Valkokankaalle saapuu neljä kiehtovaa elokuvaa
Elisa Helenius
12/20/2018
THE WIFE
Huh, nyt on kyllä hieno draama! Toukokuussa Espoo Cinén päätöselokuvana ja syyskuussa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla nähty The Wife pääsee nyt laajaan teatterilevitykseen.
Ruotsalainen Björn Runge on ohjannut psykologisesti tarkkanäköisen ja tiheätunnelmaisen draaman, jossa on paljon feminististä sanomaa. The Wife kuvaa kutsumuksen seuraamista, jännitteisiä perhesuhteita, naisen asemaa ja valheessa elämistä. On myös mielenkiintoista päästä kurkistamaan hulppean Nobel-juhlan kulisseihin. Lisäksi on mukavaa nähdä hyvissä rooleissa varttuneempia näyttelijöitä.
Glenn Close esittää yhdessä uransa parhaista rooleista huippuälykästä ja kannustavaa vaimoa Joan Castlemania, joka on jo vuosikymmeniä elänyt karismaattisen kirjailijamiehensä varjossa. Eletään 90-lukua, ja aviomies Joe Castleman (Jonathan Pryce) voittaa Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Vaimo ja kirjailijan urasta myös haaveileva aikuinen poika (Max Irons) lähtevät mukaan jouluiseen Tukholmaan palkintojuhlallisuuksiin.
Pyytämättä mukana seuraa valpas toimittaja (Christian Slater), joka haluaa kirjoittaa Joe Castlemanista elämäkerran. Takaumissa palataan 60-luvulle, jolloin yliopistossa kirjoittamista opiskeleva Joan ihastuu opettajaansa Joeen.
Ensi-ilta: 21.12.2018
Ikäraja: 12
Pituus: 101 min.
MAIJA POPPASEN PALUU (MARY POPPINS RETURNS)
Musikaalia, fantasiaa, animaatiota ja komediaa sekoittanut Disneyn kokoperheen elokuva Maija Poppanen (Mary Poppins) ihastutti ihmisiä ympäri maailmaa vuonna 1964. Uutuudessa Emily Blunt on astunut Julie Andrewsin legendaarisiin kenkiin jämptinä mutta taianomaisena lastenhoitajana.
Jatko-osassa eletään laman aikaa 1930-luvun Lontoossa. Alkuperäisen elokuvan lapset Mikko ja Anna Pankki ovat kasvaneet aikuisiksi. Mikko on jäänyt vuosi sitten leskeksi ja kasvattaa perheen vanhassa kotitalossa kolmea lastaan, apunaan vanha taloudenhoitaja ja sinkkuna elävä sisarensa.
Maija Poppasen paluu on yllättävän uskollinen alkuperäisen elokuvan maailmalle, mikä on oikeastaan vain hyvä, koska katsojat odottavatkin kohtaavansa jälleen tutut hahmot. Maija Poppasen paluu onnistuu olemaan myös yhtä ihana ja kekseliäs kuin alkuperäinenkin elokuva, ja sisältää monia tarttuvia kappaleita. Sanoma ja juoni ovat kesyn perinteisiä ja ennalta-arvattavia, mutta tätä filmiä mennäänkin katsomaan nostalgian ja visuaalisen ilotulituksen takia.
Lin-Manuel Miranda esittää Maija Poppasen ystävää Jackiä, optimistista lampunsytyttäjää. Meryl Streep nähdään Maijan omalaatuisena serkkuna Topsyna. Ben Whishaw on Mikko Pankki ja Emily Mortimer Anna Pankki.
Elokuvasta on levityksessä sekä alkuperäinen versio että suomeksi ja ruotsiksi dubatut versiot.
Ensi-ilta: 25.12.2018
Ikäraja: 7
Pituus: 131 min.
SHOPLIFTERS – PERHESALAISUUKSIA
Ohjaaja Hirokazu Kore-edan kertoo köyhästä mutta tiiviistä ja onnellisen oloisesta perheestä tämän päivän Tokiossa. Japanilaisperhe vaikuttaa tavalliselta, mutta elää kuitenkin epätavallista elämää pienten hämäräbisnesten parissa.
Isä Osamu on töissä kioskissa, mutta kouluttaa perheen pienemmistä lapsista myymälävarkaita. Isosisko vilauttelee pimennetyn lasin takana istuville asiakkaille. Äiti tyhjentää pesulaan tulevien vaatteiden taskut. Mummo huijaa eläkkeillä.
Luonteva elokuva sisältää paljon lämmintä huumoria, koskettavia ihmiskohtaloita ja japanilaista elämänmenoa. Shoplifters kuvaa myötätuntoisesti ihmisiä, joiden vehkeilevän elämäntyylin takaa alkaa paljastua vaarallisia salaisuuksia.
Käsikirjoitus ei perustu suoraan tositapahtumiin, vaan useiden rikoksiin päätyneiden perheiden kohtaloihin. Myös syyskuussa Rakkaudessa & Anarkiassa nähty Shoplifters voitti toukokuussa Kultaisen palmun, Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon.
Ensi-ilta: 28.12.2018
Ikäraja: 12
Pituus: 121 min.
BABY JANE
Olin hypätä innosta, kun alunperin kuulin, että Sofi Oksasen toisesta romaanista Baby Jane (WSOY 2005) tehdään elokuva. Jossain lehtikritiikeissä Baby Janea kuvailtiin välityöksi. Itse taas pidin todella paljon romaanista, joka on aiheensa puolesta harvinainen ja onnistunut kuvaus Helsingin 1990-luvun lepakkopiireistä. Ja nyt se nähdään vielä elokuvana, vaikka Suomessa ei tehdä lähes koskaan pitkiä elokuvia queer-naisista.
Tarinassa on myös vakavampia sävyjä, sillä Baby Jane kuvaa rahaongelmia, masennusta ja paniikkihäiriötä. Elokuva näyttää myös hieman harvemmin kuvattuja seksuaalisuuden ja seksityön ilmiöitä, kuten eroottista sidontaa, puhelinseksityötä ja pikkuhousubisnestä.
Niin kirja kuin elokuva nostavat pöydälle queer-naisten ja mielenterveyspotilaiden kohtaamat vaikeudet yhteiskunnassa. Toki viime vuosina on paljon puhuttu siitä, että naisten välisen rakkauden kuvaaminen ongelmalähtöisesti on kulunut ja vinoutunut tapa, mutta Sofi Oksanen nyt ei ole kirjailijana varsinaisesti tunnettu kepeistä aiheista.
Aiemmin dokumentteja ohjannut Katja Gauriloff (Säilöttyjä unelmia, Kuun metsän Kaisa) on ohjannut menevän ja ytimekkään draaman, joka ei häpeile kuvata queer-naisten seksuaalista puolta. On myös hyvä, että pääosassa todella ovat queer-naiset ja heidän välisensä suhteet, koska valitettavan usein yleiseen levitykseen tulevissa HLBT-elokuvissa painopiste siirtyy johon kuhun tavallisempaan sivuhenkilöön.
Roosa Söderholm esittää suloista ylioppilasta Jonnaa, joka muuttaa yksin Helsinkiin ja etsii omaa paikkaansa elämässä. Hän kohtaa DTM:ssä Pikin, joka lumoaa hänet karismallaan ja itsevarmuudellaan. Naisten välille syttyy intohimoinen ja romanttinen suhde. Maria Ylipää on onnistuneesti muuntautunut androgyynin Pikin rooliin. Nelly Kärkkäinen esittää Pikin mustasukkaista eksää, jolla on yhä luja ote paniikkihäiriöisen Pikin elämästä.
Elisa Helenius
12/20/2018
