Oletteko koskaan miettineet, että kuinkahan järkevää on laukaista tuhansia ja taas tuhansia satelliitteja avaruuteen? Mitä esimerkiksi tapahtuu, kun nuo tuhannet ja taas tuhannet satelliitit tulevat alas ja palavat poroksi stratosfäärissä? Eikö sillä todella ole mitään negatiivisia vaikutuksia?
Jos ette ole miettineet näitä kysymyksiä, se lienee ymmärrettävää, sillä eivät ole tutkijatkaan. Mutta kun katsotaan mitä satelliittikilpailussa parhaillaan tapahtuu, kenties olisi hyvä uhrata ajatus tällekin näkökulmalle.
Ensimmäinen näkökulma onkin pelkästään satelliittikilpailun laajuus. Tällä hetkellä erilaisia satelliitteja on maapallon kiertoradalla Orbiting Now -sivuston mukaan yli 14 000. Jos tämä ei kuulosta paljolta, kannattaa huomata miten nopeasti satelliittien määrä avaruudessa on lisääntynyt. Vuonna 2019 maapalloa kiersi vain noin kaksituhatta satelliittia. Toukokuussa 2022 niitä oli jo noin 7500. Satelliittien määrä on siis tuplaantunut kolmessa vuodessa, mutta kilpajuoksu avaruuteen on vasta alussa.
Reilusti yli puolet tällä hetkellä maapalloa kiertävistä satelliiteista kuuluu Elon Muskin omistamalle SpaceX:lle. Pelkästään viime vuonna SpaceX lähetti avaruuteen yli kolmetuhatta satelliittia, ja sen suunnitelmissa on laukaista vähintään 42 000 uutta satelliittia vuoteen 2030 mennessä. (SpaceX on hiljattain hakenut lupaa miljoonalle satelliitille, mutta hakemusta ei ehkä ole tehty täysin vakavissaan.)
Vaikka SpaceX hallitsee satelliittien määrässä, kilpailijat ovat tulossa perässä. Kiinalaiset haluavat rakentaa oman satelliittijärjestelmänsä ja suunnittelevat yli 200 000 satelliitin verkostoa. Päästiin tähän tai ei, kiinalaiset laukaisevat kiertoradalle kymmeniä tuhansia uusia satelliitteja vuoteen 2030 mennessä. Myös Amazon aikoo laukaista yli kolmetuhatta satellittia. Näiden suurten toimijoiden rinnalla on joukko pienempiä, joiden satelliittisuunnitelmat kattavat yhteensä tuhansia satelliitteja.
