Kun katsoo maailmaa kierrätyskeskuksesta käsin, työmarkkinat näyttävät kovin toisenlaisilta kuin jos katsoo niitä start-up -pöhinän maailmasta. Espoolaisessa tech-firmassa työntekijät voivat tehdä nelipäiväistä työviikkoa täydellä palkalla ja näpytellä läppäriä säkkituolissa, kun taas kierrätyskeskuksessa elämän kolhimat työntekijät kunnostavat elämän kolhimia kalusteita palkkatuella.
Kunnostetut kalusteet löytävät yleensä uuden omistajan, mutta työntekijät harvemmin tulevat kunnostetuiksi 5–10 kuukauden tukijaksolla. Niinpä he löytävät itsensä pian jälleen työmarkkinoiden ulkopuolelta.
YMMÄRTÄÄKSEMME MITEN erilaisessa maailmassa espoolainen ohjelmistoinsinööri ja työtön mikkeliläinen koneistaja elävät, katsotaan, miten eri tavalla työmarkkinat heitä kohtelevat. Koska ohjelmistoinsinöörillä on vakituinen työpaikka, työnantajat ja yhteiskunta panostavat hänen työkykyynsä monin eri tavoin. Hän voi hoidattaa pienetkin vaivat työnantajan laskuun työterveyslääkärillä, kun taas työtön koneistaja joutuu jonottamaan tunteja tai päiviä saadakseen julkiselta puolelta apua paljon suurempiin terveysongelmiin.
Ohjelmistoinsinöörin työnantajalle tarjotaan erilaisia työhyvinvointi- ja työkykypaketteja, mutta työttömälle koneistajallemme ei ole tarjolla mitään. Työttömille ja vaikeasti työllistyville ei ole tarjolla työkykypalveluita vaikka tämäkin porukka on tärkeä kun työllisyyttä koetetaan nostaa 80 prosenttiin.
Jos elämä kohtelee ihmistä kuten se kohtelee ohjelmistoinsinööriämme, hän varmastikin kokee osallisuutta.
Tämä juttu on Aiherahoitettu artikkeli. Jutun tilaaja on Mikkelin toimintakeskus.
Rapportin Aiherahoitetussa artikkelissa tilaaja tuo toimittajan haluamansa aiheen äärelle. Toimittaja kirjoittaa jutun itsenäisesti.
