Tarina ei ole ainutlaatuinen. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana karhun on raportoitu hyökänneen Suomessa ihmisen kimppuun 19 kertaa. Näistä vain yksi kerta on johtanut ihmisen kuolemaan, mutta kaksitoista kertaa karhun kuolemaan. Näiden lukujen valossa ihmisen päälle hyökkääminen saattaa olla vaarallisinta, mitä karhu voi Suomen luonnossa tehdä.
Miksi ihminen tappaa karhun, joka on hyökännyt ihmistä vastaan? Onko karhu vastuussa teoistaan? Jos karhu tappaa ihmisen, onko karhu syyllinen surmaan?
Filosofi sanoisi, että karhu ei tietenkään ole vastuussa teoistaan. Se ei elä ihmisten moraalisessa yhteisössä, joten sitä eivät sido ihmisten moraalisäännöt. Kun se hyökkää ihmisen päälle, se tekee sitä, mitä karhut ovat evoluutionsa aikana kehittyneet tekemään. Sille on luonnollista hyökätä kilpailijan tai saaliseläimen kimppuun tai puolustautua, jos se kokee olevansa uhattuna.
Jos tämä pitää paikkansa, miksi me sitten tapamme karhun? Emmekä pelkästään karhua, vaan missä tahansa jokin eläin – leijona, krokotiili, puuma – hyökkää ihmisen kimppuun, siellä kerätään tapporyhmä päästämään eläin päiviltä. Yksi ilmeinen selitys on, että ihmiset haluavat lopettaa eläimen, ettei se hyökkää ihmisen kimppuun toiste. Toinen selitys on, että kun tappajaeläin saadaan poistettua, ihmiset rauhoittuvat ja yleinen viha lajia vastaan laantuu. Olisiko taustalla kuitenkin syvempiä motivaatiota?
KYSYN KOLMELTA IHMISTEN JA ELÄINTEN SUHTEEESEN ERIKOISTUNEELTA TUTKIJALTA SAMAN KYSYMYKSEN: KUN KARHU TAPPAA IHMISEN, MIKSI ME AINA HALUAMME TAPPAA KARHUN?
Pennsylvanian osavaltioyliopiston antropologi, Patricia Shipman, joka on kirjoittanut kirjan Animal Connection, vastaa: ”Uskon, että pidämme eläimiä vastuullisina teoistaan ja tietyssä mielessä syytämme niitä, jos ne ovat tappaneet ihmisen.”
Biologi ja tietokirjailija David Quammen, jonka kirjassa Monster of God käsitellään ihmisten ja suurpetojen rinnakkaiseloa, vastaa näin: ”Kun peto tappaa ihmisen, pedon on kuoltava. Niin ihmiset tuntevat. Ihmiset kokevat olevansa luonnon yläpuolella, ei osa sitä.”
Yorkin yliopiston arkeologi, Terry O'Connor, joka tutkii muinaisten ihmisten rinnakkaiseloa eläinten kanssa, sanoo näin: ”Yhdellä tasolla kyse voi olla väärinteon rangaistuksesta. Karhu on tappanut, sitä on rangaistava. Koska sakko tai vankeusrangaistus olisi hieman hullua, karhun on kuoltava.”
Karhun tappaminen näyttää siis olevan hyvin filosofinen kysymys. Rationaalinen minämme ajattelee, että karhu toimii vaistojensa varassa eikä näin tietenkään ole vastuussa teoistaan. Selkäytimessämme emme kuitenkaan voi olla ajattelematta, että karhu on vastuullinen teoistaan ja sitä on rangaistava. Mutta onko tämä jälkimmäinen ajatus sittenkään niin epärationaalinen? Jos menemme tarpeeksi kauas historiaan, näin tavattiin ajatella.
Siirtykäämme siis hetkeksi keskiaikaiseen Ranskaan. Vuosi on 1379 ja Bourgognen alueella toimivassa luostarissa on tapahtunut valitettava onnettomuus. Suuri sikalauma on villiintynyt ja tappanut miehen. Nyt siat on tuotu oikeuteen ja niille vaaditaan kuolemantuomiota.
