Eriogonum tiehmii on pieni ja vaatimaton tatarkasvi, jonka ainoa kasvupaikka maailmassa on suppealla alueella Nevadassa. Yhdysvalloissa siitä on tullut vihreän siirtymän epävirallinen symboli, sillä sen tulevaisuus näyttää traagiselta. Kasvin elinympäristön alla on nimittäin valtava määrä litiumia – sähköautojen kipeästi vaatimaa mineraalia. Kasvia ei voi siirtoistuttaa toisaalle, sillä se on sopeutunut nimenomaisesti kasvupaikkansa maaperän kemialliseen koostumukseen. Jos kaivos siis jonakin päivänä perustetaan, kasvi on vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Australialainen kaivosyhtiö on kärkkynyt kaivoslupaa jo vuosia. Syy siihen, miksi lupaa ei ole tullut on se, että Bidenin hallinto on vuonna 2021 ehdottanut, että kasvi suojellaan uhanalaisia lajeja koskevan lain mukaisesti. Vieläkö projekti etenee, ja mihin suuntaan, se jää nähtäväksi.
Kun ensimmäisen kerran kuulin, että pieni kasvi oli pysäyttänyt kaivoksen, teki mieli lähettää lentosuukkoja Bidenin hallinnolle. Litiumin tarve maailmassa on kova, joten se tuntui lähes ihmeeltä. Mutta jos ajattelee hieman tarkemmin, eikö tämä ole länsimaista ylellisyyttä? Yhdysvallat voivat pysäyttää kaivosprosessin Nevadassa uhananalaisen kasvin takia, koska litiumkaivoksia avataan jossain muualla. YLE uutisoi hiljattain alkuperäiskansojen ahdingosta Atacaman autiomaassa Chilessä, jossa sijaitsevat maailman suurimmat litiumvarat. Australialaiset kaivosyhtiöt ovat avaamassa litiumkaivoksen Ghanaan ja kiinalaiset sijoittavat litiumkaivokseen Zimbabwessa.
Mitä luulette, paljonkohan uhattu kasvi tai eläin hidastaa kaivoshankkeita maissa, jossa kaivokset ovat usein otsikoissa ihmisoikeusrikkomusten vuoksi?
Kysymys kuuluukin, onko meillä varaa tähän ylellisyyteen? Ja jos on niin kuinka kauan?
Vihreä siirtymä on erittäin materiaali-intensiivistä. Enkä tarkoita vain tuuli- ja aurinkovoimaa, sillä käynnissä on mittasuhteiltaan valtava infrastruktuuriprojekti. Aurinko- ja tuulivoimaloiden lisääntyminen pakottaa vahvistamaan kantaverkkoa kaikkialla Euroopassa. Eurooppalaisten kantaverkkoyhtiöitten yhteistyöjärjestö ENTSO-E on arvioinut, että seuraavan kymmenen vuoden aikana Eurooppaan on rakennettava 46 000 kilometriä uutta siirtojohtoa, mikä maksaa noin 240 miljardia euroa. Suomessa uutta voimalinjaa rakennetaan noin 5000 kilometriä.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Lue juttu loppuun
Valitse itse ohitatko maksumuurin vai tuetko toimittajan työtä
