Rapport

Vastaa Rapport-kyselyyn – Voita museokortti! >

Keitäs tyttö matchateetä - naisten rooli työpaikoilla yhä kahvinkeittäjän ja kirjurin

Emme ole 1980-luvulla, vaikka työpaikkojen käytännöistä toisin voisi luulla.

Keitäs tyttö matchateetä - naisten rooli työpaikoilla yhä kahvinkeittäjän ja kirjurin

Jyväskylän yliopiston tutkija Emilia Kangas epäröi ennen jokaista puheenvuoroaan ja koulutustaan. Puhunkohan nyt aivan vanhanaikaisesta aiheesta, hän miettii. Kerta kerran jälkeen huoli osoittautuu turhaksi.
– Naiset kokevat työelämässä asioita, joiden voisi kuvitella olevan jo taaksejäänyttä elämää, mutta ei. Vaikka paljon on edistytty, naisia kohdellaan vieläkin usein ensisijaisesti naisina, ei ammattilaisina ja asiantuntijoina, Kangas sanoo.
**** Olen naisten urakehitystä käsittelevässä tilaisuudessa joulukuussa 2017. Osallistujat ovat kaikki naisia. He kertovat, miten heidän sukupuolensa näkyy työpaikan arjessa. ”Joudun aina kirjoittamaan pöytäkirjat. Koska minulla naisena on hyvä käsiala.” ”Kokouksissa ei ole tarjoilua, ellen minä ainoana naisena hoida sitä pöytään.” ”Miesalainen ei halunnut tulla kysymään minulta, esimieheltään, neuvoa ja kertoi kovaan ääneen, ettei se tyttö mitään tiedä kuitenkaan.” ”Vain naiset työpaikallamme tuuraavat puhelinkeskusta ja asiakastiskin työntekijää.” ”Organisaatiomuutoksen myötä kaikista miehistä tuli päälliköitä, naisista koordinaattoreita. Työtehtävät pysyivät samoina.” ”Ne työpaikan hommat, jotka eivät kuulu kenellekään, kaatuvat minulle. Kerään nimet eläkkeelle jäävän korttiin ja järjestän joulujuhlat.” ”Kun esimies on poissa, hänen korvaajansa etsitään aina miesten joukosta. Aina.” ”Työpaikan mökkireissulla miehet laittoivat sähkösaunan päälle, meille naisille jäi ruuanlaittovelvoite.” ”Kahvihuoneessa on kiertävä kahvinkeittovuoro, mutta miehiä se ei koske. Eivätkö he osaa käyttää kahvikonetta? Itse juon teetä, jota harvoin muut haluavat. Mieskollega juo aina pannunloput ja eräänä aamuna hän tokaisi minulle, että keitäs tyttö sitä matchaa kun oli niin hyvää.”
 
Keskustelusta seuraa yleistä hymähtelyä, mutta tunnelma on kireähkö. Ei hitto, tämmöistäkö tämä tosiaan on? ****
– Vastaavanlaisia kokemuksia ja tarinoita kuulen aina, Emilia Kangas sanoo.
Miksi tänä tasa-arvon aikana meidän naisten on koettava edellä kuvattuja tilanteita?
– Suomalainen työelämä on jopa muihin pohjoismaihin verrattuna hyvin segretoitunut, jo opiskeluajoista lähtien. Eli alat on aika tiukasti jaettu mies- ja naisenemmistöisiin aloihin. Tämä osaltaan aiheuttaa sen, että jos nainen on miesvaltaisella alalla, hänen naiseutensa on jotain erityistä. Silloin hän ei koskaan pääse irti sukupuolestaan, hän on ensisijaisesti aina nainen. Työryhmässä saatetaan erikseen kysyä naisen näkökulmaa, ja kaikkien katseet kääntyvät ainoaan naiseen, Emilia Kangas sanoo. Eivät nuo luetellut kokemukset tosin liity aina siihen, että oltaisiin ainoita naisia miesvaltaisessa organisaatiossa. Naisiin liitetään erilaisia stererotypioita, jotka seuravaat aina mukana. Kangas on ollut mukana NaisUrat -projektissa, jossa tutkittiin naisiin liitettäviä stereotypioita työelämässä. Projektissa toteutetun tutkimuksen mukaan naisten asemaa työelämässä ja erityisesti urakehitystä sävyttää puutteellisuuden stereotypia.
– Ajatellaan, että miehiset ominaisuudet ovat niitä, joita johtajalta vaaditaan. Mies on hallitseva, kilpailukykyinen ja hänen elämäntilanteensa sallii riippumattomuuden. Joskus naiset haluavat vastata tähän peittämällä naisellisuuttaan. Puhutaan androgyynisyydestä, kun nainen haluaa korostaa maskuliinisia ominaisuuksiaan esimerkiksi pukeutumisella tai lyhyellä tukalla, Emilia Kangas sanoo.
**** Emme toki elä enää keskiajalla. Naisellisiksi ajateltujen piirteiden ja taitojen on ymmärretty olevan työelämässä hyödyllisiä. Esimerkiksi vuorovaikutustaidot mielletään naiselliseksi taidoksi. Taitoa tarvitaan henkilöstöjohtamisessa. Ojasta allikkoon mennään silti. – Samalla kun jokin ala, vaikka juuri henkilöstöjohtaminen, on naisistunut, sen arvostus vähenee ja palkkakehitys tyssää. Kun puhutaan johtajien paikoista, talousjohtaja on arvokkaampi kuin henkilöstöjohtaja. Jälkimmäinen on usein nainen. Naisten erityisyyden korostaminen työelämässä haiskahtaa tosiaan entisajoilta, vaikka toisin on todistettu. Onko naisten erityisyyden korostaminen (ja usein sen perusteella alentaminen) sukupolvikysymys, tutkija Emilia Kangas?
– Ei välttämättä. Nuorilla miehillä voi olla hyvin tasa-arvoinen ajattelu esimerkiksi vanhemmuuden vastuisiin. Tämä korostuu opiskeluaikana. Mutta jotain tapahtuu, kun siirrytään työelämään. Näyttää siltä, että vanhat ajattelumallit nostavat siinä vaiheessa päätään.

Kommentit (0)

Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.

Viesti:

Nimi:

Puheenaiheet

Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme

Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.

Tietosuojaselosteemme.
Rapport — hyviä juttuja. Lukijat, tekijät, aiheet ja rahoittajat kohtaavat uudella tavalla.