Jani Kaaro | Monsanton salaiset paperit

Monsanton salaiset paperit

Salatut paperit paljastavat pelin maailman myydyimmän rikkaruohomyrkyn ympärillä.

Jani Kaaro

8/9/2017

Lukijoiden tuella

Monsanton rikkaruohomyrkky, Roundup, on ollut monen myrskyn silmässä. Näistä viimeisin alkoi vuonna 2015, kun arvostettu syöpätutkimuksen instituutti International Agency for Research on Cancer (IARC) totesi Roundupin aktiivisen aineen, glyfosaatin, olevan "mahdollinen karsinogeeni", eli syöpää aiheuttava aine. Tästä alkoi mittava debatti puolesta ja vastaan, joka ainakin meikäläisessä mediassa tuntui päättyvän Roundupin voitoksi.

Vaan miksipä ei olisi päättynyt? IARC:n raportin jälkeen EU velvoitti Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) tekemään oman turvallisuusarvionsa: se totesi, että glyfosaatti ei aiheuta syöpää. Tämän jälkeen EU:n kemikaalivirasto (ECHA) ei myöskään suostunut luokittelemaan glyfosaattia syövän aiheuttajaksi.

Mediassa korostettiin sitä, että IARC:n luokittelussa glyfosaatin syöpäriski on samaa luokkaa kuin punaisella lihalla, minkä on täytynyt hälventää monien pelkoja. Lisäksi mediaan vuosi tieto siitä, että IARC:n glyfosaattityöryhmän johtaja Aaron Blair olisi ”pimittänyt” työryhmältä tietoja – joita hän itse oli kokoamassa – jotka osoittivat, ettei glyfosaatti aiheuta syöpää.

IARC:n raportti avasi kuitenkin mielenkiintoisen reitin, jonka ansiosta debatti on käynnistynyt nyt uudelleen. Raportin jälkeen Yhdysvalloissa nimittäin nostettiin kanne Monsantoa vastaan. Kantajina ovat joukko non-Hodgkinin lymfoomaa sairastavia tai sairaiden omaisia, jotka uskovat, että syöpä on aiheutunut altistuksesta glyfosaatille.

Yhdysvallat tunnetusti on tällaisten oikeudenkäyntien luvattu maa, mutta tällä kerralla kanteesta seurasi jotakin mielenkiintoista: Kantajien asianajajat pakottivat Monsanton luovuttamaan dokumentteja ja viestinvaihtoa – jota ei tähän asti ole nähty julkisuudessa – Freedom of Information -asetuksen perusteella. Dokumentit paljastavat, miten monikansallinen yhtiö koettaa vaikuttaa tutkijoihin ja että yhtiön sisälläkin oli monenlaisia näkemyksiä Roundupin turvallisuudesta.

Mitä tulee Roundupin syöpäriskiin, kaksi seuraavaa sähköpostia ovat erityisen mielenkiintoisia. Vuonna 2002 Monsanton tutkija kirjoittaa: ”Olemme melko turvallisilla vesillä glyfosaatin kanssa, mutta pinta-aktiivinen aine tekee meidät haavoittuvaksi. Olen ymmärtänyt, että tilanne on sama muissakin tutkimuksissa – glyfosaatti on OK, mutta valmis tuote (ja siten pinta-aktiivinen aine) aiheuttaa tuhon.”

Samassa sähköpostiketjussa Monsanton tutkija kirjoittaa: ”Vaikka testivaatimuksia ei ole pantu toimeen moneen vuoteen, tämä hormoniongelma ei mene pois, eihän?”

Sähköpostissa vuodelta 2003 Monsanton toksikologi kirjoittaa puolestaan, ”emme voi sanoa, että Roundup ei ole karsinogeeni…emme ole tehneet riittävästi kokeita tuotteella voidaksemme antaa sellaisen lausunnon. Tuotteen testaaminen ei ole läheskään sillä tasolla kuin aktiivisen ainesosan kohdalla. Voimme sanoa, että glyfosaatti ei ole karsinogeeninen ja tehdä siitä päätelmän, jonka mukaan ei ole syytä epäillä, että Roundup aiheuttaisi syöpää."
Myös Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (TUKES) on korostanut, että aktiivisella ainesosalla (glyfosaatilla) ja valmiilla tuotteella (Roundup) voi olla hyvin erilainen turvallisuusprofiili.

Julkisuuteen tulleet sähköpostit paljastavat myös, miten Monsanto hyödyntää tutkijoita ja toimittajia valkopesussa ja tarvittaessa painostaa tieteellisiä julkaisuja poistamaan itselleen epäedullisia tuloksia.
Valkopesusta hyvä esimerkki on tutkija Henry I. Millerin tapaus. Miller on GM-kasvien puolustuspuhuja, joka on avustanut Forbesia. Sähköposteista ilmenee, että Millerin nimellä Forbesissa julkaistu juttu, jossa Roundupista annetaan erittäin myönteinen kuva, on itse asiassa Monsanton kirjoittama. Tapauksen tultua julki juttu poistettiin Forbesin sivuilta ja Forbes lopetti yhteistyön Millerin kanssa.

Vieläkin kiintoisampaa on tapa, jolla Monsanto vaikuttaa painostaneen tieteellistä sarjaa vetämään tutkimuksen pois. Kyseessä on niin sanottu Seralinin tapaus. Siinä tutkijat osoittivat, että rotille, joille syötettiin kaksivuotisessa tutkimuksessa Roundupia, kehittyi syöpäkasvaimia. Tutkimus julkaistiin Food and Chemical Toxicology -sarjassa syksyllä 2012, mutta vedettiin pois marraskuussa 2013.

Päätoimittajan päätöstä vetää tutkimus pois kritisoitiin laajalti tutkijapiireissä. Normaalisti tutkimuksia vedetään pois, jos niissä havaitaan vilppiä tai manipulaatiota. Seralinin tutkimusta ei epäilty mistään tällaisesta, vaan sen sanottiin vain olevan huonoa tiedettä. Huonoksi epäiltyä tutkimusta ei kuitenkaan pitäisi vetää pois, vaan altistaa se toisten tutkijoiden kritiikille, jotta tutkimuksen heikkoudet tulevat esiin ja tutkimuksen tekijä voi puolustaa sitä.
 
Monsanton papereista paljastunut sähköpostinvaihto näyttää osin selittävän, miksi päätoimittaja päätyi näin radikaaliin ratkaisuun. Niistä ilmenee, että Monsanton työntekijät suunnittelevat strategiaa tutkimuksen poisvetämiseksi ja diskreditoimiseksi, ja lopulta Monsanto tarjoaa päätoimittaja Wallace A. Hayesille konsulttipalkkiosopimusta hintaan 400 dollaria/tunti.
New York Timesin haastattelussa Hayes kieltää, että Monsantolla olisi ollut mitään tekemistä hänen päätöksensä kanssa.
Seralinin tutkimus julkaistiin uudelleen toisessa sarjassa, ja sen saaman kritiikin perusteella siinä ilmeisesti oli ongelmia. Todellinen arvoitus on kuitenkin siinä, miksi kukaan ei ole  koettanut toistaa Seralinin tutkimusta jollakin uskottavammalla koeasetelmalla, jossa kritiikki olisi otettu huomioon.

Sähköpostit paljastavat myös toisen episodin tiedejulkaisemisen maailmasta. Vuonna 2008 Cell Biology and Toxicology -sarjan toimittaja John Masters ottaa yhteyttä Monsanton tutkijaan Charles Healyyn ja pyytää tätä vertaisarvioimaan Roundupilla tehtyä rottatutkimusta. Tutkimuksen tulokset eivät olleet Roundupille suosiollisia. Healy delegoi vertaisarvioinnin kollegoilleen Davidille ja Donnalle, mutta arviointi tehtäisiin hänen nimissään.

Noin kuukauden kuluttua tästä Masters ilmoittaa, että hän on saanut kaksi täysin vastakkaista arviota. Healy kirjoittaa heti kollegoilleen, että heidän sanansa ratkaisee julkaisun kohtalon. Healy ja kumppanit ilmeisesti suosittelevat käsikirjoituksen hylkäystä, sillä sarja ei suostunut julkaisemaan sitä. Se julkaistiin vuonna 2009 Environmental Toxicology and Pharmacology -sarjassa.

Julkisuuteen tulleet paperit heittävät kyseenalaista valoa myös Yhdysvaltain ympäristöviraston (EPA) ylle. EPA:n kanta on ollut, että Roundup on tutkitusti turvallinen ja syytä terveyshuoliin ei ole, mutta vielä vuonna 2016 EPA:n viranomaiset kyselevät Monsantolta tietoja muun muassa valmiin tuotteen turvallisuustutkimuksista.

Millaiseen tilanteeseen nämä paljastukset sitten jättävät meidät? Paljastukset eivät vastaa siihen, onko Roundup syöpäriski tai kuinka suuri syöpäriski se on tai kuka  debatissa on oikeassa tai väärässä. Ne kertovat kyllä monikansallisen yhtiön tavoista hallita julkisuuskuvaansa ja vaikuttaa kulissien takana, mutta  tämä tuskin tulee yllätyksenä kenellekään. Lisäksi ne herättävät kysymyksen: Jos kaikki on kunnossa, miksi Monsanto on ollut niin raivoissaan näiden dokumenttien julkistamisesta.

Sitä todellista opetusta voi kuitenkin hakea arvostetusta faktantarkistusivusto Snopesista. Snopes teki vuonna 2016 glyfosaattia koskevan faktantarkistuksen ja tuli siihen tulokseen, että Roundupia vastaan on lietsottu turhaa hysteriaa ja että tuote on turvallinen.

Snopesissa varmasti osataan faktantarkistus, mutta se työ perustuu aina niihin faktoihin, jotka on annettu julkisuuteen. Jos jossakin on salaisia raportteja ja luottamuksellisia muistioita, joita yritykset eivät halua julkisuuteen, mitä faktantarkistaja voi siinä tehdä.

Ongelmana vain on, että kun salailu paljastuu – ja erilaisia paljastuksia on nähty viime vuosina paljon – ne murentavat luottamustamme niihin instituutioihin, joihin meidän kaikista eniten pitäisi luottaa. Kun tämä luottamus menetetään, kenttä on valmis salaliittospekulaatioille. Paras vastamyrkky sille olisi mahdollisimman laaja avoimuus ja läpinäkyvyys.
Se on se tilanne, johon nämäkin dokumenit meidät jättävät.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään

Lue juttu loppuun

Valitse itse ohitatko maksumuurin vai tuetko toimittajan työtä

Hyväksyn tietosuojaselosteen ja käyttöehdot

Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Saat oivaltavat tiedekolumnit sähköpostiisi ennen muita
Päätät tilausmaksusi itse, alk. vain 3,90 € / kk
Mahdollistat tiedekolumnien jatkumisen
Tuet Jani Kaaron journalistista työtä

Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Et saa tiedekolumneja sähköpostiisi ennen muita
Et tue Jani Kaaron journalistista työtä
Et mahdollista tiedekolumnien jatkumista
Ohitat maksumuurin ja kirjaudut sisään ilmaiskäyttäjänä

Lukijoiden tuella

"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.

Kiitos sinulle!"

Jani Kaaro