Kehitysyhteistyö ei muuta mitään? Väärin, sillä kehitysyhteistyö muuttaa – jos ei nyt aivan kaikkea, niin paljon kuitenkin. Siitä vain on sen luonteen takia mahdotonta kehittää iskeviä otsikoita ja näyttäviä lukuja mediaan.

Suomen suurimman kansainvälisen avun järjestön, Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso tietää tämän.

– Kehitysyhteistyö voi jäädä hätä- ja kriisiavun jalkoihin, kun ihmiset pohtivat rahoitushalukkuuttaan. Kehitysyhteistyön kovimmatkin kriitikot ovat usein valmiita tukemaan nopeaa kriisiapua. Kehitysyhteistyön tuloksia ei voi samalla tavalla heti näyttää vaikka kuvien kautta.

Monelle meistä kansainvälinen kehitysyhteistyö ja hätäapu ovat yksi ja sama asia. Autetaan maita, joissa on sotaa, nälänhätää ja luonnonmullistuksia. Kehitysyhteistyö ei kuitenkaan ole edellä mainittua, kriiseihin reagoivaa humanitääristä apua.



Kehitysyhteistyö ei ole sitä, että viedään vanhoja traktoreita Afrikkaan, jotta niiden avulla sitten viljeltäisiin paremmin.



– Kriisiapu on laastari, kehitysyhteistyö on ennaltaehkäisevää työtä, Tapio Laakso vertaa.

Hän sanoo, että kehitysyhteistyö on lopulta usein tehokkaampaa, halvempaa ja kauaskantoisempaa kuin hätäapu – jota sitäkin tietenkin tarvitaan. Ennaltaehkäisy on ihmisten nostamista pois köyhyydestä, resilienssin rakentamista.

– Ennaltaehkäisy voi vaikuttaa siihen, ettei ihmisille synny tarpeita jättää kotipaikkaansa ja lähteä muualle, Laakson kollega, Kirkon Ulkomaanavun koulutuksen vanhempi asiantuntija Pauliina Kemppainen sanoo.

Mielikuvat kehitysyhteistyön tehottomuudesta pohjaavat vanhanaikaisiin käsityksiin. Vauras länsimaa menee Afrikan köyhiin maihin näyttämään, miten hommat hoidetaan.

– Kehitysyhteistyö ei ole sitä, että viedään vanhoja traktoreita Afrikkaan, jotta niiden avulla sitten viljeltäisiin paremmin. Sellainen päälle liimattu valmis paketti ei toimi, se tiedetään, Kemppainen sanoo.

Hän korostaa kehitysyhteistyössä sen ilmeisintä piirrettä: yhteistyötä. Kehitysyhteistyö on kumppanin tarpeiden kuuntelemista. Ei puhuta avun passiivisista vastaanottajista, vaan aktiivisista, vapaasti toimivista yhteistyökumppaneista.

Helsingin yliopiston globaalin kehitystutkimuksen akatemiatutkija Eija Ranta on samoilla linjoilla. Kehitysyhteistyön tärkeimpiä tehtäviä on demokratian ja vapaan kansalaisyhteiskunnan toiminnan tukeminen.

– Kehitysyhteistyötä kritisoidaan, ettei se onnistu korruption takia. Sanotaan, että korruptoituneet afrikkalaisjohtajat kahmivat rahat itselleen. Korruptiota on, mutta se johtuu siitä, että kehitysyhteistyötä tehdään todella vaikeissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa, maissa, joissa on heikot instituutiot ja syvä eriarvoisuus eri kansanosien välillä. Sen takiahan kehitysyhteistyötä tarvitaankin, että näitä epäkohtia saataisiin muutettua.







Bidibidin koodarit ja Kambodžan opot

Bidibidi on maailman toiseksi suurin pakolaisasutusalue. Ugandassa Yumben maakunnassa sijaitsevalla alueella asuu yli 200 000 muun muassa sisällissotaa käyvästä Etelä-Sudanista paennutta ihmistä. Pakolaisalueet ja -leirit tuovat mieleen hiekkamyrskyssä väpättävät telttakyhäelmät ja sanomattoman kurjuuden, mutta se ei ole pelkästään sitä. On mahdollista, että Bidibidin 200 000 pakolaisen joukossa on joku tai joitakuita, jotka tekevät pian tietotyötä Suomeen.

Edellä kuvattu visio on yksi suomalaisen kehitysyhteistyön kuva. Kirkon ulkomaanavun Creative industries -ohjelmassa on koulutettu esimerkiksi pelintekijöitä ja musiikkituottajia.

– Usein varsinkin Afrikan maissa ammateissa kyse on käytännön ammateista, kuten putkimiehen työstä. Yhä enemmän korostuu myös tietotyö, jota voi tehdä etänä mistä tahansa, Pauliina Kemppainen sanoo.

Koulutus näyttelee isoa roolia suomalaisessa kehitysyhteistyössä. Kirkon Ulkomaanavulla on monivuotinen hanke, jossa on rakennettu ammatillisen koulutuksen sektori Etelä-Sudaniin. Mukana on paitsi maan koulutus- ja elinkeinoministeriö, myös yksityissektori.

– On tärkeää, että eteläsudanilaiset ammattioppilaitokset tarjoavat koulutuksia, joista oikeasti työllistyy. Siksi on välttämätöntä, että myös työnantajapuoli on mukana.

Ammattikoulutukseen liitetään myös yrittäjyyskasvatus. Moni kehittyvien maiden ammattilainen on käytännössä yksinyrittäjä.

– Koulutetaan ihmisiä, jotta he voivat tienata elantonsa. Ei riitä, että on ammattiosaaminen. On osattava laatia budjetti ja hoitaa markkinointia, Kemppainen sanoo.

Esimerkki onnistuneesta kehitysyhteistyöstä on ensimmäisten opinto-ohjaajien koulutus Kambodžaan. Opinto-ohjauksen saaminen osaksi maan koulutusjärjestelmää vähentää koulupudokkuutta ja purkaa sukupuolinormittuneita rakenteita ammatinvalinnassa. Suomi on mukana myös koulutusuudistuksessa Ugandassa.

Miksi koulutus sitten on niin tärkeää? Pauliina Kemppainen sanoo, että pitkäjänteisen kehityksen kannalta koulutus on merkityksellistä, sillä koulutus on jotain, jota ei voi ottaa pois. Sitä pääomaa eivät katastrofit hävitä. Koulutettu kansa tuo vahvuutta myös sekasorron keskellä.

Moderni kehitysyhteistyö ottaa koulutuksen lisäksi monia muotoja. Tuoreimpana esimerkkinä Tapio Laakso kertoo Kirkon Ulkomaanavun omasta sijoitusyhtiöstä, joka tukee pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä kehitysmaissa.

– Perinteisesti kehitysmaiden yritykset ovat yhden ihmisen mikroyrityksiä. Isommat, kasvuhakuiset, työllistävät yritykset ovat olleet väliinputoajia rahoituksen saajina.

Laakso korostaa, että kehitysyhteistyövarat ovat vain katalysaattori, jonka avulla köyhien maiden yritykset voivat kehittää kestävää yritystoimintaa, luoda työpaikkoja ja sitä kautta verotuloja.

– Sitä nämä hauraat maat nimenomaan tarvitsevat, kipeästi.







Mustat joutsenet liitelevät globaalin etelän yllä

Pelkkää onnistumisten sarjaa kehitysyhteistyön saralla ei välttämättä ole odotettavissa. Helsingin yliopiston Eija Ranta on pohtinut kehitysmaapolitiikan tulevaisuutta ja myös sen uhkia. Rannan musta joutsen liitelee autoritääristen valtioiden hahmossa.

– Autoritääristen maiden, kuten Kiinan ja Venäjän, mukaan tulo kehitysyhteistyötoimijaksi vaikuttaa vapaan kansalaisyhteiskunnan aseman heikkenemiseen. Kiina ja Venäjä käyttivät taidokkaasti hyödykseen koronapandemiaa. Globaaliin etelään levisi voimakas viesti, että ahne Eurooppa kahmi rokotteet itselleen, kun taas Kiina ja Venäjä auttoivat. Länsivastainen ajattelu levisi, ja autoritääriset suurvallat pääsivät levittämään omaa politiikkaansa.

Siihen ei kuulu moniääninen päätöksenteko eikä vilkas kansalaisyhteiskunta.

– Sen toimintaa kontrolloidaan yhä enemmän. Kansalaisjärjestöt, aktivistit, tutkijat ja toimittajat voivat olla yhä ahtaammalla. Se ei luo tilaa kehitysyhteistyön mahdollisuuksille demokratiaa korostavien toimijoiden kanssa.

– Autoritäärinen käänne on nähtävissä globaalisti. On valtioita, joissa hallitukset roikkuvat vallassa ja niiden kriitikot tukahdutetaan, Tapio Laakso myöntää. – Kiina ja Venäjä ovat isoja pelureita, esimerkkinä vaikkapa Kiinan monipuolistuva läsnäolo Somaliassa. Myös muita kehitysyhteistyötoimijoita on tullut, muun muassa Persianlahden öljyvaltiot. Kehittyvillä mailla on tulevaisuudessa vara valita, keiden kanssa haluavat yhteistyötä tehdä.



Länsivastainen ajattelu levisi, ja autoritääriset suurvallat pääsivät levittämään omaa politiikkaansa.



Venäjä on myös ollut myötävaikuttamassa oikeistopopulististen liikkeiden nousuun Euroopassa. Ne vastustavat kehitysyhteistyötä, koska haluavat auttaa vain omaa kansaansa. Euroopan halua auttaa köyhiä maita pidetään näissä liikkeissä naiivina touhuna ja rahanhukkana.

Eija Ranta sanoo, että kansalaisaktivismi on vastustuksesta huolimatta globaalisti lisääntynyt. Ihmiset haluavat parantaa maailmaa ja yhteiskuntaa. Ponnistuksista on tullut myös nopeasti kansainvälistyviä ja verkostoituneita, esimerkkinä ympäristön tai alkuperäiskansojen puolesta liikehtiminen.

– Suomi on viime aikoina myös rohkeammin korostanut asemaansa demokratian vahvistajana. Se on positiivinen suunta, Ranta sanoo.

Entä se korruptio? Ovatko kehitysyhteistyön kriitikot oikeassa sanoessaan, että Euroopasta valuvat rahat eivät päädy hyvään, vaan kertyvät hirmuhallitsijoiden palatsien kassaholveihin? Sekä Eija Ranta että Tapio Laakso sanovat, että kehitysyhteistyövarojen seuranta on niin tarkkaa ja järjestelmällistä, että väärinkäytösten mahdollisuus nykyään on pieni.

– Kyllä niitä kuitenkin myös paljastuu. Erityisen hälyttävää olisi, ellei mitään löytyisi. Se kielisi siitä, että valvonta ei olisi kunnossa, Tapio Laakso sanoo.



Kuvitus: Nunnu Halmetoja



Tämä juttu on Aiherahoitettua journalismia. Rahoittaja on Kirkon ulkomaanapu. Rapportin Aiherahoitetussa journalismissa rahoittaja tuo toimittajan haluamansa aiheen äärelle, ja toimittaja kirjoittaa jutun itsenäisesti ja aihetta lukuun ottamatta tilaajasta riippumattomasti. Tilaaja on vaikuttanut sisältöön ainoastaan toimeksiannolla, johon voit tutustua täällä.