Jani Kaaro | Halpa tulee kalliiksi

Halpa tulee kalliiksi

Kuinka monesti olette kuullut jonkun sanovan ”se oli tarjouksessa.” ”sain sen puoleen hintaan.” ”oli pakko ostaa kun halvalla sai”? Ne kertovat psykologisesta mekanismista, jolla halpa meihin vaikuttaa.

Jani Kaaro

11/2/2016

Lukijoiden tuella

Mitä kaikkea hinta kertoo? Se kertoo hallituksen politiikasta, veroista, tukiaisista, yritysten markkinointistrategioista ja raaka-aineiden saatavuuden vaihteluista. Se kertoo työnteon tehokkuudesta, tehtaiden sijainnista ja tuottajien vs. kauppiaiden neuvotteluvoimasta. Lisäksi se kertoo joskus halusta suojella ympäristöä ja pyrkimyksestä varjella ihmisoikeuksia. 
Mutta mitä kertoo halpa hinta? Se kertoo usein kaikesta, mistä emme halua maksaa. Haluammeko maksaa kotimaisesta, ettei serkkupoika menetä työtään? Ei, annetaan kiinalaisten tehdä, saamme puolet halvemmalla. Haluammeko maksaa parannuksista kamputsealaisten työoloissa? Ei, saamme hinnasta euron pois. Haluammeko maksaa kolumbialaisen tehtaan satsauksista jätevedenpuhdistukseen. Ei, saamme hinnasta toisenkin euron pois. 
Tämä kaikki on vanhaa tarinaa. Me kaikki tiedämme tämän takaraivossamme, mutta silti, harva meistä kykenee vastustamaan halvan hinnan houkutusta. Halpahallit kukoistavat ja näyttävät suuntaa muulle vähittäiskaupalle. Prisma ja Lidl kamppailevat siitä, kumpi tuo elintarvikkeiden hinnat alemmaksi. Kuinka monesti olette kuullut jonkun sanovan ”se oli tarjouksessa.” ”sain sen puoleen hintaan.” ”oli pakko ostaa kun halvalla sai”? Ne kertovat psykologisesta mekanismista, jolla halpa meihin vaikuttaa. 
Tätä psykologista mekanismia valottaa hyvin Daniel Kahnemannin ja Amos Tverskyn klassinen tutkimus, jossa he osoittivat millaista keskeytymätöntä laskelmointia ihminen – ainakin länsimainen ihminen – käy mahdollisen voiton ja tappion välillä. 
Tutkimuksessa vapaaehtoisille esitettiin seuraavanlainen skenaario: Kauhistuttava sairaus uhkaa 600 ihmisen henkeä, mutta siihen on olemassa kaksi hoitovaihtoehtoa.
A-vaihtoehdossa 200 ihmistä pelastuu.
B-vaihtoehdossa on 33% todennäköisyys sille, että kaikki 600 ihmistä pelastuvat ja 66% prosentin todennäköisyys sille, ettei kukaan pelastu. 
Näin esitettynä suurin osa vapaaehtoisista valitsee  A-vaihtoehdon. Mutta kun asia esitettiin näin: 
A-vaihtoehdossa 400 ihmistä kuolee. 
B-vaihtoehdossa on 33% todennäköisyys ettei kukaan kuole ja 66 % todennäköisyys, että kaikki kuolevat. 
Nyt suurin osa valitseekin vaihtoehto B:n. 
﻿
Jos ette vielä sattuneet huomaamaan, molemmissa A-vaihtoehdoissa lopputulos on sama. Jos ihmisiä on 600 ja heistä 200 pelastuu tai 400 kuolee, kuolleita ja pelastuneita on yhtä paljon. Mutta ensimmäisessä skenaariossa, jossa 200 ihmistä pelastuu, hoito esitetään voittona. Koska ihmiset kokevat voittavansa jotakin, he valitsevat mieluummin sen vaihtoehdon kuin ottavat riskin, että kaikki kuolevat. 

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään

Lue juttu loppuun

Valitse itse ohitatko maksumuurin vai tuetko toimittajan työtä

Hyväksyn tietosuojaselosteen ja käyttöehdot

Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Saat oivaltavat tiedekolumnit sähköpostiisi ennen muita
Päätät tilausmaksusi itse, alk. vain 3,90 € / kk
Mahdollistat tiedekolumnien jatkumisen
Tuet Jani Kaaron journalistista työtä

Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Et saa tiedekolumneja sähköpostiisi ennen muita
Et tue Jani Kaaron journalistista työtä
Et mahdollista tiedekolumnien jatkumista
Ohitat maksumuurin ja kirjaudut sisään ilmaiskäyttäjänä

Lukijoiden tuella

"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.

Kiitos sinulle!"

Jani Kaaro