Keskustelu koronaviruksen (SARS-CoV2) alkuperästä on ottanut uusia kierroksia tänä kesänä. Syy tähän on Yhdysvaltain edustajainhuoneen republikaaniedustajien heinäkuussa järjestämä kuuleminen, jossa selvitettiin tutkijoiden toimintaa koronaviruksen alkuperän tutkimisessa. Virustutkijoita epäiltiin siitä, että he olivat yhdessä terveysviranomaisten kanssa harhauttaneet suurta yleisöä koronaviruksen alkuperästä ja näin estäneet keskustelun siitä, että virus voi olla peräisin Wuhanin virusinstituutista.
Kuulemisen ansiosta kongressiedustajat ovat päässeet käsiksi epäiltyjen tutkijoiden sähköposteihin ja viesteihin Slack-viestipalvelussa, ja nämä viestit ovat nyt jokaisen ladattavissa tältä Substack-sivustolta. Aineisto ei vastaa kysymykseen siitä, onko SARS-CoV2 laboratoriokarkulainen, mutta herättää kyllä erittäin huolestuttavia kysymyksiä siitä, olivatko tutkijat totuuden asialla vai halusivatko he lopettaa keskustelun laboratoriokarkulaisuudesta mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Kuulemisessa käsiteltiin Nature Medicine -sarjassa julkaistua artikkelia, The Proximal Origin of SARS-CoV2. Sen kirjoittajia ovat virustutkijat Kristian G. Andersen, Andrew Rambaut, W. Ian Lipkin, Edward C. Holmes ja Robert F. Garry. Artikkeli on julkaistu maaliskuussa 2020, ja sen mukaan on erittäin epätodennäköistä, että SARS-CoV2 olisi tehty laboratoriossa, ja siinä todistellaan, miksi luontainen leviämisreitti eläimestä ihmiseen on todennäköisin selitys SARS-CoV2:n alkuperäksi. Artikkelia on luettu 5,8 miljoonaa kertaa, mikä on tieteelliselle artikkelille todella korkea luku, ja se olikin koko vuoden 2020 luetuin tiedeartikkeli. Peruutus perusasioihin
Ennen kuin käsittelemme tutkijoiden viestintää, on hyvä palauttaa mieleen, miksi ajatus laboratoriokarkulaisuudesta ei suostu kuolemaan. SARS-CoV2:n genomissa nimittäin on geenialue nimeltä furin cleavage site (FCS), ja juuri tämän geneettisen komponentin ansiosta SARS-CoV2 tarttuu herkästi ihmisestä toiseen. Ongelmana vain on, että millään sen alaryhmän koronaviruksista, joihin SARS-CoV2 kuuluu, ei ole FCS:ää. Mistä SARS-CoV2 siis on tämän komponentin saanut? Siihen on kaksi mahdollisuutta.
Ensimmäinen on, että SARS-CoV2 olisi saanut FCS-komponentin toiselta koronavirukselta, jolla on FCS. Tämän teorian ympärille rakennetussa skenaariossa lepakon koronavirus olisi siirtynyt toiseen eläimeen, eli väli-isäntään, jonka kantamassa koronaviruksessa olisi ollut FCS. Virukset olisivat olleet niin läheistä sukua toisilleen, että ne olisivat voineet vaihtaa geenejä keskenään, ja näin lepakoista lähtenyt viruslinja olisi saanut genomiinsa FCS-komponentin. Aikanaan virus olisi siirtynyt ihmiseen, ja kiitos FCS:n, ihmisestä ihmiseen, ja siitä olisi tullut SARS-CoV2.
Tämän teorian ongelmana vain on, että mitään hyvää ehdokasta väli-isännäksi tai SARS-CoV2:n edeltäjäksi ei ole löytynyt. SARS-CoV1:n väli-isäntä löytyi neljässä kuukaudessa, MERS:in väli-isäntä yhdeksässä kuukaudessa. SARS-CoV2:n väli-isäntää on etsitty jo yli kolme vuotta eikä valmista tule. On muistettava, että kun virus hyppää isännästä toiseen, sillä kestää aikansa oppia elämään uudessa isäntälajissa. Niinpä viruksesta löytyy evoluution tässä vaiheessa välimuotoja, joissa virus oppii geneettinen askel kerrallaan elämään uudessa isäntälajissa, ja tällaiset välimuodot oli mahdollista osoittaa esimerkiksi SARS-CoV1:n kohdalla.
SARS-CoV2:sta ei ole löytynyt mitään tällaisia välimuotoja, vaan se on ilmestynyt ihmisiin kuin salama kirkkaalta taivaalta ”valmiina” ihmisviruksena.
Entäpä teoria laboratoriokarkuruudesta? Kun viruksen genomiin lisätään geenejä, jotka vaikuttavat sen virulenssiin tai tartuntaherkkyyteen tai jotka mahdollistavat sen siirtymisen uuteen isäntään, puhutaan gain of function -tutkimuksesta. SARS-CoV2:n kohdalla sattui olemaan niin, että se löytyi Wuhanista, ja Wuhanin virusinstituutissa tehtiin juuri gain of function -tutkimusta. Eikä siinä kaikki, sillä siellä tutkittiin nimenomaisesti juuri sellaisia lepakoiden koronaviruksia, joista SARS-CoV2:n uskotaan kehittyneen.
