapamatti
4.9.2017
Kun Marja sai kutsun kulmahuoneeseen, hän kuvitteli kyseessä olevan normaalin palaverin. Hän oli kollegoidensa kanssa juuri suunnitellut asiakkaan projektia.
”Meidän tiimin kolme henkilöä irtisanottiin tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin vedoten. Olimme kaikki sokissa. Saimme vain kysyttyä, onko työntekovelvollisuutta. Sitä ei ollut. Oli absurdi tunne palata työpisteelle. Miten informoida tästä asiakkaita?”
Marja kollegoineen keräsi kamppeensa ja lähti samppanjalounaalle.
”Yrityksen johtamiskulttuuri oli ailahtelevainen. Vasta hiljakkoin esimies oli sanonut, ettei firmasta koskaan irtisanota ketään. Alkujärkytyksen hälvennyttyä päätin, että tämä oli minulle hyvä juttu. Marssin kauppaan ja ostin upeat sähkönsiniset korkokengät. Ikään kuin palkinnoksi siitä, että tulen kyllä pärjäämään.”
Irtisanomistilanteesta ei Marjalla hyviä muistoja ole kerrottavaksi.
”Kukaan ei hyvästellyt tai kiittänyt meitä. Hyvien käytöstapojen ja työntekijän henkisen hyvinvoinnin kannalta asia hoidettiin huonosti. Luulen, että siihen liittyi osaamattomuutta ja sitä, että johtoa hävetti. Se halusi ikävän tilanteen nopeasti pois käsistä. En tiedä, miten asiakkaille kerrottiin meidän katoamisestamme.”
Matias sai tiedon irtisanomisestaan sähköpostitse.
”Viesti tuli yrityksen info-osoitteesta, ei edes esimiehen henkilökohtaisesta. Varsinainen paperi tuotiin myöhemmin lokerooni. Huoltomies haki läppärini ja toivotti hyvää jatkoa. Viiden vuoden työsuhteen myötä jäi paljon kollegoita, jotka tavoittivat minua myöhemmin Facebookissa. Heille ei ollut kerrottu irtisanomisestani. Numeroni vain lakkasi toimimasta. Olin määräaikaisten työsuhteiden ketjussa, mutta työsuhdetta oli ennen aina jatkettu.”
Hannelen pomo itki irtisanomisilmoitusta antaessaan.
”Esimies oli käytännössä ystäväni, mutta irtisanomispaperin saatuani etäännyin hänestä hetkessä. Pidin kyyneleitä teatterina ja tiuskin esimiehelle. En mennyt järjestetyille kakkukahveille. Ne olisivat tuntuneet hautajaisilta. Jälkikäteen olen ajatellut, että hän aidosti kärsi tilanteesta. Meiltä irtisanottiin useita, kun lama runteli toimialaamme. Olin tunnekuohussa, ja halusin vain pois.
Riinalla oli esimiehensä kanssa tulehtuneet välit. Riina irtisanoutui itse, mikä oli helpotus molemmille.
”Tein työni viimeiseen päivään asti. Läksiäiskahvini järjestettiin viimeiselle työpäivälleni, aamukahdeksalta. Tilanne oli hätäinen. Hädin tuskin istahdimme pöytään. Yleensä pois lähtijöille järjestettiin iltapäiväkahvit kakkuineen, ja istuttiin kaikessa rauhassa.”
Riinalla on kokemus irtisanoutumisesta myös ulkomailla, toisessa Euroopan maassa.
”Siellä oli tapana, että irtisanottu kävelytetään saman tien pois talosta. Tapa tuntui kaikista aika traumaattiselta. Yllätyinkin, kun ilmoitukseeni suhtauduttiin surren, ja minua koetettiin vielä saada jäämään. Tein töitä loppuun asti.”
Leena irtisanottiin, kun hän palasi hoitovapaalta töihin. Hoitovapaan aikana yrityksessä oli ollut yt-neuvottelut.
”Tuo turva, että hoitovapaalla olevaa ei voi irtisanoa, on hyvä. Mutta aika hassulta tuntuu, että turva loppuu töihin palattua kuin seinään”, Leena pohtii.
Leenan esimies pyysi Leenaa palaveriin heti tämän ensimmäisen työpäivän aamuna. Luottamies kehotettiin ottamaan mukaan. Tapaamisessa Leenalle kerrottiin, ettei häntä enää tarvita.
”Asia tuli yllätyksenä, sillä aikaisempien irtisanomisten vuoksi kaikilla työtovereillani oli todella kiireistä.”
Leena sai listan talon sisällä olevista muista työpaikoista ja viikon aikaa tutkia, olisiko niissä sopivaa. Ison yrityksen työpaikat sijaitsivat toisella puolella Suomea tai eivät olleet sopivia. Viikon kuluttua irtisanomispaperi iskettiin kouraan.
”Talon omaisuus otettiin minulta heti pois, ja sain lähteä. Irtisanomisaika on puoli vuotta, ilman työvelvoitetta. 20 vuoden ura oli siinä.”
Marita sai potkut vähän ennen koeajan päättymistä.
”En olisi ehkä itsekään halunnut jatkaa, mutta kyllä potkut satuttivat. Minua itketti. Tuntui kuin olisi tullut jätetyksi. Nyt voin jo nauraa asialle, mutta silloin tuntui erityisen nöyryyttävältä, kun piti irrottaa työpaikan avain avainnipustani. Se ei meinannut irrota. Esimies oli vain hiljaa ja odotti kun räpläsin avaimiani. Menin potkujen jälkeen jumppaan ja itkin sen jälkeen suihkussa.”
Esa irtisanottiin rikkeen vuoksi. Sitä ennen hän sai kaksi varoitusta.
”Potkuni tulivat syystä. Olin nolona ja korvat luimussa, ja tein työpaikalta katoamistempun, enkä kertonut kenellekään. Ehdin työskennellä yrityksessä kymmenen vuotta, ja todistin useita työsuhteen päättymisiä. Tuntui kummalliselta, että jotkut työntekijät vain katosivat, joillekin pidettiin läksiäiset. Vaikka kyse oli potkuista. Ehkä nuo kadonneet olivat kuten minä.”
Riitta oli ollut yrityksessä useissa eri projekteissa melkein kymmenen vuotta, kun yllättäen uutta työsopimusta ei solmittukaan.
”Syynä oli rahoituksen pieneneminen. Potkuista kertoi lähin esimieheni, jonka kanssa vielä menimme johtajan huoneeseen. Heitä aidosti harmitti, että joutuivat päästämään minut pois. Uskon siihen itsekin. Poistumistani ”juhlittiin” viikon ajan. Kävin lounailla ja kahveilla kaikkien niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa vuosien mittaan olin työskennellyt. Ei ollut paha mieli. Haikea kyllä.”
EI OLE POMOLLAKAAN HELPPOA
KTT Tiina Martelius-Louniala väitteli menneenä kesänä irtisanomistilanteista, nimenomaan irtisanojan näkökulmasta. Martelius-Louniala haastatteli 19 esimiestä (miehiä ja naisia) ja kysyi, miltä potkujen antaminen heistä tuntuu.
”Johtajien tunteita ja heidän selviytymistään irtisanomistilanteissa ei ole juuri tutkittu, eikä aiheeseen kiinnitetä edes huomiota. Tilanne ei heillekään ole helppo”, tutkija sanoo.
Irtisanojat kokevat huolta, murhetta, surua ja ahdistusta, niin ennen irtisanomistilannetta kuin sen jälkeen.
Rekrytoinnin onnistuminen luo sitä tekevälle paineita, mutta niin myös potkujen antaminen. Irtisanomistilanteet voi hoitaa hyvin tai huonosti, mutta hyvinkään hoitaminen ei poista tilanteen ikävyyttä.
”Ei sitä kukaan halua tehdä. Usein irtisanomistilanteet ovat yrityksissä ylhäältä ohjeistettuja, eikä irtisanoja voi muuta kuin noudattaa protokollaa. Yrityksen säännöissä on määrätty esimerkiksi, mitä sanavalintoja tulee käyttää. Jos esimies hermostuksissaan lukee tämän litanian suoraan paperista, tulee irtisanotulle tunne, että pomoa ei kiinnosta lainkaan hänen tunteensa.”
Tutkijan mukaan irtisanojalta vaaditaan tunnekyvykkyyttä. Tämä pitäisi ottaa huomioon jo siinä vaiheessa, kun yritys palkkaa henkilöä, jonka vastuisiin irtisanominen kuuluu. Kovuus, tylyys tai tunnekylmyys eivät ole hyvän irtisanojan ominaisuuksia, sillä irtisanomistenkin jälkeen yritys haluaa että sen maine säilyy hyvänä.
”Nykyään, kun epäkohdista kertominen on somen myötä kovin helppoa, ristiriitojen välttäminen on entistä tärkeämpää. Yrityksissä halutaan, että irtisanomistilanne on niin sopuisa kuin se vain voi olla.”
Valitettavasti ilmenee myös sellaista, että esimies irtisanoo alaisia pakon edessä, koska pelkää oman asemansa puolesta. Yksi Martelius-Lounialan haastateltavista irtisanoutui itse, kun ei voinut hyväksyä yrityksen johdon päätöstä alaisen irtisanomisesta. Vastuu potkujen kertomisesta oli sälytetty hänelle.
Tiina Martelius-Lounialan mukaan irtisanomisten sujuvuutta ja esimiesten selviämistä niistä voisi helpottaa tukiverkostojen avulla.
”Irtisanoja on usein kovin yksin. Johtamiskoulutuksissa irtisanomistilanteita sivutaan, mutta tarvittaisiin enemmän. Mentor-toiminnasta on saatu hyviä tuloksia. Olisi hyvä, jos yritykset mentoroisivat toisiaan ristiin. Irtisanomisen paineet ja sen aiheuttamat tunteet ovat samoja alasta riippumatta.”
Irtisanomisen perusteista ja irtisanomisajoista ja esimerkiksi työvelvoitteen jatkumisesta irtisanomisaikana määrätään työsopimuslaissa ja työehtosopimuksissa. Myös yrityksen ja työntekijän välisessä työsopimuksessa voi olla irtisanomiseen liittyviä seikkoja. Esimerkiksi kilpailukieltosopimus, jolla voidaan kuuden kuukauden ajan estää työntekijän siirtyminen kilpailijan leipiin tai perustamaan saman alan yritys.
Kirsi Haapamatti
4.9.2017
