Kymppi, testamentti, leikkiä tai paskan lapiointia — mikä tapa auttaa sopii sinulle?
Kirsi Haapamatti
8/12/2024
Kuvitus: Nunnu Halmetoja
Kuuntele juttu tästä.
0:00
0:00
On liki mahdotonta esittää, etteikö tietäisi, miten auttaa. Jokaiselle meistä suomalaisista on tarjottu mahdollisuuksia auttaa heikommassa asemassa olevia.
On nettitempauksia, lehti-ilmoituksia, ovelta ovelle -keräyksiä, hyväntekeväisyyskonsertteja ja hätäapukeräyksiä. Kaupunkikeskustoissa kulkevalle mahdollisuuksia tarjotaan monta kertaa päivässä, kun feissarit eli kasvokkain rahankeräystä tekevät pysäyttävät vastaantulijoita.
Feissarityön pioneereihin Suomessa kuuluu Kirkon Ulkomaanavun ohjelmatyön johtaja Marja Jörgensen. Hänellä on kolmenkymmenen vuoden kokemus hyväntekeväisyysjärjestöistä ja niiden varainhankinnasta, esimerkiksi Plan Suomen ja Greenpeacen riveissä. Greenpeace oli ensimmäisiä järjestöjä, joiden varainhankintavalikoimaan tulivat feissaus ja kuukausilahjoitukset. Molemmat ovat nyt vakiintuneita keinoja monella järjestöllä.
– Järjestöjen varainhankintaan on oltava monipuolisia tapoja, jotta järjestön toiminnan jatkuvuus on mahdollista. Tämän takia kuukausilahjoittaminen on merkittävin varainkeruumuoto, Jörgensen sanoo.
Marja Jörgensen huomauttaa, että suurten rahalahjoitusten antajat eivät automaattisesti ole hyvätuloisia.
Jatkuvuus onkin hyväntekeväisyystyön ytimessä. Hyväntekeväisyysjärjestöjen toiminta harvoin kiertyy vain yhden yksittäisen katastrofin ympärille, vaan mukana on pitkäkestoisia ohjelmia.
– On kuukausittain toistuvia kuluja, joiden kattamiseen on oltava varaa. Huomattavaa on myös, että vaikka meillä on suuria, instituutionaalisia lahjoittajia, kuten EU, niiden lahjoitusten ehtona on omarahoitusosuus. Tässä kuviossa ihan jokainen sentti on merkityksellinen, Jörgensen sanoo.
Marja Jörgensen huomauttaa, että suurten rahalahjoitusten antajat eivät automaattisesti ole hyvätuloisia. Myös pienituloiset osoittavat hyväntekeväisyyteen testamenttejaan, joskus koko omaisuutensa.
Kirkon Ulkomaanavulle voi lahjoittaa muun muassa kuukausilahjoittajana, kertasummalla, testamentilla tai vaikka merkkipäivälahjoituksena.
Rahan lisäksi on muitakin keinoja. Kirkon Ulkomaanapu on esimerkiksi osa Opettajat ilman rajoja -verkostoa, jonka kautta vapaaehtoiset opettajat lähtevät opetustyöhön Aasiaan, Afrikkaan ja Lähi-Itään.
– Tärkeää työtä tehdään myös seurakunnissa ympäri Suomea. On erilaisia varainkeruutempauksia ja myyjäisiä, joissa on mukana suuri joukko vapaaehtoisia.
Olin paikalla, se oli tärkeintä
Henna Salo on ollut vapaaehtoistyössä Ateenan pakolaisleireillä vuonna 2016. Tuolloin EU:n alueelle pyrki valtava määrä pakolaisia erityisesti Syyriasta, Afganistanista ja Irakista.
Halusin tietoa siitä, millaista apua siellä todellisuudessa tarvittiin. Minulle esimerkiksi valkeni, että vaatelahjoitukset eivät ehkä ole tehokkain apu.
Salon pontimena matkustaa Ateenaan oli kokemus vapaaehtoistyöstä Suomen Punaisen Ristin vastaanottokeskuksessa Seinäjoella.
– Halusin nähdä omin silmin, mitä se arki pakolaisleirillä on. Halusin tietoa siitä, millaista apua siellä todellisuudessa tarvittiin. Minulle esimerkiksi valkeni, että vaatelahjoitukset eivät ehkä ole tehokkain apu. Vaatekontteja oli siellä vaikka ja kuinka, eivätkä vapaaehtoiset ehtineet edes purkaa niitä.
Henna Salo lähti Ateenaan brittiläisen anglikaanikirkon kautta. Paikan päällä Ateenassa hän tapasi Kirkon Ulkomaanavun projektityöntekijän ja ohjautui vapaaehtoistyöhön KUA:n rahoittamalle, sen kumppanijärjestön pyörittämälle kesäkoululle.
– Ateenan valtavat, aidatut pakolaisleirit olivat surkea näky. Pelkkiä parakkirivistöjä sorakentällä. Alueella asui paljon lapsia, jotka kaipasivat päiviinsä tekemistä ja aikuisen läsnäoloa.
Työ lasten parissa tuntui todella merkitykselliseltä ja on jäänyt minulle syvästi mieleen.
Kesäkoulu toimi elokuun ajan Ateenalaisissa kouluissa, joista ateenalaislapset olivat kesälomilla. Opettajina oli paikallisia, mutta avuksi tarvittiin muitakin aikuisia. Yhteistä kieltä ei tahtonut olla, kun opetus oli kreikaksi, mutta lasten kielet vaihtelivat.
– Vain pieni osa leirien lapsista pääsi aitojen ulkopuolelle ja kouluun. Heitä oli vain niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet. Oli kamalaa nähdä lapsen ilme, kun tämä ei päässyt mukaan.
Me vapaaehtoiset otimme sen takia tavaksi vierailla leireillä myös iltaisin. Leikitimme lapsia iltamyöhälle.
Lapsia kitaran kanssa viihdyttänyt vapaaehtoiskollega oli kotimaassaan Portugalissa juristi.
Salolle jäivät mieleen monet vapaaehtoiset ja heidän taustansa. Lapsia kitaran kanssa viihdyttänyt vapaaehtoiskollega oli kotimaassaan Portugalissa juristi. Salo on pappi. Ammattitaustaa enemmän vapaaehtoistyössä vaikutti halu auttaa.
Auttamatta jättäminen ei ole vaihtoehto
Tietoisuus vanhan, mustan koiran kärsimyksestä ei jätä Lotta Valbya rauhaan. On pakko yrittää auttaa, Valby miettii.
– Haluan elää maailmassa, jossa heikompia ja pienempiä autetaan. Haluan auttaa erityisesti heitä, joilla ei ole omaa ääntä. En pysty ajattelemaan sellaista tilannetta, jossa en yrittäisi. Se vain ei olisi mahdollista, hän pohtii perimmäisiä syitään aikaa ja rahaa vievälle vapaaehtoiselle eläinsuojelutyölleen.
Valby on mukana hylättyjä koiria Pohjois-Bosniasta adoptoivassa Balkanin koirat ry:ssä. Valby on lahjoittanut rahaa, mutta hänen suurimmat ponnistuksensa liittyvät käytäntöön. Hän on vuosien ajan ottanut väliaikaiseen kotihoitoon useita hylättyjä ja huonokuntoisiakin koiria sekä adoptoinut yhdistyksen kautta kaksi koiraa.
Jokainen huonoista oloista pois saatu koira on pieni onnistuminen.
Valby sanoo, että työsarka on massiivinen. Bosniassa on valtava määrä hylättyjä koiria, ja lisää tulee. Koiran asema on heikko, niitä ei arvosteta.
Yhdistys pelastaa koiria kurjista oloista paikalliselta kunnalliselta tarhalta, jossa koirat makaavat ulosteissaan, huonosti ruokittuina ja jatkuvien tappeluiden myötä haavaisina. Yhdistyksellä on Gradiskan kunnassa oma, suomalaisten pyörittämä turvakoti, jonne pääsy on kunnan tarhalta tuleville koirille kuin paratiisi.
– Tiedän hyvin, että ongelmat jatkuvat Bosniassa, vaikka pelastamme sieltä muutaman koiran. Haaste on isompi, yhteiskunnallinen. Ajattelen kuitenkin, että pelastus on sille koirayksilölle käänteentekevä. Jokainen huonoista oloista pois saatu koira on pieni onnistuminen.
Myös Balkanin koirat tekee varainkeruutyötä. Kaikki lahjoitusvarat menevät suoraan oman turvakodin pyörittämiseen. Mukana oleva pieni aktiivijoukko ei saa korvausta työstään, ja he myös maksavat reissunsa Bosniaan itse.
Tämä juttu on Aiherahoitettu artikkeli. Jutun tilaaja on Kirkon Ulkomaanapu KUA.
Rapportin Aiherahoitetussa artikkelissa tilaaja tuo toimittajan haluamansa aiheen äärelle. Toimittaja kirjoittaa jutun itsenäisesti.
Jutun asiasanat:
hyväntekeväisyys
auttaminen
Kirsi Haapamatti
8/12/2024
