Rapport

Dumbo lentää taas! Näytelty elokuva nousee taianomaisiin ulottuvuuksiin, vaikkei ihan alkuperäisen animaation korkeudelle

Lentävä norsunpoikanen sulattaa jälleen sydämet.

Dumbo lentää taas! Näytelty elokuva nousee taianomaisiin ulottuvuuksiin, vaikkei ihan alkuperäisen animaation korkeudelle

Dumbo vuodelta 1941 on yksi Disneyn rakastetuimpia pitkiä animaatioita, ja voinkin ilokseni todeta, että myös Tim Burtonin ohjaama uusi Dumbo-elokuva on onnistunut luomaan taianomaisen sadun. Jo alkumusiikki vetää mukaan kiehtovaan seikkailuun sirkuksen maailmaan.
Tosin siinä missä alkuperäinen Dumbo on aika surullinen animaatio, uusi versio ei tuo samalla tavalla kyyneliä silmäkulmiin. Uusi versio on myös päivitetty tähän aikakauteen niin, että se ottaa kantaa vanhentuneisiin villieläinsirkuksiin ja muutenkin villieläinten pitämiseen vankeudessa ihmisten huviksi. Elokuva käsittelee myös erilaisuuden voimaa, kiusaamista, ahneutta, perhettä ja yhteistyötä.
Max Medicinin (roolissa mainio Danny DeVito) omistama yhdysvaltalainen sirkus sinnittelee vuonna 1919 ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa. Entinen taitoratsastaja Holt Farrier (Colin Farrell) palaa sodasta ilman toista kättään. Hänen vaimonsa on kuollut sodan aikana espanjantautiin. Holtin ja hänen lastensa Millyn ja Joen on mietittävä uutta rooliaan sirkuksessa.
Medicin on ostanut raskaana olevan Jumbo-norsun, jonka poikasesta hän odottaa sirkuksen uutta vetonaulaa. Poikanen tosin syntyy oudon isokorvaisena "kummajaisena", jota Medicin ei kelpuuta kuin klovninumeroon. Tutkijan urasta haaveileva Milly-tyttö ja pikkuveli Joe tekevät norsunpoikasen kanssa kokeita ja huomaavat, että pikku-Dumbo osaakin korviensa avulla lentää!
Pian myös Dreamland-huvipuiston omistava ahne liikemies V.A. Vandevere (Michael Keaton) kiinnostuu Dumbosta. Hän haluaa oman suojattinsa, ilma-akrobaatti Coletten (Eva Green) lentävän norsun selkään.

Disney on viime vuosina tehnyt klassikkoanimaatioistaan näyteltyjä versioita, ja tänä vuonna elokuvateattereihin on tulossa Dumbon lisäksi jopa kaksi muuta: Aladdin (24.5.) ja Leijonakuningas (19.7.). Olisi tylsää, jos näytellyt versiot olisivat yksi yhteen vanhojen animaatioiden kanssa, joten elokuvaversioissa on usein hieman erilainen juoni ja uusia hahmoja. Kannattaa myös muistaa, että uudet elokuvaversiot on suunnattu ennen kaikkea tämän päivän lapsille, joten nostalgianälkäiset aikuiset eivät ole pääkohderyhmää, vaikka varmasti heitäkin elokuvaversiot ihan miellyttävät.
Esimerkiksi näytellyssä Dumbossa ei nähdä animaatiosta tuttua Dumbon parasta ystävää Timotei-hiirtä kuin muutamassa kohtauksessa häkissä elävien sirkushiirien muodossa. Alkuperäisestä sadusta on säilytetty Dumboa lentämisessä "auttava" höyhen sekä vaaleanpunaisten elefanttien ilmatanssi – uutena, makeana versiona.
Näytellyssä Dumbossa eläimet eivät myöskään puhu niin kuin animaatiossa, joten ihmishahmojen rooleja on lisätty – myös jotta alunperin vain 64 minuutin pituiseen tarinaan saataisiin lähes tuplasti lisää pituutta. Ihmishahmot tosin jäävät aika ohuiksi ja perinteisiksi, vaikka onneksi hahmoissa on jonkin verran monimuotoisuutta.

Kommentit (0)

Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.

Viesti:

Nimi:

Puheenaiheet

Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme

Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.

Tietosuojaselosteemme.
Rapport — hyviä juttuja. Lukijat, tekijät, aiheet ja rahoittajat kohtaavat uudella tavalla.