Dansot ovat pojiksi pukeutuvia japanilaistyttöjä, jotka esittävät unelmaseuralaisia
Elisa Helenius
2/22/2019
Baarimikko saapuu viereeni kehumaan paitaani ja kännykkäkoruani. Hän antaa minulle katsottavaksi valokuva-albumin, jossa on paikan naispuolisista työntekijöistä kuvia erilaisissa asuissa kuten miesten puvuissa ja Halloween-naamiaisasuissa. Hän osoittaa omaa kuvaansa kahvilan seinällä olevassa julisteessa, missä hän poseeraa baarityöntekijän asussa: valkoisessa kauluspaidassa ja mustassa liivissä.
”Kirei desu! Beautiful!” kehun.
Tokiossa on jo vuosia toiminut danso-kahvila Queen Dolce, jossa vierailin viime kesänä Akihabaran alueella. Kapean Akibako-tornin neljännessä kerroksessa olevasta kahvilasta ilmoittaa kadulla vain huomaamaton ständi, minkä ohitse ensiksi kävelimme. Ständissä lukee englanniksi, että niin tytöt kuin pojat ovat tervetulleita ja että kahvilassa saa tupakoida.
Danso-kahvilat on suunnattu ennen kaikkea nuorille sinkkunaisille, joille dansot esittävät unelmapoikaystäviä. Japanilainen danso-alakulttuuri on näkymätöntä monelle vakituisellekin Japanin-matkaajalle. Aiheesta löytää verkosta englanninkielisiä artikkeleja ja blogitekstejä. Yhtään suomenkielistä lehtijuttua ei tule vastaan.
Näissä artikkeleissa dansot mainitaan vain ammattiroolinsa kautta. Dansot tuntuvatkin asettuvan osaksi japanilaisten nuorten naisten pitkää perinnettä palveluammateissa, joissa heidän roolinsa on viihdyttää asiakkaita: maid cafejen tanssivat sisäköt, pop-musiikkiteollisuuden idolit, ”toimistokukat” eli office ladyt sekä klassiset maikot ja geishat. Dansot poikkeavat kaavasta siinä, että he eivät ole laittautuneet korostetun tyttömäisiksi ja heidän tehtävänsä ei ole viihdyttää miehiä vaan nuoria naisia.
Minua ja kahta naispuolista ruotsalaista ystävääni hermostutti, kun matkasimme hissillä ylös kahvilaan. Emme oikein tienneet, mitä odottaa. Esittäisivätkö työntekijät poikaystäviämme? Miten? Queen Dolce osoittautui kuitenkin rennoksi ja tyylikkääksi paikaksi.
Queen Dolce on enemminkin baari kuin kahvila, ja se on auki kahdesta iltapäivällä kymmeneen asti illalla. Seinällä on pastellinvärisiä paperiruusukkeita ja julisteita paikan työntekijöistä samankaltaisissa baarimikon asuissa. Mustanpuhuvassa, ikkunattomassa ja kapeassa tilassa istuu neljä tai viisi nuorta naista baaristiskillä. Sohvaseinustalla istuu yksin nuori nainen ja toisessa laidassa nuori mies, molemmat syventyneinä älypuhelimeensa.
Olimme ainoat ei-aasialaiset asiakkaat, todennäköisesti siksi, että moni länsimaalainen ei tunne japanilaista danso-kulttuuria. Tokiossa on myös niin valtavasti kahviloita, ja monet niistä sijaitsevat huomaamattomasti korkeiden rakennusten yläkerroksissa, että erikoisempikin teemakahviloiden ohi kävelee helposti.
Kento-niminen danso seuralaispalvelu Ws Collection verkkosivuilta.
SEURALAISPALVELU KAIKILLE PRINSESSOILLE
Kahviloiden lisäksi Tokiosta löytyy danso-klubeja. Club Mistral mainostaa olevansa ”poikamainen viihdeklubi”. Siellä naiset juttelevat dansojen kanssa juomien äärellä ja illasta maksetaan tuntitaksaa. Miehet pääsevät sisälle vain naispuolisen seuralaisen kanssa. Klubin nettisivuilta löytyy esimerkiksi musiikkivideoita, joilla voi nähdä nämä rock-henkiset dansot esiintymässä.
W Collection on sijainnut Tokiossa jo 12 vuotta, ja siellä naispuolinen asiakas voi vuokrata danson oppaakseen ja seurakseen kävelylle, kahvilaan tai vaikka huvipuistoon.
Asiakas voi kuvitella olevansa ulkona unelmiensa poikaystävän kanssa. Dansojen palveluihin ei kuitenkaan kuulu pussailua tai muuta intiimiä kanssakäymistä.
Kyseessä ei siis ole siinä mielessä seuralaispalvelu, että nuori nainen ottaisi danson mukaansa sukujuhliin esittämään poikaystäväänsä. Dansoista kuitenkin yleensä näkee, että he ovat naisia.
Lisäksi jo yksi tunti seuralaisen kanssa ulkona maksaa 6000 jeniä eli noin 45 euroa. Kuvien ottaminen seuralaisesta maksaa ekstraa. Joissain paikoissa asiakas saa tosin edullisemman hinnan, jos valitsee 40 minuutin ajaksi harjoittelijan.
Danso-klubit tuovat mieleen japanilaiset kyabakura-baarit, joihin naisista kiinnostuneet miehet voivat mennä juttelemaan ja kiusoittelemaan minimittaisiin juhlamekkoihin pukeutuneita nuoria naisia. Kyabajoot eli kabareetytöt kikattelevat asiakkaiden jutuille ja laulavat heille karaokea. Niin sanotut emäntä- ja isäntäklubit (host and hostess clubs) ovat tavallisia Itä-Aasiassa, ja niissä niin mies- kuin naisasiakkaat juovat drinkkejä ja juttelevat huolehtivaisen ja viehättävän henkilökunnan seurassa.
Seuralaisbaarien suosion takana tuntuu piilevän japanilaisen kulttuurin yksinäisyys, yhä kasvava sinkkujen määrä ja tappavan pitkät työpäivät. Ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä, että hetken aikaa joku omistautuu heidän viihdyttämiseensä ja flirttailevaan keskusteluun. Paikat vetävät puoleensa myös uteliaita ulkomaalaisia turisteja.
The Hoopers -yhtye vuonna 2016
JUOMAN TILAAMINEN QUEEN DOLCESSA
Queen Dolcessa on työvuorossa neljä dansoa. Tai Queen Dolcessa dansoja kutsutaan ranskankielisellä sanalla garçon, mikä tarkoittaa poikaa tai tarjoilijaa.
Ensiksi viereeni tulee kyykkimään lyhythiuksinen, arkivaatteisiin pukeutunut nuori garçon japaninkielisen menun kanssa. Länsimaalaisen silmiin hän ei näytä mieheltä, vaan androgyyniltä naiselta, muunsukupuoliselta tai sukupuolettomalta.
Japanilaiset tytöt laittautuvat usein kawaii-tyyliin (japaninkielinen sana kawaii tarkoittaa söpöä) rimpsuihin ja rusetteihin, joten työntekijän minimalistinen ja meikitön tyyli selvästi eroaa siitä. Japanissa arvostetaan todella paljon söpöyttä, mikä näkyy niin naisten hyvin tyttömäisessä pukeutumistyylissä kuin kaupoissa myytävissä loppumattomissa määrissä veikeitä koristeita ja jopa virallisten kylttien leikkisissä koristeluissa.
Baarimikko osaa vähän englantia ja minä taas japanin alkeet, joten keskustelu onnistuu.
”Yhdellä juomalla saa istua yhden tunnin kahvilassa”, baarimikko selittää.
”Ymmärrän. Saisimmeko katsoa menua?” kysyn, ja baarimikko ojentaa meille juomalistan.
”Haluaisitteko drinkit? Jokainen työntekijä täällä on erikoistunut tekemään tietyt drinkit. Voitte valita juoman sen mukaan, kenestä meistä pidätte eniten, ja kyseinen garçon tuo teille drinkin pöytään.”
”Drinkit näyttävät tosi hyviltä, mutta kello ei ole edes kolmea, joten ottaisimme cafe latet”, vastaan.
Hetken päästä toinen garçon tuo meille kahvit valkoisista, sydämenmuotoisista kupeista.
Kahvilassa on myös pelikorttiteema. Halutessaan työntekijöiden kanssa voi pelata korttia ja rupatella samalla, jos japaninkieli sujuu.
Samassa korkeassa ja kapeassa rakennuksessa sijaitsee myös manga-sarjakuvista innoituksensa saaneita maid cafeja. Näissä ”sisäkkökahviloissa” nätit nuoret naiset pukeutuvat värikkäiksi palvelustytöiksi ja leikkivät asiakkaan olevan kartanon herra tai rouva. Toisin kuin maid cafeissa, Queen Dolcessa työntekijät eivät houkuttele meitä leikkimään kanssaan eivätkä anna lainaan hupsuja päähineitä.
Elisa Helenius
2/22/2019
