Luovutatko näytteesi biopankkiin? Kysymykseen täytyy todennäköisesti jossain vaiheessa vastata, jos on potilaana suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä. Biopankkeihin tallennetaan potilaista geneettistä tietoa, jota tutkijat voivat hyödyntää oppiakseen enemmän sairauksien perusbiologiasta ja löytääkseen uusia kohteita lääkekehitykselle. Toisaalla olemme myös lukeneet biohakkereista, jotka mittaavat aktiivisesti kaikkia mahdollisia biologisia toimintojaan – unta, verensokeria, verenpainetta, sykettä –joita seuraamalla he uskovat voivansa parantaa terveyttään.
Brittiläiselle lääkärille Iona Heathille nämä esimerkit kertovat eräänlaisen biolääketieteellisen tulevaisuudenvision toteutuneen. Visio on tämä: ”Ensin louhimme yksilöistä mahdollisimman paljon tietoa, ja sitten syötämme sen heihin takaisin uusien terveyttä edistävien toimenpiteiden toivossa.”
Heath sanoo, ettei hän vastusta biolääketieteellisiä tai datapainotteisia näkökulmia. Ne ovat tärkeitä, koska ne voivat auttaa lääkäreitä hoitamaan potilaita paremmin. Samalla hän kuitenkin haluaa korostaa lääkärintyön toista puolta, lääkärin todellista vastuuta: kohdata potilas ihmisenä ja lievittää hänen kärsimystään. Kun potilas on syvässä eksistentiaalisessa ahdistuksessa vakavan sairauden tai kuoleman edessä, mikään biolääketieteellinen lisäinformaatio ei auta lääkäriä potilaan ja hänen kärsimyksensä kohtaamisessa.
”Biolääketieteellinen ‘katse’ on asianmukainen biologian tai lääketieteen tutkijalle, joka tarkastelee soluja, koe-eläimiä ja mittaustuloksia, mutta lääkärin työ on paljon tätä enemmän”, Heath sanoo. Mitä syvemmin lääkäri omaksuu biolääketieteellisen mallin, sitä alttiimmaksi hän Heathin mukaan tulee näkemään potilaansa keskiarvoina, normatiivisen ihmisyyden edustajana. Sitä hatarammaksi samalla muuttuu lääkärin kyky nähdä potilaansa ihmisenä, keskellä omaa elämäänsä, ymmärtää sairautta ja sen merkitystä potilaan koko elämän kontekstissa.
Terveyttä vai totalitarismia?
Paulon Säätiön Too Much Medicine -symposiumissa Helsingissä Heath on poikkeuksellinen puhuja. Hän on yleislääkäri ja Englannin yleislääkärien kattojärjestön (Royal College of General Practitioners) entinen puheenjohtaja. Hän on ollut mukana monissa lääketieteen etiikkaa pohtivissa komiteoissa, mutta ennen kaikkea hänet tunnetaan syvällisistä ja pohdiskelevista esseistään arvostetuissa lääketieteellisissä julkaisusarjoissa kuten British Medical Journalissa.
Jos jotakuta, juuri Heathia voisi luonnehtia aidoksi humanistilääkäriksi. Esseissään hän lähestyy aiheitaan harvoin tutkimusten kautta, vaan käyttää esimerkkejä kirjallisuudesta ja runoudesta. Tavoitteena tuntuu selvästi olevan päästä syvemmälle ihmisyyden peruskysymyksiin kuin olisi mahdollista pelkän lääketieteen näkökulmasta.
Heathin näkökulmat ovat aina laajoja. Niinpä kun hän kritisoi lääketieteen kehitystä, hän tekee selväksi, että hänen erittelemänsä yksityiskohdat eivät ole lääketieteen omia erillisiä patologioita, vaan seurausta laajemmasta yhteiskunnallisesta kehityksestä.
Eräässä mielenkiintoisimmista esseistään hän kysyy, onko terveydenhuolto muuttumassa totalitarismiksi. Esseessä hän kuvaa totalitarismia filosofi Karl Popperia seuraten järjestelmänä, joka uskoo sokeasti omaan näkyynsä täydellisestä yhteiskuntajärjestelmästä. Usko täydelliseen järjestelmään on niin vahvaa, että uhreista, jotka syntyvät tuota utopiaa tavoiteltaessa, ei olla kiinnostuneita –tai ne ollaan valmiita hyväksymään.
Miten totalitarismi sitten näkyy terveydenhuoltojärjestelmässä? Yksi Heathin esimerkeistä on ennalta ehkäisevä lääketiede ja terveisiin ihmisiin kohdistuvat seulonnat. Heathin mukaan ennalta ehkäisevän lääketieteen lupaukset ja velvollisuudet potilasta kohtaan eroavat perustavalla tavalla niistä, jotka koskevat hoitavaa lääketiedettä. Hoitavassa lääketieteessä potilas etsii lääkärin, koska hän tarvitsee apua sairauteensa, ja lääkärin velvollisuus on auttaa potilasta parhaan kykynsä mukaan. Ennalta ehkäisevässä lääketieteessä lääkäri sen sijaan etsii potilaan ja kertoo tälle, mitä tämän pitäisi tehdä, ettei tästä tulisi potilasta – tai miten potilaaksi tulemista voi oletettavasti lykätä.
Lääketieteen moraalinen ristiretki
