The Last Duel on kiehtovan autenttinen kuvaus elämästä 1300-luvun Ranskassa
Tosipohjainen historiallinen draama kertoo Ranskan viimeisestä kaksintaistelusta. Elokuva kuvaa miesten valta-asemaa, ja yhden naisen rohkeutta muuttaa historiaa.
Elisa Helenius
10/14/2021
Historiallisen draaman The Last Duel (USA, Iso-Britannia 2021) tapahtumat sijoittuvat Satavuotisen sodan (1337–1453) aikaan Ranskassa. Katsojan pitää ensiksi vain jälleen hyväksyä se seikka, että ranskalaiset hahmot puhuvat englantia.
Tositapahtumiin perustuva draama kuvaa Ranskan viimeistä, parlamentin hyväksynnän saanutta oikeudellista kaksintaistelua vuonna 1386. Kaksintaisteluun lisäsi dramatiikkaa se, että se käytiin kahden entisen hyvän ystävyksen välillä. Kaiken lisäksi panoksena oli niin ritarien kuin toisen heistä vaimon henki.
Jean de Carrouges on ritari, jonka nuoren vaimon Margueriten ritari Jacques Le Gris raiskaa. Marguerite vaarantaa henkensä rikkomalla normin raiskauksista vaikenemisesta ja vaatimalla Le Grisiä vastaamaan teostaan. Oikeussalissa tuomarina toimisi kuitenkin Le Grisin hyvä ystävä ja suojelija kreivi Pierre d’Alençon, joten de Carrouges vie tapauksen Ranskan 17-vuotiaalle kuninkaalle Kaarle VI:lle. Tuolloin uskottiin, että kaksintaistelun voittajan päättää jumala. Kaksintaistelun avulla saataisiin siis samalla varmasti tietää, kuka puhuu totta...
The Last Duel perustuu keskiajan kirjallisuuteen erikoistuneen englanninkielen professorin Eric Jagerin kirjaan The Last Duel: A True Story of Crime, Scandal, and Trial by Combat in Medieval France (2004). Romaanin sanotaan kuvaavan keskiaikaista Ranskaa hätkähdyttävän yksityiskohtaisesti, ja sama tarkkuus ja huolellisuus näkyvät myös elokuvassa. Elokuva onkin samalla erinomainen kuvaus elämästä Ranskassa 1300-luvun lopulla, sen etiketistä, asuista, arvoista ja uskomuksista.
Elokuva näyttää myös perinpohjaisesti keskiajan Ranskan raakuuden ja väkivaltaisuuden. Sotilaiden työn raskaus ja brutaalius taistelukentillä kuvataan ilman gloriaa. Väkivallan esittäminen on naturalistisen rehellistä mutta ei mässäilevää. Raiskauskohtaus taas näytetään kokonaan jopa kaksi kertaa. Kohtaukset ovat ahdistavia, mutta samaan aikaan hienotunteisia niin ettei alastomuutta näytetä. Kaksintaistelukohtaus on hermoja raastava ja jännitys pysyy yllä koko ajan.
Teksti jatkuu kuvan alapuolella.
Elokuvalla on pituutta runsaasti, minkä selittää kerrontaratkaisu, jossa sama, usean vuoden kattava tarina kerrotaan kolme kertaa jokaisen päähenkilön näkökulmasta. Kuten usein riitatilanteissa, eri henkilöiden näkökulmat tuovat samoihin tapahtumiin uusia sävyjä ja selityksiä. Jo aiemmin maanomistusasioista riitautuneet ystävykset näkevät oman toimintansa ihanteellisena ja toisen epäreiluna. He edustavat myös kahta hyvin erilaista persoonaa: vakavamielistä ja uskollista sekä iloluontoista ja flirttiä.
Viimeisenä nähdään Margueriten näkökulma, mikä tuo esiin hänen toimeliaisuutensa ja lahjakkuutensa linnan hoidossa ja älykkyytensä, mutta myös naisen erittäin heikon aseman keskiajalla. de Carrouges näkee itsensä ihanteellisena aviomiehensä, vaikka hän ei välitä vaimonsa tunteista kovinkaan paljon ja näkee puolison omaisuutenaan. Elosteleva Le Gris luulee kerrankin toimivansa rakkaudesta käsin, vaikka ylittää yksipuolisen rakkauden kohteensa rajat.
Elokuva kuvaa aikakautta, jolloin naisilla ei ollut mitään oikeudellista asemaa ilman aviomiehen tukea. Miesten oikkujen armoilla olevat vaimot voivat usein vain seurata voimattomina ja mykkinä vierestä kun miehet kohtalokkaasti sekoilevat ja ovat itsekkyytensä sokaisemia. Marguerita osoittaa suurta rohkeutta ja itsekunnioitusta vaatiessaan itselleen oikeutta.
Toki viime vuosina on puhuttu paljon siitä, kuinka usein naispuoliset näyttelijät joutuvat esittämään raiskauskohtauksia. Miehet raiskaavat naisia elokuvissa ja teatterin lavalla niin usein, että sitä voi pitää jo tympeänä ja usein turhana juoniratkaisuna. Tässä tapauksessa sentään raiskaus ei kuitenkaan ole vain "lisää maustetta antava" sivujuonne, vaan historiallisen tapauksen lähtökohta. Polttavan ajankohtaisia aiheita myös meidän aikanamme ovat rohkeus, jota naiset tarvitsevat puhuakseen kohtaamistaan vääryyksistä patriarkaatissa; yhteiskunnan vaikeus uskoa naisten totuutta; elämän jatkuminen traumasta huolimatta; naisten nautinnon sivuuttaminen; ja suostumuksellisen seksin tärkeys. Elokuva on feministinen, vaikkakin sillä miinuksella, että naisen osuus on vain yksi kolmas osa elokuvasta, joka muuten keskittyy kuvaamaan miesten välistä ystävyyttä ja petosta.
Elisa Helenius
10/14/2021
Kommentit (0)
Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.
Puheenaiheet
Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme
Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.