Arviossa viikonlopun kaksi ensi-iltaelokuvaa: Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa ja Bohemian Rhapsody

Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa makeuttaa joulunodotusta. Bohemian Rhapsody kuvaa Queenin tarinan alusta alkaen, mutta ei ihan yllä odotusten tasolle. Molemmissa elokuvissa soi hyvin tuttu mutta upea musiikki.

Elisa Helenius

11/2/2018

BOHEMIAN RHAPSODY Kuten elokuvan mainoslause sanoo, Queenin musiikki on tuttua ja rakasta monille, mutta bändin tarina taas on tuntemattomampi. On mielenkiintoista seurata Queeenin kokoonpanon syntymistä 1970-luvun Lontoossa ja sitä kuinka tutut hitit luotiin. 
Odotettavasti tarinan päähenkilö on karismaattinen, nuorena menehtynyt laulaja Freddie Mercury (televisiosarja Mr. Robotin päähenkilö Rami Malek). Muut bändin jäsenet ovat esillä vain kun he ovat tekemisissä Freddien kanssa. Heistä olisi voinut kertoa enemmänkin.
Sansibarin saarelta kotoisin oleva ja persialaistaustainen Freddie haluaa irrottautua konservatiivisesta lapsuudenperheestään ja viettää vapaamielisempää elämää muusikkona. Muiden on aluksi vaikea uskoa hampaiden ylipurennasta kärsivän, ruskean nuoren miehen pääsevän tähdeksi. Kyseessä on siis klassinen taiteilijatarina, jossa vaikeuksien kautta noustaan huipulle. 
Elokuva ottaa tosin paljon vapauksia faktoista, kuten kappaleiden syntyvuosien kohdalla. Elokuvan mukaan myös bändin jäsenet olisivat välillä olleet toisistaan erossa vuosia, vaikka kyseessä oli vain noin vuoden pituinen tauko. Freddie saa AIDS-diagnoosin muutamaa viikkoa ennen Live Aid -konserttia, vaikka hän sai todellisuudessa diagnoosin vasta kaksi vuotta myöhemmin. Toki on ymmärrettävää ja toimivampaa lopettaa elokuva inspiroivaan Live Aid -konserttiin eikä Freddien riutumiseen sairasvuoteella.  
Bohemian Rhapsody kuvaa Freddien rakastumista Mary Austiniin (roolissa Lucy Boynton), jonka kanssa hän meni naimisiin, sekä myöhemmin Freddien heräämistä homoseksuaalisuuteensa. Seksuaalisen suuntautumisensa medialta salaava Freddie tukeutuu bändin toiseen manageriin Paul Prenteriin (Allen Leech), jonka kanssa hänellä on suhde.
John Reid: So, tell me. What makes Queen any different from all of the other wannabe rockstars I meet?
Freddie Mercury: Tell you what it is, Mr. Reid. Now we're four misfits who don't belong together, we're playing for other misfits. They're the outcasts right at the back of the room. We're pretty sure they don't belong either. We belong to them.
Elokuva olisi voinut käsitellä Freddien homoseksuaalisuutta reippaamminkin. Nyt tulee sama olo kuin katsoessa Tom of Finland -elokuvaa, josta on myös häveliäästi jätetty pois kaikki lihallisuus ja miesten väliset seksikohtaukset. Bohemian Rhapsodylle on selvästi haluttu ikärajattomuuden suoma laaja yleisö, mutta samalla yksi tärkeä aspekti tarinasta on kadonnut. 
Avioeronkin jälkeen Mary pyörii koko ajan kuvioissa mukana, samalla kun Freddien miessuhteet jäävät vähemmälle kuvaukselle. Ratkaisusta tulee mieleen elämäkertaelokuva Tanskalainen tyttö (UK, USA 2015), jossa transsukupuolisen päähenkilön Lile Elben taiteilijavaimo nousee yllättäen suhteettoman suureen rooliin (vaimo on lisäksi elokuvassa hetero, vaikka hän tosielämässä oli avoimesti biseksuaali). Jopa kun elokuvan päähenkilö on queer-hahmo, niin elokuvantekijät ajattelevat, että aihe on liian vieras suurelle yleisölle ilman samaistuttavaa heterorakkaustarinaa... Koen tämän nykyajan yleisöä aliarvioivaksi ja hahmojen queer-identiteetin häivyttämiseksi. 
Bohemian Rhapsodyn loppupuoli kertoo pitkälti Queen-yhtyeen legendaarisesta keikasta osana Live Aid -konserttia kesällä 1985, jolloin Lontoon Wembley-stadionille oli ahtautunut yli 70 000 katsojaa. Kohtaus on kohottava ja Queen-fanit pääsevät kunnolla tunnelmoimaan. Samalla on olo kuin katsoisi musiikkivideota tai mainosfilmiä.
Bohemian Rhapsody on viihdyttävä ja menevä. Elokuva jää silti kaipaamaan lisää särmää ja syvällisempää taiteilijaelämän kuvausta. 
﻿Bohemian Rhapsody Finnkinon verkkosivuilla 
Ensi-ilta: 2.11.2018
Ikäraja: Sallittu kaikille
Tuotantomaat: Iso-Britannia ja USA 2018  
Pituus: 2 t 14 min
Käsikirjoitus: Anthony McCarten
Genret: Draama, elämäkerta, musiikkielokuva
﻿
PÄHKINÄNSÄRKIJÄ JA NELJÄ VALTAKUNTAAKuinka 1800-luvun baletti kääntyy fantasiaelokuvaksi? Hyvin, sillä Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa onnistuu säilyttämään klassikkobaletin taianomaisuuden ja ihanuuden. Tässä on kyse laajemmastakin poikkitaiteisuudesta, koska Pjotr Tšaikovskin säveltämän venäläisen balettiteoksen juoni taas perustuu E. T. A. Hoffmannin vuonna 1816 kirjoittamaan satuun Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas. 
Baletti ja satu ovat toimineet vain elokuvan innoittajina, koska juonesta on säilytetty ainoastaan peruselementit. Tapahtumat sijoittuvat jouluaattoon Lontoossa 1800-luvun lopulla. Varakkaan porvarisperheen teini-ikäinen tytär Clara (ihastuttava ja herkkä 17-vuotias Mackenzie Foy) kaipaa kuollutta äitiään eikä haluaisi viettää joulua. Hän murjottaa isälleen, jonka kokee olevan tunteeton tämän tahtoessa juhlia. Pian Clara kuitenkin tempautuu kummisetänsä suuressa joulujuhlassa seikkailuun, joka vie hänet rinnakkaistodellisuuteen, jossa sijaitsee Lumihiutaleiden maa, Kukkasten maa ja Makeisten maa. Claran tehtävä on uhmata Neljännen valtakunnan kuningatarta, jotta rauha saapuisi.
Mielikuvituksellinen toinen maailma tuo mieleen Liisa Ihmemaan ja Narnian tarinat. Sanomana ovat rohkeus, itseensä luottaminen ja elämän jatkuminen menetyksestä huolimatta. Juonen uudistaminen on ollut hyvä ratkaisu, koska nyt tarina on katsojalle yllätyksellinen, mutta samaan aikaan saa nauttia sadun tutuista piirteistä. Onneksi elokuvaan on sisällytetty myös balettitanssia, vaikka sitä voisi olla enemmänkin kuin yksi kohtaus. Claran äidin kuolema taas tuntuu turhan rankalta ja perinteiseltä kerronnalliselta ratkaisulta.
Disney on pistänyt jälleen parastaan, ja elokuvan lavasteet, hahmot ja puvut ovat kerrassaan tyrmäävän hienoja. Lasse Hallströmin ja Joe Johnstonin ohjaama Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa on todellista silmäkarkkia. Kyseessä on koko perheen jouluelokuva, vaikkakin se on liian pelottava pienille lapsille. Clara ei ole elokuvassa lapsi kuten baletissa, ja ikäraja (12 vuotta) on korkea perhe-elokuvalle. 
Toki elokuva, niin kuin balettikin, kuvaa erittäin etuoikeutettuja ihmisiä. Tarinaa on nykyaikaistettu ja monipuolistettu tuomalla siihen mustia hahmoja: Pähkinänsärkijä (roolissa uusi tulokas Jayden Fowora-Knight), Claran kummisetä (Morgan Freeman) ja balettitanssija (balettitähti Misty Copeland).
Mr. Stahlbaum: This time has been difficult for all of us, but when Christmas comes, we must do our best to enjoy it.
Clarasta ja hänen edesmenneestä äidistään on myös tehty nokkelia keksijöitä, minkä voi nähdä feministisenä ratkaisuna. Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa on toimeliaiden ja moniulotteisten naishahmojen juhlaa. Mackenzie Foyn lisäksi elokuvassa ihastuttavat Keira Knightley Makeishaltijattarena ja Helen Mirren Neljännen valtakunnan äiti Gingerinä. 
Musiikkiraidalla soi luonnollisesti Tšaikovskin upea sävellys Pähkinänsärkijä-balettiin, ja sen soittaa Lontoon Philharmonia-orkesteri kapellimestari Gustavo Dudamelin johdolla.
Elokuvasta on levityksessä sekä 2D- että 3D-versio.
﻿Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa Finnkinon sivuilla﻿
Ensi-ilta: 2.11.2018
Ikäraja: 12
Tuotantomaa: Yhdysvallat 2018 
Pituus: 1 t 40 min
Ohjaus: Lasse Hallström ja Joe Johnston
Käsikirjoitus: Ashleigh Powell
Genret: Fantasia, seikkailu, perhe-elokuva 