The Killing of Sacred Deer on kauhuelokuva rakkaimman asian uhraamisesta
Synkkä. Häiriintynyt. Arvoituksellinen. Absurdi. Shokeeraava. Lobster-ohjaajan Yorgos Lanthimosin uusi elokuva The Killing of a Sacred Deer ei päästä katsojaa helpolla.
Elisa Helenius
11/3/2017
The Killing of a Sacred Deer
Ohjaus: Yorgos Lanthimos
Pääosissa: Colin Farrell, Nicole Kidman ja Barry Keoghan
Irlanti, Iso-Britannia, USA
pituus: 121 min
K16
Ensi-ilta: 3.11.2017
The Killing of a Sacred Deer -elokuvan ensimmäinen kohtaus on niin ällöttävä, että kaduin jo, että olin tullut elokuvan pressinäytökseen. Kohtaus on kuitenkin täysin perusteltu, koska näemme edessämme lähietäisyydeltä sydänleikkauksen, ja päähenkilö Steven Murphy (myös The Lobsterin pääroolissa nähty Colin Farrell) on sydänkirurgi.
Ehkä The Killing of a Sacred Deer pyytää katsojaakin avaamaan sydämensä tarinalle. Elokuva on kuitenkin aika sydämetön.
Kreikkalaisen Yorgos Lanthimosin edellinen elokuva Lobster (2015) oli arvostelumenestys, ja dystopinen draamakomedia hätkähdytti outoudellaan ja nyrjähtäneellä huumorillaan. Lobsterin takia odotukset uudelle elokuvalle ovat olleet korkealla, eikä The Killing of a Sacred Deer mitenkään yllä samalle tasolle. Toisaalta tuntuu epäreilulta verrata uutta elokuvaa Lobsteriin eikä ottaa elokuvaa vastaan avoimin mielin. Jos The Killing of a Sacred Deer olisi jonkun toisen ohjaajan elokuva, tuntuisiko se paremmalta?
Lanthimosin uutta elokuvaa vaivaavat synkkyys, jähmeys ja toisteisuus. Kuitenkin pidän tästä uudesta elokuvasta, koska se on vangitseva, syvällinen ja visuaalisesti hieno.
Karismaattisen Steven elämä on päällisin puolin täydellistä porvarillista unelmaa: on tärkeä työ, vaimona kuvankaunis ja arvostettu silmäkirurgi (Nicole Kidman), kaksi herttaista teini-ikäistä lasta ja luksuskoti. Kuitenkin jotain tuntuu olevan vinksallaan. Steve innostuu seksistä vain kun vaimo leikkii olevansa nukutettu. Lisäksi Steve ja muut perheenjäsenet tekevät ja sanovat asioita robottimaisen lakonisesti, mistä syntyy sekä koominen että epämukava tunnelma.
Onko tässä haluttu alleviivata porvariston hillittyä charmia? Kodin kliininen ilmapiiri tuo myös mieleen leikkaussalin.
Turvalliseen elämään syntyy särö kun Steve ystävystyy isättömän teinipojan Martinin (ilmiömäinen Barry Keoghan) kanssa. Martin tulee vaatimattomista oloista ja alkaa väkisin tunkea itseään osaksi perheen elämää. Martin häilyy tavallisen ja paholaismaisen välillä. Kyseessä on pohjimmiltaan klassinen kertomus, jossa salaperäinen muukalainen tuhoaa perheidyllin.
Tämän psykologisen trillerin ja kauhuelokuvan mausteita ovat yliluonnolliset elementit ja kiero huumori. On kiinnostavaa, että ohjaaja tuo tarinaan kreikkalaista twistiä viittaamalla antiikin Kreikan tragedioihin, joissa perheenjäsenten kuolemat kostetaan julmasti. Elokuvan erikoinen nimi on otettu Euripideksen (n. 480–406 eaa.) Ifigeneia Auliissa -tragedianäytelmän loppukohtauksesta. Uhriteema tuo myös mieleen draamaelokuvan Sofien valinta (1982).
Kyseessä ei silti ole pelkkä kostotarina, vaan tutkielma ihmisen käyttäytymisestä ja pahuudesta. Teini-iän oireilu ja salaperäisiltä tuntuvat muutokset ovat myös kiehtova ja tuttu teema (kauhu)elokuvista.
Elisa Helenius
11/3/2017
Kommentit (0)
Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.
Puheenaiheet
Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme
Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.