On liki mahdotonta esittää, etteikö tietäisi, miten auttaa. Jokaiselle meistä suomalaisista on tarjottu mahdollisuuksia auttaa heikommassa asemassa olevia.
On nettitempauksia, lehti-ilmoituksia, ovelta ovelle -keräyksiä, hyväntekeväisyyskonsertteja ja hätäapukeräyksiä. Kaupunkikeskustoissa kulkevalle mahdollisuuksia tarjotaan monta kertaa päivässä, kun feissarit eli kasvokkain rahankeräystä tekevät pysäyttävät vastaantulijoita.
Feissarityön pioneereihin Suomessa kuuluu Kirkon Ulkomaanavun ohjelmatyön johtaja Marja Jörgensen. Hänellä on kolmenkymmenen vuoden kokemus hyväntekeväisyysjärjestöistä ja niiden varainhankinnasta, esimerkiksi Plan Suomen ja Greenpeacen riveissä. Greenpeace oli ensimmäisiä järjestöjä, joiden varainhankintavalikoimaan tulivat feissaus ja kuukausilahjoitukset. Molemmat ovat nyt vakiintuneita keinoja monella järjestöllä.
– Järjestöjen varainhankintaan on oltava monipuolisia tapoja, jotta järjestön toiminnan jatkuvuus on mahdollista. Tämän takia kuukausilahjoittaminen on merkittävin varainkeruumuoto, Jörgensen sanoo.
Marja Jörgensen huomauttaa, että suurten rahalahjoitusten antajat eivät automaattisesti ole hyvätuloisia.
Jatkuvuus onkin hyväntekeväisyystyön ytimessä. Hyväntekeväisyysjärjestöjen toiminta harvoin kiertyy vain yhden yksittäisen katastrofin ympärille, vaan mukana on pitkäkestoisia ohjelmia.
– On kuukausittain toistuvia kuluja, joiden kattamiseen on oltava varaa. Huomattavaa on myös, että vaikka meillä on suuria, instituutionaalisia lahjoittajia, kuten EU, niiden lahjoitusten ehtona on omarahoitusosuus. Tässä kuviossa ihan jokainen sentti on merkityksellinen, Jörgensen sanoo.
Marja Jörgensen huomauttaa, että suurten rahalahjoitusten antajat eivät automaattisesti ole hyvätuloisia. Myös pienituloiset osoittavat hyväntekeväisyyteen testamenttejaan, joskus koko omaisuutensa.
Kirkon Ulkomaanavulle voi lahjoittaa muun muassa kuukausilahjoittajana, kertasummalla, testamentilla tai vaikka merkkipäivälahjoituksena.
