Nuoren yksinäisyys voi tukahduttaa koko loppuelämän

Yksinäisyydestä kärsivän nuoren saaminen mukaan porukkaan vaatii herkkyyttä ja pitkää pinnaa.

Kirsi Haapamatti

4/24/2023

Valokuva: Daria Nepriakhina / Unsplash

﻿
Tämä juttu on Aiherahoitettu artikkeli.
Joka neljäs 12–22-vuotias suomalaisnuori on yksinäinen. Näin kertoo sekä vuotuinen Kouluterveyskysely* että nuorisoalan osaamiskeskus Kentaurin ja Humanistisen Ammattikorkeakoulun Nuorten tulevaisuusraportin** aineistoon perustuva tutkimusjulkaisu. Eeva Sinisalo-Juhan toimittamassa julkaisussa todetaan, että harrastus- ja järjestötoimintaan osallistuminen vähentää yksinäisyyden kokemuksia. Porukkaan siis kannattaisi mennä. Samaan aikaan juuri yksinäiset nuoret ovat harrastusseuroille se vaikeimmin tavoitettava ryhmä.
– Yksinäinen nuori on ylivirittynyt tulkitsemaan ympäristöään. Hän hakee jatkuvasti vahvistusta sille, että hän on outo kummajainen, jota ei oikeasti haluta mukaan. Asetelma on vaikea, jos nuoren pitäisi uskaltaa liittyä valmiiseen porukkaan, harrastusryhmään tai joukkueeseen, nuorisotutkija Eeva Sinisalo-Juha sanoo.
Tekoreippaus tai rehellinenkään reipasteleva kannustus ei auta, jos nuoren identiteetti on rakentunut mielikuvalle omasta huonoudesta. Yksinäisyydestä kärsivä nuori ajattelee, ettei kelpaa, ettei hänestä pidetä, eikä hänen seuraansa kaivata. Aikuisen hyvää tarkoittava tsemppaus aiheuttaa vain pakokauhun. Nytkö minun odotetaan astuvan silmätikuksi keskenään hauskaa pitävän porukan eteen? Kaikki pääsevät oikein aitiopaikalta toteamaan, miten vääränlainen olen.
﻿
Nuori saattaa aloittaa keskustelun kertomalla diagnoosistaan. Hän on tottunut siihen, että vain siitä ollaan kiinnostuneita, ei hänestä itsestään.﻿
Helppoa näiden ajatusten murtaminen ei ole, sillä käsitykset omasta omituisuudesta eivät välttämättä ole vain nuoren pään sisällä.
– Yksinäinen välttelee tilanteita, joissa oma yksinäisyys näkyy. Eli hän vetäytyy yksin kotiin. Näin hänen sosiaaliset taitonsa eivät pääse kehittymään. Hän ei osaa toimia muiden kanssa. Ei ole ihme, että hän kokee olevansa muiden joukossa kuin norsu posliinikaupassa, Sinisalo-Juha vertaa.
Tärkeät, läheiset ihmissuhteet ja verkostot luodaan usein nuoruusiässä. Täysin syrjään joutuneella nuorella kaverit ovat voineet korvautua nuorisotyön ammattilaisilla tai lääkäreillä. Tästä syystä normaali, arkinen jutustelukin on vieras konsepti.
– Nuori saattaa aloittaa keskustelun kertomalla diagnoosistaan. Hän on tottunut siihen, että vain siitä ollaan kiinnostuneita, ei hänestä itsestään.
– Tällaisen nuoren ajatusten kääntäminen siihen, että hän on hyvä ja riittävä, on vaikea ja pitkä prosessi. Jos yksinäinen nuori halutaan mukaan harrastusryhmään, vaatii se paljon taitoa ja pitkää pinnaa ohjaajilta ja järjestäviltä seuroilta muutoksia toimintatapoihinsa. Helppoa se ei ole. Ratkaisuna ei voi olla, että perustetaan omia ryhmiä tai joukkueita yksinäisille. Sehän vasta leimaavaa olisi. 
Sinisalo-Juha sanoo, että jos yksinäinen nuori saadaankin houkuteltua kokeilemaan jotain harrastusta, voi olla, ettei häntä kokeilukerran jälkeen paikalla enää näe.
– Hän lähtee lipettiin, kun ei koe pääsevänsä mukaan toisten ilonpitoon. Hän voi kokea, ettei ole osallinen, vaikka olisi ryhmässä. Ulkopuolisuuden tunne vie voiton kaikesta.
Kokeiluja varovaisuusperiaatteellaJyväskylän kaupungin erityisnuorisotyöntekijä Jussi Maasola tunnistaa tilanteen.
– Yksinäisyys laskee itsetuntoa. Hylätyksi tulemisen tunne saa nuoren erittäin varovaiseksi.  
Maasola vannoo varovaisen kokeilun nimeen ja haluaa välttää nopeaa sitoutumista. Ei voi sysätä nuorta lähimpänä sijaitsevan sählyjoukkueen vuosijäseneksi ja toivottaa tervemenoa.
– Keskustelen nuoren ja usein myös hänen perheensä kanssa siitä, mikä nuorta kiinnostaisi. Mistä hän tykkää? Sitten lähden mukaan kannustamaan, oli kyse sitten visiitistä skeittihallille tai mihin tahansa. Kannustaminen saa alussa olla ylitsevuotavaista, sitä nuori tarvitsee.
Maasola tietää, että myös sosioekonomiset tilanteet vaikuttavat yksinäisyyden kokemuksiin. On nuoria, joiden perheillä ei ole voimavaroja puuttua lapsensa kaverittomuuteen eikä kykyä ohjata tätä harrastusten pariin.
– Toivoisin, että perheet ottaisivat rohkeasti yhteyttä paikkoihin, joista tarvittavaa tukea saa, esimerkiksi kuntien nuorisotoimeen. Liian usein avunpyyntöä pitkitetään. Mikään häpeä se ei todellakaan ole. Yksinäisyys koskettaa monia. 
Jyväskylässä kynnys avun hakemiseksi on matala. Nuorten talo kokoaa yhteen nuorten palvelut, ja apuna on moniammatillinen tiimi. Talossa on myös walk in -aikoja, jolloin voi vain lampsia sisään. 
﻿
﻿
Maksuttomuus on mustRahanpuute voi eristää nuoren. Se on ikävä totuus, vaikka Suomen kaltaisessa maassa haluaisimme ajatella toisin. Etsivän nuorisotyön asiantuntija Katja Uustalo Into ry:stä on työssään tekemisissä 15–29-vuotiaiden syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa. Tällä joukolla ei lompakko pullistele.
– He ovat usein väliinputoajia. Eivät opiskelijoita mutta eivät työttömiäkään. Säännöllistä tuloa ei tule mistään. Heillä ei ole mahdollisuutta liittyä maksulliseen harrastukseen.
Uustalo kertoo monen yksinäisen nuoren löytäneen työpajatoiminnan myötä uutta virtaa elämäänsä. Työpajoissa nuori saa yksilöllistä tukea, mutta samalla myös yhteisön voiman. 
– Työpajoissa nuoret tapaavat vertaisiaan. Se on avartavaa. Työpajoissa nuori saattaa saada ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunteen, että häntä kuunnellaan ja että hän on tasavertainen osa ryhmää. Monella on taustallaan paitsi yksinäisyyttä myös kiusaamista, hän sanoo ja toteaa niiden olevan usein sidoksissa toisiinsa.
Jyväskylän kaupungin erityisnuorisotyöntekijä Jussi Maasola on samaa mieltä: harrastamisen tulisi olla helppoa. 
– Jyväskylässä on kaupungin tarjoama LiikuntaLaturi, joka mahdollistaa nuorten maksuttomia liikuntavuoroja eri puolilla kaupunkia. Ne ovat tosi suosittuja. 
Myös Katja Uustalo vie nuoriaan kädestä pitäen harrastuksiin, vaikka vesijuoksuun tai keilaamaan. Sitoutumisen pakkoa ei ole, tärkeintä on tutkailla ja testata, mikä olisi se oma juttu.
Joskus nuoren kiinnostuksenkohde on jotain, jota omalla paikkakunnalla ei ole tarjota. Uustalo kertoo nuorukaisesta, jota kiinnosti tähtitiede, mutta elinpiirissä ei ollut mitään siihen liittyvää toimintaa tai yhteisöä.