Elisa Helenius | Rebecca Solnit kertoo miesselittämisestä ja muista tavoista vaientaa ja jopa poispyyhkiä naiset

Rebecca Solnit kertoo miesselittämisestä ja muista tavoista vaientaa ja jopa poispyyhkiä naiset

Rebecca Solnitin kuuluisa essee Miehet selittävät minulle asioita herätti vastakaikua muissa naisissa ja innoitti keksimään termin miesselittäminen. Solnitin mukaan miesselittäminen on kuitenkin vain yksi ikävä piirre paljon laajemmasta ja vakavammasta ongelmasta yhteiskunnassamme: naisvihasta.

Elisa Helenius

7/24/2020

Rebecca Solnit kertoo miesselittämisestä ja muista tavoista vaientaa ja jopa poispyyhkiä naiset

﻿
Yhdysvaltalaisen kirjailijan, historioitsijan ja aktivistin Rebecca Solnitin, 59, teos Miehet selittävät minulle asioita (S&S 2019) sai innoituksensa, kun hän oli juhlissa, joissa kaikki muut olivat vanhempia kuin hän ja hänen silloin myös nelikymppinen ystävänsä. Solnit päätyi kertomaan juhlien isännälle, vanhemmalla mieshenkilölle tuoreimmasta kirjastaan liittyen Eadweard Muybridgeen ja arjen teollistumiseen. Juhlien isäntä keskeytti hänet ja kysyi, tiesikö Solnit, että sinä vuonna oli ilmestynyt tärkeä kirja liittyen juuri Muybridgeen.
Solnit oletti hämmentyneenä, että kyseessä täytyy olla jonkun toisen tekijän teos, joka on jotenkin jäänyt häneltä huomaamatta. Hänen ystävättärensä sai kuitenkin lopulta keskeytettyä miehen ylimielisen jaarittelun ja sanottua, että tämä puhuu nimenomaan Solnitin teoksesta. Kolmannella sanomisella ukko ymmärsi asian ja mykistyi.  
Tästä tapauksesta ja laajemminkin toistuvasta ilmiöstä syntyi Solnitin esseen ja sittemmin kirjan provosoiva ja uteliaisuutta herättävä nimi. Solnit kirjoittaa, että kaikki naiset tuntevat tämän ilmiön, jossa jotkut miehet selittävät naisille asioista, jotka naiset kyllä tietävät hyvin, mutta joista kyseiset miehet eivät tiedä mitään. Ja tämä on vain pieni osa joidenkin miesten alentuvaa ja holhoavaa käytöstä naisia kohtaan.
Tapaus juhlissa sattui jo kesällä 2003, ja vuonna 2008 Solnit kirjoitti esseensä. Essee julkaistiin TomDispatch-verkkosivustolla ja lähti nopeasti leviämään. Solnitin essee toimi innoittajana termille miesselittäminen (mansplaining). Solnit sai esseestään viestejä myös useilta miehiltä, jotka torjuivat ilmiön olemassaolon ja uskoivat Solnitin vain kärsivän alemmuudentunteesta. Surkuhupaisasti näiden miesten käytös toimi täydellisenä esimerkkinä miesselittämisestä.
Solnit kirjoittaa: ”Miesten pidäkkeetön selittäminen on yksi tapa, jolla valtaa ilmaistaan kohteliaissa keskusteluissa – samaa valtaa, joka ilmenee myös epäkohteliaissa keskusteluissa, pelottelussa ja fyysisissä väkivallanteoissa sekä siinä miten maailmaa järjestetään. Tämä vallankäyttö hiljentää ja pyyhkii naisia olemattomiin, riistää heiltä edellytykset osallistua tasa-arvoisina ihmisinä, joilla on oikeuksia. Aivan liian usein tämä vallankäyttö riistää heiltä jopa mahdollisuuksia edes elää.”
Kirjassa esitetyt esimerkit, kuten Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) pääjohtajan Dominique Strauss-Kahnin vuonna 2011 tekemä hotellisiivooja Nafissatou Diallon raiskaus, tuntuvat oudon vanhoilta poiminnoilta lähihistoriasta. Esimerkkien kaukaisuus selittyy sillä, että alkuperäisteos on ilmestynyt jo vuonna 2014. Olisi ollut mukavaa saada suomennos tuoreeltaan.
Kirja antaa silti yhä uutta ajateltavaa, raivostuttaa kuvatessaan naisten kohtaamaa epäoikeudenmukaista kohtelua sekä antaa inspiraatiota siitä, että asioita voi muuttaa paremmiksi. Solnitin kirjoitustyyli on suorasukainen, hauska ja tarkka, ja hänellä on kyky löytää kuvaavia esimerkkejä mielipiteidensä tueksi. Ei ihme, että kirjasta on tullut modernin feminismin raamattu. 
Teoreettisesta osuudesta huolehtivat tilastotiedot ja tutkimustulokset. Kirjan kuvituksena on valokuvia taiteilija Ana Teresa Fernandezin fotorealistisista maalauksista, jotka ovat feminististen performanssien dokumentaatioita. Solnit myös yhdessä esseessään analysoi yhtä Fernandezin teosta.
Kirja on koottu Solnitin vuosina 2008-2014 eri alustoilla julkaisemasta yhdeksästä esseestä. Tästä syystä sisältö on hieman hajanaista, koska esseet käsittelevät paljon muutakin kuin miesselittämistä, kuten tasa-arvoista avioliittolakia (teksti tuntuu tänä päivänä jo osittain vanhentuneelta), naisten pyyhkimistä näkymättömiin sukutauluista ja historian kirjoista sekä kirjailija Virginia Woolfin käsitystä tuntemattomasta tulevaisuudesta ja aktivismin tärkeydestä.
Kaikki aiheet liittyvät kylläkin naisten asemaan yhteiskunnassa. Erittäin vaikuttava on raiskauskulttuuria käsittelevä kylmäävä essee ”Kaikkein pisin sota”. Solnit kehottaa lukijoita usein ajattelemaan toisin kuin on totuttu, kuten rajoittamaan mieluummin miesten kuin naisten käytöstä, jotta naisia voitaisiin suojella joutumasta miesten raiskaamiksi tai elämään raiskatuksi tulemisen pelossa.