Onko koronavirus Suuri Tasoittaja?
Jani Kaaro
3/31/2020
Lukijoiden tuella
Ensin piti hieraista silmiä. Sitten luin jutun toisen kerran. Sitten kolmannen. Lähde oli Politico, siihen voi luottaa, mutta tsekkasin vielä New York Timesin ja Guardianin. Sitten oli pakko vähän kävellä. Sitten alkoi naurattaa. Voiko maailma muuttua yhdessä yössä näin absurdiilla tavalla?
Mutta totta se on, vielä tätä kirjoittaessakin. Piti oikein tehdä facebook-postaus: Yhdysvaltain republikaanihallinto ottaa ensimmäisenä maana maailmassa käyttöön perustulon.
Hyvä on, ei se tietenkään ole perustulo niin kuin perustulon kannattajat sitä ajattelevat, koska maksu on kertaluonteinen. Silti, perustulon kannattajalle hetki tuntuu varmasti historialliselta. Yhdysvaltain hallinto aikoo lähettää jokaiselle amerikkalaiselle 1200 dollarin shekin. Perheet saavat 2400 dollarin shekin ja 500 lisädollaria jokaisesta lapsesta.
Ei huono runko perustulolle, jos sellaiseen joskus siirrytään.
Kun luin tuon uutisen, se tuntui hetken jopa henkilökohtaiselta revanssilta. Ei ole montaa kuukautta siitä, kun kirjoitin Ylen sivuille kolumnin, jossa tuskailin freelancerin toimeentulon ongelmia. Tuossa kolumnissa kirjoitin helikopterirahasta ja kirjoitin siitä näin:
”Olen lukenut lehdistä useita juttuja ”helikopterirahasta”; että Euroopan Keskuspankki vain yhtenä päivänä lähettäisi jokaisen suomalaisen tilille esimerkiksi tuhat euroa. Se, mitä en ymmärrä, on näissä jutuissa haastateltujen taloustieteilijöiden mielipiteet. Heidän mielestään se on huono idea. Miten niin huono idea? Olen täysin toista mieltä. Olenkohan koskaan kuullut parempaa ideaa?”
Yhdysvaltain hallinnon lähettämät shekit ovat tavallaan helikopterirahaa (tai helikopterishekkejä). Kun helikopteriraha kerran on otettu käyttöön, ei kai se sitten niin huono idea ollutkaan?
Lopetin samaisen kolumnin painokkaaseen imperatiiviin: ”Painakaa lisää rahaa!” Se oli vitsi, mutta kaikki eivät sitä sellaisena ottaneet. Facebookin besserwisserit ottivat lauseen henkilökohtaisena loukkauksena, pitivät minua umpi-idioottina ja julkaisivat varoittavia analyysejä Weimarin tasavallan hyperinflaatiosta ja muista katastrofaalisista seurauksista.
Joopa joo, ymmärrän yskän, mutta mitä saankaan lukea Guardianista 24.3.2020: ”Pörssit elpyvät kun Yhdysvaltain pankki alkaa painamaan rahaa!”
Pitäisi näköjään olla varovainen siinä mitä toivoo. Ymmärrän tietenkin miten tärkeitä nämä toimenpiteet ovat kansantalouden kannalta nyt kun virukselta suojautuminen uhkaa syöstä maailman talouslamaan.
Siltikin, mitä te ajattelette siitä, että sinnittelisimme vaikeiden aikojen ylitse erilaisten fiskaalisten toimenpiteiden avulla ja sitten palaisimme vanhaan järjestelmään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Siis siihen vanhaan, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät ja jossa metsät kaadetaan selluksi, meret kalastetaan tyhjiksi ja vuoret louhitaan ontoiksi. Eikö nyt olisi tuhannen taalan mahdollisuus muuttaa järjestelmä oikeudenmukaisemmaksi ja tasa-arvoisemmaksi? SIksi valtiot voisivat nyt opiskella mitä tapahtui Itävallan Wörglissä suuren laman aikana.
Wörgl, kuten monet muutkin Euroopan kaupungit, olivat 1920-luvun laman aikana epätoivoisessa tilanteessa. Kaupungin kassa oli tyhjä, ihmiset työttömiä ja talous täydessä lamassa. Sitten kaupungin johto laittoi liikkeelle uudenlaisen maksuvälineen: rahan, jonka arvo väheni prosentin kuukaudessa. Koska rahan arvo väheni mitä kauemmin sitä säilytti, ei kellään ollut intressiä hautoa sitä säästöpossussa, vaan laittaa raha liikkeelle, talouden pyöriä pyörittämään. Ja näin Wörglin kaupunki päihitti laman. Kun muut kaupungit kituivat toimettomuudessa, Wörgl asfaltoi teitään ja rakensi hyppyrimäen, sillan ja uusia asuntoja.
Kokeilu levisi läheiseen Kitzbühelin kaupunkiin ja siellä tapahtui sama.
Ymmärrän tietenkin, että tällaisen kokeilun aloittaminen globalisoituneessa maailmassa on hieman haastavampaa kuin mitä se oli 1920-luvun Itävallassa. Mutta miettikääpä jos se toimisi.
Kun rahan arvo vähenee sitä säilytettäessä, arvo pitäisi säilyttää siellä missä arvo oikeasti on. Jos metsän arvoa ei voi siirtää kasvamaan korkoa pankkitilille, se pitäisi säilyttää metsässä ja maapallomme olisi vihreämpi. Jos arvoa ei voi säilyttää rahassa, miten kukaan voi kerätä sitä sellaisen ylijäämän, että liittyisi miljonääriluokkaan. Maailma olisi tasa-arvoisempi ja tulonjako tasaisempi.
Siis ainakin luulen niin. Eihän tätä ole sataan vuoteen missään kokeiltu.
Kannattaa varoa mitä toivoo, sanoo myös historioitsija Walter Scheidel kirjassaan The Great Leveller. Se on pessimistinen kirja taloudellisen eriarvoisuuden historiasta ja keinoista, joilla se tasoittuu.
Kirjasta saa sen käsityksen, että taloudellinen eriarvoisuus on eräänlainen luonnonlaki. Heti kun ihmisyhteisöt kehittyivät pisteeseen, jossa ne saattoivat tuottaa ylijäämää, tuo ylijäämä alkoi jakautua epätasaisesti. Kaikilla aikakausilla on ollut oma upporikas yksi prosenttiaan. Muinaisesta Mesopotamiasta atsteekkien valtakuntaan eliitti pukeutui höyheniin ja jadekoruihin, elivät kaksikerroksissa taloissa, söivät ihmisuhrien lihaa, joivat suklaata, pitivät jalkavaimoja eivätkä maksaneet veroja.
Scheidelin mukaan näistä saavutetuista eduista ei luovuta vapaaehtoisesti. Siksi yhteiskuntien tuloerot tasoittuvat vain katastrofien kautta. Katastrofeja, jotka historiassa ovat tasoittaneet taloudellista eriarvoisuutta, on neljänlaisia: sodat, vallankumoukset, yhteiskunnan täydellinen romahtaminen ja kulkutaudit.
Sodista Scheidel nostaa esimerkiksi maailmansodat. Ne tuhosivat pääomaa ja nostivat rikkaiden veroja. Tulot laskivat suhteellisesti eniten ylemmissä tuloluokissa ja taloudellinen eriarvoisuus pysyi Euroopassa maltillisena aina 1980-luvun alkuun asti.
Valtioiden tai yhteiskunnan romahtamisesta Scheidel esitää arkeologisia todisteita, esimerkkeinä Kiinan jotkin dynastiat ja Mesoamerikan yhteiskunnat. Yhteiskunnan romahtamisesta kärsivät luonnollisesti kaikki, mutta suhteellisesti romahdus vahingoitti enemmän yhteiskunnan ylempiä kerroksia ja näin taloudellinen eriarvoisuus väheni.
Kolmas tasoittaja, vallankumoukset, sen sijaan eivät ole veljiä keskenään. Scheidelin mukaan vallankumouksen on oltava väkivaltainen ja totaalinen, jotta se vähentäisi eriarvoisuutta. Niinpä esimerkiksi Yhdysvaltain sisällissota vain jakoi varallisuutta uudelleen taloudellisen eriarvoisuuden säilyessä, mutta esimerkiksi Neuvostoliiton syntyminen vähensi eriarvoisuutta ja tuloerot pysyivät vähäisinä maan hajoamiseen asti.
Neljäs tasoittaja ovat kulkutaudit ja niistä Scheidel nostaa esiin Euroopan keskiajan ruttoepidemian. Musta surma tappoi euroopalaisia niin paljon, että jäljelle jääneiden työ oli arvossaan. Heille maksettiin parempaa palkkaa, ja eriarvoisuus väheni sitä kautta.
Voiko koronavirus siis olla Suuri Tasoittaja? Scheidelin kirjan hengessä on helppo kuvitella pelottava ja negatiivinen skenaario. Siinä skenaariossa pandemia syöksee maailman pitkäaikaiseen talouslamaan, ja kun toivottomuus valkenee ihmisille, alkaa väkivaltainen kurimus, jossa yhteiskunnat sortuvat raunioiksi. Pääomaa tuhoutuu ja taloudellinen eriarvoisuus vähenee, mutta tavalla, jota kukaan ei olisi halunnut.
On kuitenkin olemassa toinenkin tie. Sille pääsemme kun työnnämme syrjään Scheidelin pessimismin ja katsomme, mitä tapahtui toisen maailmansodan jälkeen. Silloin syntyi sosiaalidemokraattinen projekti, jonka tarkoituksena oli nimenomaisesti lieventää taloudellista eriarvoisuutta jakamalla yhteiskunnan varallisuutta tasaisemmin.
Valitettavasti aikaa myöten sosiaalidemokraatit unohtivat tämän perustehtävänsä. He antoivat periksi uusklassisille talouteorioille, ja heistä tuli osa järjestelmää, joka hyödytti rikkaita ja kuritti köyhiä.
Jos koronavirus – tai siihen reagointi – todella aiheuttaa maailmanlaajuisen talouslaman, siinä on ihmiskunnan mahdollisuus sanoutua irti uusliberalistisesta painajaisesta, joka on repinyt juuriltaan niin metsiä kuin kokonaisia ihmisyhteisöjäkin. Mahdollisuus rakentaa rahajärjestelmä, joka kenties muistuttaisi jotakin sellaista kuin mitä nähtiin Itävallan Wörglissä 1920-luvulla tai jotakin muuta, joka ei perustu jatkuvan kasvun pakolle.
Koronavirus tarjoaa nyt myös mahdollisuuden sille, että valtiot voivat ottaa takaisin valtaa, jota ne ovat menettäneet suuryhtiöille.
Olen sanonut tämän sata kertaa ja sanon vielä kerran: Kun taloudellinen eriarvoisuus vähenee, se on kuin levitettäisiin palsamia ruoskitun yhteiskunnan haavoihin. Yhteiskunnallinen katkeruus lievenee ja sitä myöten vihapuhe vähenee eikä fasismille jää kasvupaikkaa, josta se nostaisi rumaa päätään. Kun rikkaat tulevat alaspäin ja köyhät nousevat ylöspäin, he voivat paiskata kättä ja saada aikaan jotakin yhteistä hyvää.
Tulevat kuukaudet näyttävät, millä tavalla Yhdysvaltain talouspaketti ja etenkin helikopteriraha puree. Talouspakettia kutsutaan stimulukseksi, eli piristykseksi, mutta piristääkö se taloutta oikeasti. Monet ovat vasemmistossakin epäileväisiä ja hyvästä syystä.
Kuvitellaan, että olen yksineläjä Yhdysvalloissa. Olen joutunut koronavirustoimenpiteiden vuoksi työttömäksi ja saan valtiolta kertaluonteisesti 1200 dollaria. Mutta entä jos vuokrani on 1200 dollaria? Tai 800 tai tuhat dollaria? Saamani summa ei piristä taloutta, vaan ostaa minulle kuukauden lisäaikaa asua vuokra-asunnossani ja pitää pystyssä vuokranantajani taloutta.
Tosin, jos tuo raha menettäisi arvoaan säännöllisellä ja ennakoitavalla tavalla, vuokranantajani pitäisi palauttaa se nopeasti talouden rattaita voitelemaan, ja osa siitä voisi päätyä minulle takaisin.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Lue juttu loppuun
Valitse itse ohitatko maksumuurin vai tuetko toimittajan työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Saat oivaltavat tiedekolumnit sähköpostiisi ennen muita
Päätät tilausmaksusi itse, alk. vain 3,90 € / kk
Mahdollistat tiedekolumnien jatkumisen
Tuet Jani Kaaron journalistista työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Et saa tiedekolumneja sähköpostiisi ennen muita
Et tue Jani Kaaron journalistista työtä
Et mahdollista tiedekolumnien jatkumista
Ohitat maksumuurin ja kirjaudut sisään ilmaiskäyttäjänä
Lukijoiden tuella
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro
