Entä oletko kuullut muskelikristityistä? — Perjantaitärpeissä sukelletaan hämärään kulttuurihistoriaan
Jani Kaaro
9/27/2024
Jumala oli luonut miehen naista voimakkaammaksi, joten miehen tehtävä oli jalostaa tuo voima ääripisteeseensä. Miehen oli oltava niin voimakas kuin hän saattoi olla.
Lukijoiden tuella
Jos pyydän sinua miettimään, mitä sinulle tulee mieleen sanasta seurakuntanuori, lyön vaikka vetoa, että ensimmäinen asia ei ole muskelit. Päinvastoin, stereotypioissa seurakuntanuoret kuvataan usein hentoina, hintelinä ja herkkinä nuorina, joilla ei välttämättä ole menestystä urheilukentillä.
Mutta jos eläisimme 1800-luvun lopulla, olisit hyvinkin voinut vastata, että kristitystä tulee mieleen todellinen muskelimies ja kilparatojen kuningas. Tuolloin nimittäin kristillisyyden suurinta huutoa oli muskelikristillisyys.
Muskelikristillisyys syntyi 1800-luvun lopulla Englannissa vastustamaan miesten hintelöitymistä ja seurakuntien naisistumista. Yhä suurempi osa kaupunkien miehistä työskenteli konttoreissa ja muissa töissä, joissa ei vaadittu fyysistä voimaa.
Samanaikaisesti seurakunnat naisistuivat, pääasiassa siksi, että miehet olivat töissä, eikä heillä ollut aikaa seurakunnalle. Tälle kehitykselle muskelikristillisyys halusi laittaa stopin. Muskelikristittyjen mielestä miesten oli otettava takaisin sekä miehuutensa että paikkansa seurakunnassa — ja sitä varten heidän oli myös näytettävä miehiltä.
Jumala oli luonut miehen naista voimakkaammaksi, joten miehen tehtävä oli jalostaa tuo voima ääripisteeseensä. Miehen oli oltava niin voimakas kuin hän saattoi olla.
Muskelikristillisyyden ajatus oli muskeleissa ja maskuliinisuudessa. Jos Jumala oli luonut miehen naista voimakkaammaksi, miehen tehtävä oli jalostaa tuo voima ääripisteeseensä. Miehen oli oltava niin voimakas kuin hän saattoi olla.
Tärkeä inspiraation lähde liikkeelle oli arvovaltaisen kirkonmiehen ja historioitsijan Charles Kingsleyn kirjoitukset, ja hänen kaunopuheisuuttaan ei totta totisesti voi kuin ihailla. Kingsley kirjoitti, että sielu erittää ympärilleen kehon samalla tavalla kuin nilviäinen erittää kotilonsa, joten keho heijasteli rehellisesti ihmisen sielullista tilaa.
Jos uskovaisen sielu oli puhdas, peloton ja vakaumuksellinen, se näkyi ulospäin voimakkaana ja lihaksikkaana kehona. Kingsley puhui Jeesuksesta sodan prinssinä ja kristityistä Kristuksen sotilaina. Hän myös korosti, että kristittyjen on muodostettava luonteva suhde animalistiseen puoleensa, millä hän tarkoitti seksiä. Kingsleyn mukaan selibaatti oli ihmisarvoa alentavaa ja kristityn tehtävä oli saada paljon lapsia.
Muskelikristillisyys oli omana aikanaan niin dynaaminen liike, että Iso-Britannian Serbian konsuli, James George Cotton Minchin, totesi siitä vuonna 1901 näin:
"Jos meiltä kysytään, mitä muskelikristillisyys on saanut aikaan, viittaamme vain Iso-Britannian imperiumiin.”
Muskelikristittyjen perustamia jalkapalloseuroja Englannissa ovat Everton FC, Fulham FC, Manchester City ja Southamptonin jalkapalloklubi
Minulle suurin yllätys muskelikristillisyydessä on ollut se, miten paljon liike vaikutti urheiluun ja urheiluetiikkaan. Englannissa muskelikristillisyyden innokas kannattaja ja pappi Ben Chambers perusti Everton FC -jalkapalloseuran vuonna 1879.
Muita muskelikristittyjen perustamia jalkapalloseuroja Englannissa ovat Fulham FC, Manchester City ja Southamptonin jalkapalloklubi. Jalkapalloseurojen tarkoitus ei ollut ainoastaan edistää muskelikristillisyyden arvoja ja ideoita, vaan myös houkutella miehiä takaisin kirkon piiriin järjestämällä jalkapallo-otteluita. Myös saarnoissa käsiteltiin jalkapalloa ja urheilua, jotta miehet saataisiin kirkkoon saarnoja kuuntelemaan.
Vielä voimakkaammin muskelikristillisyys vaikutti urheiluun Yhdysvalloissa.
Keskeinen organisaatio, joka levitti muskelikristillisyyden sanomaa, oli YMCA (Young Men’s Christian Association). Bostonin järjestön voimisteluosaston johtaja Robert J. Roberts on itse asiassa jäänyt historiaan termin ”kehonrakennus” keksijänä. Luther Halsey Gulick, toinen tärkeä YMCA:n pääideologi puolestaan kirjoitti, että voimistelulla on perustavanlaatuinen merkitys ihmisen pelastumisessa.
YMCA:ssa kehitettiin kolme urheilulajia, joita pelataan vielä tänä päivänä: koripallo, lentopallo ja racket-pallo, joka on eräs squashin versio.
YMCA:ssa kehitettiin kolme urheilulajia, joita pelataan vielä tänä päivänä. Näistä laajimmalle on levinnyt koripallo, jonka kehitti presbyteeripappi James Naismith vuonna 1891. Naismith kehitti pelin, jotta miehillä olisi jotakin pelattavaa pitkinä talvikausina, mutta lisäksi pelin oli tarkoitus levittää kristillistä moraalia ja arvoja.
Samanlainen tarina on lentopallolla. Sen kehitti YMCA:n liikunnanopettaja William G. Morgan vuonna 1895 vanhemmille miehille, joille koripallo oli liian nopea ja energinen peli. Myös lentopallolla on kristillinen ideologia – kentällä on kerralla saman verran pelaajia kuin Jeesuksella oli opetuslapsia.
Kolmas YMCA:ssa kehitetty peli oli racketpallo, eli eräs squashin versio.
Muskelikristillisyydellä oli voimakas vaikutus myös amerikkalaiseen jalkapalloon. Tämä yhteys oli olemassa jo muskelikristillisyyden kenties tärkeimmässä perusteoksessa: Tom Brown’s School Days.
Thomas Hughesin vuonna 1857 julkaisemassa romaanissa seurataan nuoren Tom Brownin kehitystä Rugbyn koulussa Warwickshiressa. Rugbyn koulu on todellinen paikka ja vieläkin olemassa. Siellä pelattiin 1800-luvulla jalkapallosta muotoa, joka on vaikuttanut jalkapallon kehitykseen etenkin Yhdysvalloissa.
Seuraavassa teoksessaan, Tom Brown at Oxford, Hughes julkaisi muskelikristillisyyden periaatteet:
"Muskelikristityt pitävät kiinni vanhasta ritarillisesta ja kristillisestä uskosta, jonka mukaan ihminen on saanut ruumiin, jotta hän voisi sitä harjoittaa, ja käyttää sitä heikkojen puolustamiseen, oikeamielisten asioiden ajamiseen ja Jumalalta saadun maapallon alistamiseen tahtonsa alle.”
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Haluatko jatkaa lukemista?
Pääset heti lukemaan tämän ja muut tiedekolumnit.
Tilaajana tuet tekijää — Rapportin tilausmaksuista enemmistö menee aina suoraan tekijöille.
Voit peruuttaa tilauksesi milloin tahansa
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro
