Monsanton salaiset paperit
Jani Kaaro
8/9/2017
Lukijoiden tuella
Monsanton rikkaruohomyrkky, Roundup, on ollut monen myrskyn silmässä. Näistä viimeisin alkoi vuonna 2015, kun arvostettu syöpätutkimuksen instituutti International Agency for Research on Cancer (IARC) totesi Roundupin aktiivisen aineen, glyfosaatin, olevan "mahdollinen karsinogeeni", eli syöpää aiheuttava aine. Tästä alkoi mittava debatti puolesta ja vastaan, joka ainakin meikäläisessä mediassa tuntui päättyvän Roundupin voitoksi.
Vaan miksipä ei olisi päättynyt? IARC:n raportin jälkeen EU velvoitti Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) tekemään oman turvallisuusarvionsa: se totesi, että glyfosaatti ei aiheuta syöpää. Tämän jälkeen EU:n kemikaalivirasto (ECHA) ei myöskään suostunut luokittelemaan glyfosaattia syövän aiheuttajaksi.
Mediassa korostettiin sitä, että IARC:n luokittelussa glyfosaatin syöpäriski on samaa luokkaa kuin punaisella lihalla, minkä on täytynyt hälventää monien pelkoja. Lisäksi mediaan vuosi tieto siitä, että IARC:n glyfosaattityöryhmän johtaja Aaron Blair olisi ”pimittänyt” työryhmältä tietoja – joita hän itse oli kokoamassa – jotka osoittivat, ettei glyfosaatti aiheuta syöpää.
IARC:n raportti avasi kuitenkin mielenkiintoisen reitin, jonka ansiosta debatti on käynnistynyt nyt uudelleen. Raportin jälkeen Yhdysvalloissa nimittäin nostettiin kanne Monsantoa vastaan. Kantajina ovat joukko non-Hodgkinin lymfoomaa sairastavia tai sairaiden omaisia, jotka uskovat, että syöpä on aiheutunut altistuksesta glyfosaatille.
Yhdysvallat tunnetusti on tällaisten oikeudenkäyntien luvattu maa, mutta tällä kerralla kanteesta seurasi jotakin mielenkiintoista: Kantajien asianajajat pakottivat Monsanton luovuttamaan dokumentteja ja viestinvaihtoa – jota ei tähän asti ole nähty julkisuudessa – Freedom of Information -asetuksen perusteella. Dokumentit paljastavat, miten monikansallinen yhtiö koettaa vaikuttaa tutkijoihin ja että yhtiön sisälläkin oli monenlaisia näkemyksiä Roundupin turvallisuudesta.
Mitä tulee Roundupin syöpäriskiin, kaksi seuraavaa sähköpostia ovat erityisen mielenkiintoisia. Vuonna 2002 Monsanton tutkija kirjoittaa: ”Olemme melko turvallisilla vesillä glyfosaatin kanssa, mutta pinta-aktiivinen aine tekee meidät haavoittuvaksi. Olen ymmärtänyt, että tilanne on sama muissakin tutkimuksissa – glyfosaatti on OK, mutta valmis tuote (ja siten pinta-aktiivinen aine) aiheuttaa tuhon.”
Samassa sähköpostiketjussa Monsanton tutkija kirjoittaa: ”Vaikka testivaatimuksia ei ole pantu toimeen moneen vuoteen, tämä hormoniongelma ei mene pois, eihän?”
Sähköpostissa vuodelta 2003 Monsanton toksikologi kirjoittaa puolestaan, ”emme voi sanoa, että Roundup ei ole karsinogeeni…emme ole tehneet riittävästi kokeita tuotteella voidaksemme antaa sellaisen lausunnon. Tuotteen testaaminen ei ole läheskään sillä tasolla kuin aktiivisen ainesosan kohdalla. Voimme sanoa, että glyfosaatti ei ole karsinogeeninen ja tehdä siitä päätelmän, jonka mukaan ei ole syytä epäillä, että Roundup aiheuttaisi syöpää."
Myös Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (TUKES) on korostanut, että aktiivisella ainesosalla (glyfosaatilla) ja valmiilla tuotteella (Roundup) voi olla hyvin erilainen turvallisuusprofiili.
Julkisuuteen tulleet sähköpostit paljastavat myös, miten Monsanto hyödyntää tutkijoita ja toimittajia valkopesussa ja tarvittaessa painostaa tieteellisiä julkaisuja poistamaan itselleen epäedullisia tuloksia.
Valkopesusta hyvä esimerkki on tutkija Henry I. Millerin tapaus. Miller on GM-kasvien puolustuspuhuja, joka on avustanut Forbesia. Sähköposteista ilmenee, että Millerin nimellä Forbesissa julkaistu juttu, jossa Roundupista annetaan erittäin myönteinen kuva, on itse asiassa Monsanton kirjoittama. Tapauksen tultua julki juttu poistettiin Forbesin sivuilta ja Forbes lopetti yhteistyön Millerin kanssa.
Vieläkin kiintoisampaa on tapa, jolla Monsanto vaikuttaa painostaneen tieteellistä sarjaa vetämään tutkimuksen pois. Kyseessä on niin sanottu Seralinin tapaus. Siinä tutkijat osoittivat, että rotille, joille syötettiin kaksivuotisessa tutkimuksessa Roundupia, kehittyi syöpäkasvaimia. Tutkimus julkaistiin Food and Chemical Toxicology -sarjassa syksyllä 2012, mutta vedettiin pois marraskuussa 2013.
Päätoimittajan päätöstä vetää tutkimus pois kritisoitiin laajalti tutkijapiireissä. Normaalisti tutkimuksia vedetään pois, jos niissä havaitaan vilppiä tai manipulaatiota. Seralinin tutkimusta ei epäilty mistään tällaisesta, vaan sen sanottiin vain olevan huonoa tiedettä. Huonoksi epäiltyä tutkimusta ei kuitenkaan pitäisi vetää pois, vaan altistaa se toisten tutkijoiden kritiikille, jotta tutkimuksen heikkoudet tulevat esiin ja tutkimuksen tekijä voi puolustaa sitä.
Monsanton papereista paljastunut sähköpostinvaihto näyttää osin selittävän, miksi päätoimittaja päätyi näin radikaaliin ratkaisuun. Niistä ilmenee, että Monsanton työntekijät suunnittelevat strategiaa tutkimuksen poisvetämiseksi ja diskreditoimiseksi, ja lopulta Monsanto tarjoaa päätoimittaja Wallace A. Hayesille konsulttipalkkiosopimusta hintaan 400 dollaria/tunti.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Haluatko jatkaa lukemista?
Tilaajana saat Jani Kaaron uusimmat jutut ja lukuoikeuden kymmeniin aiempiin artikkeleihin.
Tilaajana myös tuet Kaaroa — Rapportin tilausmaksuista enemmistö menee aina suoraan tekijälle.
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro
