Nitraatin tarina
Jani Kaaro
6/2/2023
Kuva: Towfiqu Barbhuiya
Lukijoiden tuella
Kaikki vastuulliset vanhemmat tietävät, että pienille lapsille ei pidä antaa liikaa nakkeja, koska ne sisältävät nitriittiä. Nitraatti ja nitriitti ovatkin monille tuttuja vain yhdisteinä, joille on asetettu turvarajat ja joita pitää välttää. Viime vuosina ymmärrys nitraatin (ja samalla nitriitin) vaikutuksista ihmisen terveyteen on kuitenkin kääntynyt lähes päinvastaiseksi. Monen vihanneksen, kuten punajuuren, sellerin, salaattien ja pinaatin, terveysvaikutukset tulevat nimenomaisesti nitraatin kautta.
Punajuuresta on viime vuosina sukeutunut ”supervihannes”, jota etenkin urheilijat käyttävät – joko mehuna tai ravintolisätabletteina – lisäämään voimaa ja kestävyyttä suoritukseensa. Tämä vaikutus tulee pääosin nitraatista, jota punajuuressa on erittäin paljon.
Kun syömme punajuurta, suun bakteerit muuntavat nitraatin ensin nitriitiksi. Kun nielaisemme punajuuren alas, nitriitti hajoaa vatsassa ja suolistossa edelleen typpioksidiksi. Nitraatin terveysvaikutukset liittyvät nimenomaisesti typpioksidiin. Typpioksidi rentouttaa verisuonia, lisää lihasvoimaa ja auttaa säätelemään immuunijärjestelmää. Kaikkia sen terveysvaikutuksia ei vielä edes tiedetä.
Ihmisen elimistö tuottaa typpioksidia itsekin ja se säätelee terveyttämme monilla tärkeillä tavoilla. Eri syistä johtuen typpioksidin tuotanto voi kuitenkin häiriintyä, mikä tietää lähes aina terveysongelmia. Monissa kroonisissa sairauksissa, kuten diabeteksessa ja sydänsairauksissa, typpioksidin tuotanto jumittaa eikä sitä synny tarpeeksi. Tällöin ravinnon mukana tuleva nitraatti voi kompensoida elimistön heikentynyttä typpioksidin tuotantoa.
Lääkkeeksi punajuurta
Nitraatti-nitriitti-typpioksidin terveysvaikutuksia on tutkittu viime vuosina erittäin paljon. Koska typpioksidin parhaiten tunnettu vaikutus tapahtuu verisuonten seinämissä, suuri osa varhaisista tutkimuksista liittyy verenpaineeseen.
Näissä tutkimuksissa vapaaehtoisille on annettu ”lääkkeenä” nitraattia sisältävää punajuurimehua tai plasebomehua, jossa ei ole nitraattia. Systemaattisissa katsauksissa, joissa vedetään yhteen useiden tutkimusten tuloksia, johdonmukainen tulos on ollut, että punajuuri alentaa verenpainetta. Hyvät uutiset ovat, että verenpainetta alentava vaikutus on saatu näkymään myös korkeasta verenpaineesta kärsivillä eikä vain terveillä vapaaehtoisilla.
Punajuuri kiinnostaa luonnollisesti myös urheilumaailmassa, jossa siltä on julkaistu kymmeniä tutkimuksia. Nostan esimerkiksi Exeterin yliopiston tutkimuksen vuodelta 2011. Siinä kilpapyöräilijöiden oli ajettava omalla maksiminopeudellaan 4 km reitti ja 16 km reitti – kumpikin kahteen kertaan. Yhdellä kerralla pyöräilijät joivat ennen suoritusta punajuurimehua, toisella plaseboa.
Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että punajuurimehu antoi pyöräilijöille pienen edun. Punajuurimehun buustaamana 4 km reitti meni keskimäärin 11 sekuntia nopeammin, 16 km reitti keskimäärin 45 sekuntia nopeammin. Ero voi tuntua pieneltä, mutta olisi voinut olla ratkaiseva Tour de Francella.
Toiset tutkimukset taas osoittavat, että ravinnon kautta tuleva nitraatti voi tehokkaasti kompensoida kroonisiin sairaustiloihin liittyvää typpioksidin vähentynyttä tuotantoa. Washingtonin yliopiston tutkimuksessa vuodelta 2015 oli mukana kymmenkunta potilasta, jotka toipuivat sydänkohtauksesta. Heille annettiin punajuurimehua tai plaseboa ja kaksi tuntia tämän jälkeen tutkijat mittasivat heidän reisilihaksensa suorituskykyä. Punajuurimehun jälkeen reisilihaksessa oli 13 prosenttia enemmän voimaa kuin ilman.
Vaikka etu voi jälleen tuntua pieneltä, samalle tasolle pääseminen pelkästään voimaharjoittelulla veisi sydänpotilailta tutkijoiden mukaan kahdesta kolmeen kuukautta.
Vielä mainittakoon ruotsalaistutkimus, jossa nitraatti-nitriitti-typpioksidi -reaktiolla on havaittu suojaava vaikutus vatsan limakalvolla. Karoliinisen instituutin tutkimuksen mukaan suojaava vaikutus perustuu siihen, että typpioksidi tehostaa verenkiertoa vatsan limakalvolla, jolloin limakalvo uusiutuu tehokkaammin. Eläinkokeissa nitraatti, eli käytännössä typpioksidi, puolestaan suojasi vatsan limakalvoa tulehduskipulääkkeiden aiheuttamalta vahingolta.
Kohtalokas kurlaus
Nitraatti-nitriitti-typpioksidireaktiolla on yksi paha vihollinen – antiseptiset suuvedet. Esimerkiksi klooriheksidiini – jota on suositussa Listerine-suuvedessä – tappaa 94 prosenttia niistä suun bakteereista, jotka muuttavat nitraattia nitriitiiksi. Tällöin myös ravinnosta saatavan typpioksidin määrä laskee merkittävästi. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että vain viikon kestävä säännöllinen antiseptisen suuveden käyttö nostaa verenpainetta. Tämä tapahtuu nimenomaisesti siksi, että nitraattia pelkistävät bakteerit ovat kadonneet. Jos suuveden käyttö on pitkäaikaista ja säännöllistä, se voi vaikuttaa myös kroonisten tilojen kehittymiseen, kun keho jää ilman ravinnon kautta tulevan typpioksidin suotuisaa vaikutusta.
Eräs paikka, jossa suuvesiä käytetään enemmän tai vähemmän säännöllisesti, ovat sairaaloiden teho-osastot. Siellä suuvesiä on käytetty siinä toivossa, että ne estäisivät huonokuntoisten potilaiden mahdollisia infektioita. Hiljattain käytäntö on kuitenkin kyseenalaistettu, koska suuvesistä vaikuttaa olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Useissa meta-analyyseissa on havaittu, että suuveden käyttö lisää teho-osastopotilaiden kuolleisuutta. Esimerkiksi Parecco ja kollegat julkaisivat vuonna 2020 tutkimuksen, jossa oli aineistona yli 60 000 potilasta 86 yhdysvaltalaisesta sairaalasta. Heistä reilut 14 000 oli altistunut antiseptisen suuveden säännölliselle käytölle. Tulokset osoittivat, että suuveden käyttö oli itsenäinen riskitekijä teho-osastopotilaiden kuolleisuudessa.
Kuolleisuuteen voi olla useita syitä, mutta suuveden tuottama häiriö nitraatti-nitriitti-typpioksidi -reaktiossa voi olla varteenotettava tekijä. Jos suuvesi vaimentaa jo valmiiksi vähäistä typpioksidin tuotantoa huonokuntoisilla potilailla, tämä voi johtaa akuuttiin kriisiin sydämen toiminnassa tai lisätä verenmyrkytyksen riskiä.
Tekemistä lihavuuden kanssa?
Entä mitä muuta nitraatti-nitriitti-typpioksidireaktion vaikutuksista vielä opitaan? Eräs huomionarvoinen löydös on se, millä tavalla suun bakteeristo muuttuu antiseptisen suuveden käytön jälkeen. Plymouthin yliopiston tutkijat selvittivät tätä vuonna 2020 ja havaitsivat, että suuvesi vähentää Bacteroidetes-ryhmän bakteereja, mutta päästää Firmicutes- ja Proteobacteria-ryhmän bakteerit valloilleen. Mielenkiintoisesti samankaltainen muutos bakteeristossa havaitaan suolistossa kun ihminen alkaa lihoa – Bacteroidetes vähenee ja Firmicutes lisääntyy.
Suu on käytännössä suolen toinen pää, joten jos suolistobakteerit muuttuvat ihmisen lihoessa, on luontevaa ajatella, että myös suun bakteeristo on erilainen lihavilla ja normaalipainoisilla. Tästä on olemassa paljon näyttöä. Melko tuore tutkimus Scientific Reports -sarjassa osoittaa lisäksi, että suun bakteeristo muuttuu lihavuusleikkauksen jälkeen. Ei kuitenkaan tiedetä johtuuko tämä leikkauksesta sinänsä vai ruokavalion mahdollisesta muuttumisesta lihavuusleikkauksen jälkeen. Tutkimus on vasta alussa, joten yllättäviä löytöjä voi tulla vastaan.
Suuvesien käytöstä vielä lienee mainittava, että jos hammaslääkäri määrää antiseptistä suuvettä hammasoperaation jälkeen tai infektion kontrolloimiseksi, tällöin sitä käytetään tarpeeseen. Bakteerikanta palautuu kyllä väliaikaisen käytön jälkeen.
Jos antiseptisiä suuvesiä sen sijaan käytetään pitkäaikaisesti hengityksen raikastamiseen tai parempaan suutuntumaan, sellaisen toiminnan järkevyys kannattaa miettiä uudelleen.
Tämä artikkeli on osa Rapportin ja Jani Kaaron juttusarjaa lääketieteen tapauskertomuksista. Edellisessä osassa käsiteltiin mielialalääkkeiden vaikutusta seksuaalisuuteen. Juttusarjan toteutuminen on mahdollista maksavien tilaajien ansiosta. Lue lisää ja osallistu.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Lue juttu loppuun
Valitse itse ohitatko maksumuurin vai tuetko toimittajan työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Saat oivaltavat tiedekolumnit sähköpostiisi ennen muita
Päätät tilausmaksusi itse, alk. vain 3,90 € / kk
Mahdollistat tiedekolumnien jatkumisen
Tuet Jani Kaaron journalistista työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Et saa tiedekolumneja sähköpostiisi ennen muita
Et tue Jani Kaaron journalistista työtä
Et mahdollista tiedekolumnien jatkumista
Ohitat maksumuurin ja kirjaudut sisään ilmaiskäyttäjänä
Lukijoiden tuella
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro
