Ensimmäinen luku
Sinä päivänä elettiin heinäkuun loppua. Kuumuus oli niin tukalaa, etteivät edes hyttyset jaksaneet liikkeelle. Eeron oli kuitenkin ollut pakko lähteä mustikkaan. Hän oli jäänyt eläkkeelle pari vuotta aiemmin ja totutteli edelleen elämään vailla sitä touhukkuutta, joka aiemmin oli täyttänyt hänen päivänsä.
Ämpärinpohja ei ollut vielä edes täyttynyt, kun puhelin soi. Se oli hänen vaimonsa Hanna. Ja se, mitä Hannalla oli sanottavana, ylitti täysin Eeron käsityskyvyn. ”Eero, poliisi on täällä, meillä kotona. He vievät sinun metsästyskiväärisi. He kysyvät, onko sinulla jotain aseita jemmassa, niin ne vievät nekin", hän muistelee puhelua.
Eero sanoo, ettei hän edes ymmärtänyt mitä Hanna sanoi. Hän sanoo kuulleensa sanat, mutta ne tuntuivat niin käsittämättömiltä, että ne vain putoilivat mustikkakankaalle. Mutta sitten Hanna oli sanonut jotain vielä pahempaa. ”Tule äkkiä kotiin. He vievät myös Sonjan ja Iriksen.”
Sonja ja Iris. He olivat heidän nuorimmat tyttärensä, jotka vielä elivät kotona. "Miten niin viedään? Minne viedään? Miten maailma voi nyrjähtää näin raiteiltaan, kun mies menee mustikkaan?"
