Helteinen Sideways avasi komeasti festivaalikauden
Elisa Helenius
6/14/2019
YLEISTÄ TUNNELMAA
Sidewaysin kävijöitä ja järjestäjiä kohtasi mieletön mäihä, koska festivaalia helli kunnon helle kaikki kolme päivää. Lauantai-iltana Kaivopuistossa jyrähdellyt ukkonenkaan ei saapunut Nordikselle asti.
Tänä vuonna festivaalin aloituspäivää oli aikaistettu torstaille, mikä toimi sinänsä hyvin, että työssäkäyvät saattoivat toipua festivaalista sunnuntaina ja saapua sitten maanantaina levänneinä töihin. Torstaina kävijöitä oli 7 000, perjantaina 9 000 ja lauantaina 8 000. Kävijämäärän eron huomasin torstaina, jolloin lähes minnekään ei tarvinnut jonottaa ja lavojen eturiveihin pääsi helposti kävelemään.
Perjantaina ja lauantainakin jonot sukupuolineutraaleihin (hienoa!) wc-tiloihin jäähalilla, bajamajoihin ja ruokakojuille olivat kohtuulliset, sekä lähes aina halutessaan pääsi istumaan tuolille. Sideways onkin kätevän kokoinen ja ruuhkaton festivaali, vaikka keikkoja ja oheisohjelmaa on silti runsaasti. Harvinaisemmat ja uudemmat indie-esiintyjät ohjelmassa takaavat sen, ettei festivaalista ole valtavirran megatapahtumaksi.
Viime vuonna festivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa Nordiksella eli Töölön Nordenskiöldinkadun jäähallilla. Festivaali järjestettiin aiemmin Helsingin Teurastamon alueella, joka on jonkin verran tunnelmallisempi kuin jäähallin ympäristö. Ensimmäinen Sideways oli vuonna 2015.
Nordiksen alue oli myös mielenkiintoinen ja monipuolinen, ja asfalttista maastoa oli koristeltu viherkasvein ja värikkäin koristein. Ulkona oli kolme lavaa ja jäähallin sisällä oli kaksi lavaa ja muita esiintymistiloja. Jäähallin ansiosta Sidewaysissa on paljon sisävessoja, toisin kuin monilla muilla festivaaleilla. Jäähallissa palvelivat myös hallin omat juoma- ja ruokakiskat. Parhaat ruoat sai silti ruoka-alueelta ulkona, jossa syötävää myivät muun muassa vegehampurilaisia valmistava Bun2Bun, vietnamilainen Onam, pitsapaloja myyvä Pizzarium, Sandro, Thai Papaya ja Fisu & Ranet.
Kurkkuaan saattoi kostuttaa muun muassa craft-oluiden pioneerin Brooklyn Breweryn kierrätyskalusteista tehdyllä terassilla, X-Berg perheen kolmeen viiniin keskittyvässä lounge-henkisessä baarissa, Mojito-baarissa, Fuze Tea Mocktail Barin alkoholittomilla jääteedrinkeillä tai Johan & Nyströmin pienpaahtimon kahvikojulla. Juomat eivät tosin olleet edullisia, vaan siideri kustansi siinä yhdeksän euroa ja drinkki 14 euroa, niin kuin festivaaleilla yleensäkin. Vaikka monella festivaalikävijällä oli drinkkilasi kädessään, niin meno pysyi pikkutunneille asti pääosin sivistyneenä, eikä alueella joutunut kärsimään tuuppimisesta, riehumisesta tai muusta känniörvellyksestä.
Alueella ilahdutti maksutta tarjottu Valion jäätelöä, jonka kojua koristi veikeä ja suuri yksisarvisen pää, sekä festarikävijät pääsivät vapauttamaan sisäisen lapsensa myös maksuttomassa yksisarviskarusellissa. Jäähallin sisällä taas oli Vallila-sisustusfirman piste, jossa tarjolla oli maksutta hattaraa, ja jonka vaaleanpunaisena kimaltava serpentiiniseinä oli illan suosituimpia selfie-paikkoja. Festivaalialue oli koristeltu pirteästi Vallilan värikkäin ja runsaasti kuvioiduin kankain. Pivotin kuva-automaatissa jäähallilla saattoi ottaa maksutta itsestään ja kavereistaan yhteiskuvia.
Alueella oli myös jo aiemmilta Helsingin musiikkifestivaaleilta tutut Glitternistin meikkaupiste sekä Lumon kukkapiste, jonka katolle pääsi ihailemaan näköaloja. Jos jaksoi jonottaa, niin jäähallilla sai myös maksutta juhlakampauksen.
Jos keikkoihin halusi vaihtelua, niin ohjelmassa oli kaikenlaista jännittävää ja vitsikästäkin, kuten show-painia, eläinkaraokea, leffadubbauskaraokea, Yin & Juice -joogaa, alastonmallin piirtämistä croquis-tekniikalla, maksuttomia flippereitä sekä maksullinen Club Verona, jonka immersiivisessä esityksessä pääsi uppoamaan Baz Luhrmannin Romeo + Julia -elokuvan maailmaan. Mielenkiintoisia keskusteluja tarjosivat Long Playn klinikka ja YleX Music Special. Festivaalialueella yllättivät trabetsitaiteilijat, jotka taipuivat kaikenlaisille mutkille, taiteilivat renkaiden kanssa sekä kiipeilivät kaiteissa ja katoilla.
Sideways tarjosikin monipuolista hauskanpitoa ja ajanviettoa, jossa keikat olivat vain yksi osa ohjelmaa.
Sueden laulaja Brett Anderson
TORSTAI
Festivaalin ensimmäinen ilta sisälsi Suomeen ensi kertaa saapuneita lupaavia musiikkialan tulokkaita ja marginaalisempia indie-esityksiä, ainakin tämän toimittajan osalta. Iltani potkaisi käyntiin Amyl and the Sniffersin riehakas garagepunk, joka sisälsi australialaista rock’n’roll-perinnettä. Viime kuussa bändin nimeä kantavan esikoislevyn julkaissut aussinelikko järjesti vauhdikkaat punk-bileet jäähallin sisäpihalla Sahara-ulkolavalla. Yhtyeen sielu on pienikokoinen mutta sähäkkä laulaja Amy Taylor, joka pomppi lavalla kengurun tavoin.
Ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyi myös räppärinä, runoilijana, näytelmäkirjailijana ja spoken word -artistina tunnettu englantilainen Kate Tempest, 33. Jäähallin sisällä Black Box -lavalla vaikuttavassa valoshowssa esiintynyt lavarunoilija ei tosin ollut täysin elementissään niin suurella lavalla, vaikka onkin karismaattinen ja itsevarma artisti. Nopeatempoisesta puheesta oli myös vaikea erottaa kappaleiden sanoja, jotka ovat kuitenkin spoken word -artistin esityksissä se kiinnostavin anti.
Drag-artistit Victoria Line ja Viktor Koo
Tomberlin eli nuori amerikkalainen Sarah Beth Tomberlin julkaisi viime vuonna kehutun esikoisalbuminsa At Weddings. Hieman aran ja vaatimattoman oloinen artisti saapui Sahara-lavalle lähes huomaamatta ja alkoi laulaa mikkiin ilman esittelyjä. Kuitenkin hän pian vangitsi yleisön rauhallisella ja kuulaalla folk-musiikillaan sekä hienolla äänellään.
Eikä artisti enää vaikuttanut niin aralta, kun hän alkoi välispiikeissään sympaattisesti vitsailemaan yleisön kanssa. Välispiikeissään Tomberlin muun muassa ihaili Suomen yötöntä yötä ja vitsaili erään kappaleensa olevan liian surullinen hänen kanssaan kitaraa soittaneelle nuorelle miehelle, joka poistui siksi aikaa lavalta. Hän myös nuhteli sivummalla jutellut miesjoukkoa, joka ei kiinnittänyt mitään huomiota hänen esitykseensä, mutta häiritsi puheellaan hiljaa seissyttä yleisöä. Tomberlinissa kiinnostavaa on myös hänen taustansa, sillä hän kasvoi syvästi uskonnollisessa babtismi-perheessä eikä saanut kotona asuessaan kuunnella maallista musiikkia. Hänen esikoisalbuminsa biisit syntyivät siitä elämänmuutoksesta, kun hän huomasi kasvaneensa eroon lapsuudenuskostaan.
House of Auer Drag Show
Jäähallin yläkerrassa Upstairs-lavalla heitti energisen keikan Eleanoore Rosenholm -yhtye, joka soitti Neuvostoliitosta kertovia kappaleita viime syksynä julkaistulta uutuslevyltään Talvipalatsin puutarhassa. Vuonna 2007 perustettu yhtye on porilaisen Noora Tommilan (laulu), Pasi Salmen (syntetisaattorit) ja Mika Rätön (suojelija) ideoima projekti. Rento ja iloinen musiikki sai yleisön tanssijalan vipattamaan.
Jäähallin Theatre-tilan räjäytti yhdeltätoista illalla nelihenkinen House of Auer -dragkollektiivin — taiteilijanimillä esiintyvät Slaya Bit, Victoria Line, Yulia Vagina ja Ana Rexx — ja heidän vierailijoidensa show. Teatteritila oli intiimi ja kotoisa, vaikkakin hieman epämukava, sillä yleisö istui lattialla kapeassa ja pitkässä huonessa, ja drag queenit esiintyivät lattialla katsojien edessä.
Drag-artisti Ana Rexx
House of Auer Drag Show piristi erilaisuudellaan, sillä esityksissä oli enemmän queer-teemoja kuin "valtavirran" drag-esityksissä sekä mukana oli myös mieshahmoja esittäviä miesoletettuja sekä naishahmoina esiintyviä naisoletettuja, ei vain miehiä esittämässä naisia. Parikymppiset juontajat improvisoivat hauskat juontonsa ja olivat sählääviä, vaikkakin pohjimmiltaan lahjakkaita esiintyjiä. Mieleen jäi erityisesti shown aloittanut House of Auerin legendaariseksi mainostama, räävittömän lesbinen tanssi sekä "auringossa palaneen" miehen oranssi glittermaskeeraus ja esitys, josta ei puuttunut vauhtia ja huumoria.
Elisa Helenius
6/14/2019
