DocPoint alkaa tänään! Arviossa neljä elokuvaa festivaalilta
Elisa Helenius
12/27/2020
DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali alkaa tänään maanantaina ja kestää viikon ajan eli 27.1.–2.2.2020. Ohjelmistossa on yli 100 elokuvaa ja ohjelmaa keskusteluista masterclasseihin. Festivaalin aikana katsojat pääsevät äänestämään suosikkiaan kotimaisen esityssarjan elokuvista.
Sain etukäteen nähtäväkseni neljä valitsemaani kiinnostavan kuuloista dokumenttia ohjelmistosta ja tässä alla on arvioni niistä.
FAT FRONT
Helene, Marte, Pauline ja Wilde ovat lihavia ja kauniita nuoria naista, jotka levittävät sosiaalisessa mediassa kehopositiivisuuden sanomaa tuhansille seuraajilleen. Some-postausten lisäksi he järjestävät Big Ass -kirppareita, tapaamisia ja mielenosoituksia, joissa vaativat monimuotoisuutta muotialalla.
Nettiyhteisön antaman itseluottamuksen ansiosta nämä naiset ovat uskaltaneet pukea ulos lähtiessään päälleen sellaiset nätit ja paljastavat vaatteet kuin haluavat sekä tavoitella unelmiaan. Vain olemalla omia itsejään he kohtaavat tuntemattomien ja tuttujen osalta niin ihailua kuin vihaakin.
Kuten dokumentissa todetaan, lihavuus ei sinänsä ole ongelma, vaan yhteiskunta, joka syyllistää ja kiusaa lihavia. Tärkeä elokuva osoittaa, kuinka ahtaat kauneusnormit saavat naiset pienentämään itseään. Kehopositiivisuusliike kuitenkin iskee takaisin, ja saa naiset ottamaan heille kuuluvan tilan yhteiskunnassa.
Ajankohtainen dokumentti valottaa hienosti sitä, kuinka ristiriitaisia tunteita nämä neljä naista eri Skandinaavian maista kokevat. Toisaalta he pyrkivät elämään elämäänsä täysillä ja olemaan piittaamatta kapeista kauneusihanteista, toisaalta hekin taistelevat läskifobian aiheuttamaa itseinhoa vastaan.
Intiimi Fat Front päästää lähelle kohteitaan, sekä koskettaa ja voimaannuttaa katsojaa. Kun ajattelee, että kauneusnormit täyttävääkin naista voi ujostuttaa riisuuntua alasti kameralle, niin nämä leidit ovat todella rohkeita heittäessään vaatteensa pois.
Kieli: tanska, ruotsi, norja
Tekstitys: englanti
Ohjaaja: Louise Unmack Kjeldsen, Louise Detlefsen
Tuotantomaa: Tanska
Vuosi: 2019
Pituus (min): 88
Ikäraja: S
Esitysajat:
Pe 31.1. klo 19.45, Kinopalatsi 6
La 1.2. klo 22.30, Bio Rex
Su 2.2. klo 20.30, Maxim 1
IHUMAN
Norjalainen dokumentti sukeltaa tekoälyn kiehtovaan ja pelottavaan maailmaan, ja valmistaa meitä tulevaan. Dokumentin aihe on tärkeä, koska tekoäly on ihmiskunnan suurimpia saavutuksia. Elokuvassa haastattellaan tekoälyn asiantuntijoita ja matkustetaan ympäri maailmaa tutustumassa uusiin keksintöihin. Dokumentti tuntuu aluksi vain kertaavan jo tuttua tietoa, mutta edetessään se sisältää kiinnostavia uusia näkökulmia.
Näemme jo 15 vuoden sisällä paljon älykkäämmän todellisuuden, mikä tulee vaikuttamaan yhteiskuntaan. On hyvä kysyä, ketkä tästä hyötyvät ja ketkä eivät. Tekoäly ei itsessään ole hyvä tai paha, vaan vaikutukset riippuvat siitä, miten sitä käyttää. Tällä hetkellä tekoäly on tosin vain hyvin pienen ja etuoikeutetun ihmisjoukon käsissä.
Miksi esimerkiksi tulevaisuudessa palkata ihminen, jos kone tekee työt nopeammin ja edullisemmin? Yhteiskunnan vakaus on vaakalaudalla, koska pelkästään Yhdysvalloissa tekoälyn takia voi lähitulevaisuudessa jäädä 10 miljoonaa ihmistä työttömiksi. Tulemme todennäköisesti näkemään lisää mellakoita kaduilla, jos työttömiksi jääneille ei keksitä mielekästä tekemistä ja rahanlähdettä.
Lisäksi yksityisyyden aika tulee olemaan ohi algoritmien ja kasvojen tunnistusten takia. Haastatellut asiantuntijat maalaavat tulevaisuuskuvaa, jossa kasvojen tunnistuksella voidaan ennustaa rikollisuuteen taipuvaiset sekä päätellä ihmisen seksuaalinen ja poliittinen suuntautuminen ja jopa, onko hän ateisti vai uskovainen. Tällainen työkalu on vaarallinen väärissä käsissä, koska osissa maissa homoseksuaalisuus ja ateismi ovat rikoksia, joista langetetaan kuolemantuomio.
Mietin sitä, miksei dokumentissa kertaakaan kysytä haastateltavilta sitä, miksi me ehdoin tahdoin luomme uuden elämänmuodon, joka tulee syrjäyttämään ihmiset? Onko niin, että ihmiset eivät uteliaisuuttaan ja kehityshalunsa takia vain voi olla luomatta jotain sellaista, mikä on mahdollista luoda?
Myös iHuman esittää polttavia kysymyksiä. Millaisen tulevaisuuden yhteiskunnan haluamme rakentaa tekoälyn avulla? Tekoäly pakottaa meidät myös miettimään, mitä on todella olla ihminen ja mitä teemme paremmin kuin superälykäs kone. Älykkyys tarkoittaa vain informaation prosessointia, eikä ole väliä, prosessoiko informaation ihmisaivot vai tietokoneen virtapiirit.
Kieli: englanti
Tekstitys: englanti
Ohjaaja: Tonje Hessen Schei
Tuotantomaa: Norja
Vuosi: 2019
Pituus (min): 99
Ikäraja: K12
Esitysajat:
Ma 27.1. klo 17.00, Kinopalatsi 7
Pe 31.1. klo 18.30, Kinopalatsi 7
Su 2.2. klo 13.15, Bio Rex
I – DOCUMENTARY OF THE JOURNALIST
Dokumentin nimessä oleva i (minä) viittaa japanilaisen ohjaajan Tatsuya Morin ajatukseen siitä, että hän toivoisi japanilaisten olevan "minä", eikä "me", koska ajattelutavan muutos auttaisi näkemään myös maailman erilailla. Siinä missä individualistisissa länsimaissa kaivataan kadonnutta yhteisöllisyyttä, Aasiassa ihmiset kokevat olevansa ennen kaikkea osa perhettä, ystäväpiiriä, työyhteisöä ja kansakuntaa. Tästä ajattelutavasta on tullut ongelma sananvapauden kannalta, kun suurin osa japanilaisista toimittajista ei uskalla haastaa valtaapitäviä, ja valtaapitävät taas eivät kunnioita toimittajien työtä totuuden julkituomiseksi.
Joukosta erottuu nuori naisjournalisti Isoko Mochizuki, jonka suoraa ja rohkeaa reportterityyliä Japanissa kutsutaan amerikkalaiseksi. Mochizuki on julkkis kotimaassaan, ja hän saa niin kiitosta kuin tappouhkauksiakin. Tokio Shimbunin uutistoimittajana hänellä on pääsy hallituksen tarkasti vartioidun pressiklubin infotilaisuuksiin, mutta siellä pääministeri apulaisineen nöyryyttää häntä eikä anna esittää kysymyksiä. Dokumentti näyttää paljon työmatkoja tekevän Mochizukin hektisen arjen, johon kuuluvat myös kaksi pientä lasta ja pitkää päivää töissä tekevä aviomies.
Dokumentti on erityisen ajankohtainen nyt valeuutisten ja me too -keskustelun aikana, erityisesti kun Mochizuki yrittää auttaa toimittajakollegaansa, joka syyttää pääministeristä kirjan kirjoittanutta miestä raiskauksestaan. Jos sananvapaus, lehdistö ja Japani kiinnostavat, niin tätä hieman levotonta mutta vangitsevaa dokumenttia ei kannata missata Docpointissa.
Elisa Helenius
12/27/2020
