Ihminenkin voi tulla ensin — miljardien liikevaihtoa pyörittävä espanjalaisyhteisö on työntekijän paratiisi
Jani Kaaro
2/16/2024
Kuvitus: Nunnu Halmetoja / Rapport
Kun katsoo maailmaa kierrätyskeskuksesta käsin, työmarkkinat näyttävät kovin toisenlaisilta kuin jos katsoo niitä start-up -pöhinän maailmasta. Espoolaisessa tech-firmassa työntekijät voivat tehdä nelipäiväistä työviikkoa täydellä palkalla ja näpytellä läppäriä säkkituolissa, kun taas kierrätyskeskuksessa elämän kolhimat työntekijät kunnostavat elämän kolhimia kalusteita palkkatuella.
Kunnostetut kalusteet löytävät yleensä uuden omistajan, mutta työntekijät harvemmin tulevat kunnostetuiksi 5–10 kuukauden tukijaksolla. Niinpä he löytävät itsensä pian jälleen työmarkkinoiden ulkopuolelta.
YMMÄRTÄÄKSEMME MITEN erilaisessa maailmassa espoolainen ohjelmistoinsinööri ja työtön mikkeliläinen koneistaja elävät, katsotaan, miten eri tavalla työmarkkinat heitä kohtelevat. Koska ohjelmistoinsinöörillä on vakituinen työpaikka, työnantajat ja yhteiskunta panostavat hänen työkykyynsä monin eri tavoin. Hän voi hoidattaa pienetkin vaivat työnantajan laskuun työterveyslääkärillä, kun taas työtön koneistaja joutuu jonottamaan tunteja tai päiviä saadakseen julkiselta puolelta apua paljon suurempiin terveysongelmiin.
Ohjelmistoinsinöörin työnantajalle tarjotaan erilaisia työhyvinvointi- ja työkykypaketteja, mutta työttömälle koneistajallemme ei ole tarjolla mitään. Työttömille ja vaikeasti työllistyville ei ole tarjolla työkykypalveluita vaikka tämäkin porukka on tärkeä kun työllisyyttä koetetaan nostaa 80 prosenttiin.
Jos elämä kohtelee ihmistä kuten se kohtelee ohjelmistoinsinööriämme, hän varmastikin kokee osallisuutta.
Osallisuuden tunne lisää hyvinvointia, vähentää sairastavuutta ja tukee mielenterveyttä. Yksinkertaisin tapa tuntea osallisuutta on ansaita itse oma elantonsa ja kuulua johonkin työyhteisöön.
Tutkijoiden mukaan osallisuus tarkoittaa, että ”ihminen voi osallistua ja vaikuttaa omiin ja yhteisiin asioihin, tulee kuulluksi omana itsenään, kokee tekemisensä merkityksellisiksi, kuuluu itselleen tärkeään ryhmään ja saa kiitosta muilta”. Osallisuuden tunne lisää hyvinvointia, vähentää sairastavuutta ja tukee mielenterveyttä.
Yksinkertaisin tapa tuntea osallisuutta on ansaita itse oma elantonsa ja kuulua johonkin työyhteisöön. Ei siis ihme, että tutkimusten mukaan osallisuuden kokemus on kaikista heikointa työttömillä, ja mitä pidempään työttömyys jatkuu, sitä enemmän osattomuus syö heidän työkykyään.
Suomalaisia työmarkkinoita ei kuitenkaan ole suunniteltu siten, että ne tarjoaisivat osallisuutta. Päinvastoin, ne jakavat ihmiset työkuntoisiin, joille on tarjolla paljon, ja vajaakuntoisiin, joille on tarjolla lähinnä nihkeyttä.
Mutta entäpä jos tämä on syy siihen miksi työmarkkinat toimivat niin huonosti? Entä jos työmarkkinoillakin työtä lähestyttäisiin osallisuuden näkökulmasta? Vaikka ihminen olisi luokiteltu vajaakuntoiseksi, se ei tarkoita, ettei hän osaa mitään. Päinvastoin, hänellä voi olla monenlaisia vahvuuksia ja kykyjä, josta olisi hyötyä yhteiskunnalle – jos yhteiskunta vain haluaa napata siitä kopin.
Mondragon voi tuoda mieleen hippiaatteen. Se on kuitenkin jotakin aivan muuta: 96 yhteen liittynyttä osuuskuntaa, jotka työllistävät yli 70 000 ihmistä, ja liikevaihto on noin 12 miljardia euroa.
TYÖMARKKINAT, JOISSA osallisuus tulee ensin, eivät ole pelkkää haihattelua, sillä maailmalta löytyy useita esimerkkejä. Eräs tunnetuimmista löytyy Espanjan Baskimaassa toimivasta Mondragonista.
Mondragon on osuuskuntien yhteenliittymä. Vaikka sana osuuskunta tuo monille mieleen jonkinlaisen hippiaatteen, Mondragon on jotakin aivan muuta. Siihen kuuluu 96 osuuskuntaa, jotka työllistävät yli 70 000 ihmistä, ja jonka liikevaihto on noin 12 miljardia euroa.
Osuuskunnat tuottavat globaaleille markkinoille kaikkia niitä tavaroita ja palveluita kuin yksityisenkin sektorin yritykset, mutta lisäksi Mondragonilla on oma yliopisto ja luottolaitos sekä ruokakauppojen ketju.
Jos on joutunut elämänsä aikana käymään läpi yhdet tai useammat yt-neuvottelut, Mondragon vaikuttaa paratiisilliselta. Siellä ihminen tulee aina ensin.
Jos jollakin osuuskunnalla menee taloudellisesti huonosti – esimerkiksi markkinatilanteen muuttuessa – työntekijöitä ei eroteta, vaan tilanteesta koetetaan päästä yli laskemalla palkkoja. Kaikki laskevat palkkoja, myös johtajat, ja johtajat suhteellisesti eniten. Mondragonissa johtajien palkka saa olla korkeintaan kahdeksan kertaa korkeampi kuin työntekijöiden palkka.
Jos jollakin osuuskunnalla menee taloudellisesti huonosti – esimerkiksi markkinatilanteen muuttuessa – työntekijöitä ei eroteta, vaan tilanteesta koetetaan päästä yli laskemalla palkkoja.
Jos tämä ei riitä, osuuskunnan parhaiten menestyvät yritykset voivat lainata rahaa huono-onniselle yritykselle. Tämä on hyväksi koettu strategia, sillä tänä päivänä eräät Mondragonin parhaiten menestyvistä yrityksistä ovat aikanaan olleet niitä, jotka itse tarvitsivat lainaa.
Jos irtisanomisia ei voi välttää, Mondragon koettaa löytää ihmisille töitä osuuskunnan muista yrityksistä ja vasta viimeisenä vaihtoehtona tarjoaa työttömyyskorvausta.
Hyvä esimerkki on jääkaappeja tai pakastimia valmistava Fargor. Se ei pärjännyt enää kilpailussa, mutta jatkoi tuotantoa paljon kauemmin kuin mikään puhtaasti kapitalistiselta pohjalta toimiva yritys olisi nähnyt järkeväksi jatkaa – vain, jotta ihmiset olisivat saaneet pitää työpaikkansa.
Puoli vuotta toiminnan lopettamisen jälkeen kaikilla tehtaan 600 työntekijällä oli uusi työpaikka jossakin toisessa Mondragoniin kuuluvassa osuuskunnassa. Kaikessa toiminnassa on siis kyse työpaikkojen suojelusta, sillä työntekijöille on tärkeämpää olla osa yhteisöä kuin nostaa korkeinta mahdollista palkkaa.
Strategia toimii päätellen siitä, että Mondragonin toiminta-alueella työttömyys on alle puolet siitä mitä muualla Espanjassa. Samalla strategialla Mondragon on selviytynyt vuoden 2008 talouskriisistä, vuosien 2009-2010 velkakriisistä ja koronapandemiasta – ja onnistunut pitämään liiketoimintansa kannattavana.
TOINEN MENESTYSTARINA, jossa pääpaino on ihmisen potentiaalilla, tulee myös Espanjasta. Se alkoi Francon diktatuurin aikana vuonna 1938.
Sisällissodan jäljiltä Espanjassa oli paljon sokeita, jotka organisoituivat järjestöksi nimeltä ONCE. Järjestölle annettiin tilaisuus hankkia varoja myymällä arpoja. Sitä se tekee edelleen, päävoitto tänä päivänä on 11 miljoonaa euroa. Järjestö on sijoittanut varat viisaasti parantaakseen paitsi sokeiden, myös muiden vammaisten elämää.
Tämä juttu on Aiherahoitettu artikkeli. Jutun tilaaja on Mikkelin toimintakeskus.
Rapportin Aiherahoitetussa artikkelissa tilaaja tuo toimittajan haluamansa aiheen äärelle. Toimittaja kirjoittaa jutun itsenäisesti.
Jutun asiasanat:
kierrätyskeskus
työmarkkinat
vajaakuntoiset
Jani Kaaro
2/16/2024
Lue Jani Kaaron jutut ennen muita
Jani Kaaro on palkittu tiedetoimittaja, jonka oivaltavat artikkelit herättävät ajatuksia ja laajaa huomiota.
Tue Kaaron journalistista työtä tilaamalla hänen tiedekolumninsa. Pääset lukemaan ne ennen muita ja mahdollistat juttusarjan jatkumisen.
Suoraan — ilman välikäsiä.
3,90 €
5,90 €
10,00 €
Päätä kuukausimaksusi summa itse. Voit keskeyttää tilauksesi milloin tahansa tai tilata koko Rapportin
Hyväksyn tietosuojaselosteen ja käyttöehdot
