Amos Rexin ensimmäinen näyttely upottaa kävijän värikkääseen digitaaliseen taiteeseen
Elisa Helenius
8/29/2018
Lasipalatsin alueen kaksi ja puoli vuotta kestänyt rakennustyö on saatu nyt päätökseensä, ja viimeisenä osana kokonaisuutta avautuu Amos Andersonin täysin uudistunut taidemuseo. Taidemuseon uusi nimi on Amos Rex, ja se koostuu arkkitehtitoimisto JKMM:n suunnittelemista uusista maanalaisista näyttelytiloista, vanhaan loistoonsa entisöidystä Lasipalatsista kahviloineen ja elokuvateattereineen sekä näyttelytilojen kattona kumpuilevasta Lasipalatsin tapahtuma-aukiosta.
Uudesta museotilasta on haluttu mahdollisimman avoin, ja kaupunkilaiset ovat jo innostuneet kiipeilemään Lasipalatsin aukion kummuilla. Amos Rexin arkkitehtuuri yhdistelee kekseliäästi uutta ja vanhaa, ja kupoliteema toistuu museon tiloissa.
Amos Rexin avaa tokiolaisen teamLab-kollektiivin näyttely ”Massless” (suom. Painoton), joka esittelee immersiivisiä digitaalisia installaatioita. Näyttelyn nimi tuntuu kuvaavan sitä, kuinka teoksissa esiintyvät eläimet ja kasvit virtaavat pitkin näyttelytiloja kuin painottomassa avaruudessa. Animoidut grafiikat on heijastettu katsojien ympärille videoprojektoreilla.
Amos Rexin taidemuseon aula.
Vuonna 2001 perustettu tokiolainen teamLab-kollektiivi koostuu noin viidestäsadasta taiteilijasta, ohjelmoijasta, insinööristä, animoijasta, graafisesta suunnittelijasta, kirjailijasta, matemaatikosta ja arkkitehdista. Amos Rexin näyttelyä on ollut tekemässä 20 kollektiivin jäsentä. Immersiiviset projektiot ovat vaatineet toista sataa laserprojektoria. Näyttely on ollut uudelta taidemuseolta ja yhteistyökumppaneilta suuri ponnistus.
Kazumasa Nonaka seisoo Graffiti Nature -teoksen edessä. Hän työskentelee teamLabissa ja saapui Helsinkiin jo kuusi viikkoa sitten. Koko näyttelyn tekemiseen meni työryhmältä puoli vuotta.
"Massless" sisältää viisi digitaalista installaatiota, joista jokainen vaatii oman huoneensa. Toisin kuin yleensä virtuaalisessa todellisuudessa, missä jokaisella kävijällä on omat vr-lasinsa ja kuulokkeensa, teamLab haluaa luoda yhteisöllisiä virtuaalisen todellisuuden kokemuksia. Kävijä kulkee yhdessä muiden kanssa kuvaa ja musiikkia sisältävissä installaatioissa. Teokset myös muuttuvat jatkuvasti. Katsoja tulee välillä osaksi teoksia kun kuvat alkavat kasvaa myös kävijöiden päälle.
Graffiti Nature: Lost, Immersed and Reborn nimisessä teoksessa kävijä voi vuorovaikuttaa teoksen kanssa värittämällä eläinkuvan, joka skannataan liikkumaan näyttelytilaan. Teoksella on oma ekosysteeminsä. Jos kävijän piirtämä eläin syö toisen eläimen, sen lukumäärä kasvaa. Jos eläin taas tulee itse syödyksi tai se ei vähään aikaan löydä syötävää, se katoaa teoksesta. Kukat kukkivat jos kävijä seisoo hiljaa paikoillaan, mutta hajoavat osiin jos katsoja kävelee ympäriinsä. Piirretyt perhoset lisääntyvät paikoissa, joissa on myös kukkia. Krokotiilit kuolevat, jos niiden päälle astutaan liian monta kertaa.
Tosin nämä teostiedot löytyvät vain teamLabin omilta kotisivuilta, ja ekosysteemin toimintaa on hieman vaikeaa hahmottaa itse näyttelyssä. Näyttelyssä on tosin futuristisiin kultatakkeihin pukeutunutta henkilökuntaa neuvomassa kävijöitä. Graffiti Nature on näyttelyn ainoa värikylläinen teos, ja kolme muuta teosta ovat väritykseltään mustia ja tummansinisiä.
teamLab on luonut Helsingin näyttelyä varten kokonaan uuden teoksen nimeltä Vortex of Light Particles. Suuressa näyttelytilassa vesi virtaa seiniä pitkin kattoon ja kohti siellä olevaa mustaa kupolia ja sitä kautta kuvaannollisesti museon ulkopuolelle. Teos hyödyntää hyvin Amos Rexin tilaa. Merellinen aihe sopii Helsinkiin ja viittaa myös Japaniin.
"Massless"-näyttely on ennen kaikkea teknisesti hyvin vaikuttava. Teosten sanoma taas on epäselvempi. Lehdistötilaisuudessa osa pohti, onko teoksilla tarkoitus sanoa jotain vai olla vain harmiton huvipuistokokemus. teamLabin taide ei välttämättä tarjoa filosofisia oivalluksia eikä tuo esiin yksittäisten tekijöiden kokemuksia ja ajatuksia. Länsimaiselle, individualistisen kulttuurin kasvatille voi olla vieraannuttavaa kokea taideteoksia, joissa ei näy yksilöllisten tekijöiden käden jälki ja sanomisen halu. Toisaalta teamLabin-kollektiivissa yksilöiden ideat ja taidot yhdistetään massiivisiksi teoksiksi, jollaisia ei pysty luomaan yksin.
Amos Rexin sivuilla olevan tekstin mukaan teamLabin jäsenten yhteisenä tavoitteena on "uudelleenmääritellä todellisuus”: "teamLab tunnetaan immersiivisistä digitaalisista installaatioistaan, joihin katsoja astuu sisään. Taiteilijaryhmä pyrkiikin näin tutkimaan informaatioajan inhimillistä käyttäytymistä. teamLab vaalii vuorovaikutusta ja yhdessä luomista, haastaen samalla tavanomaisia käsityksiä taiteesta ja tekijyydestä. Ponnistaen esimodernista japanilaisesta taiteesta, teamLabin digitaaliset työt yhdistävät lännen ja idän tilakäsityksiä. Katsojille avautuu uusi yhteinen tila, jossa heidän on mahdollista antautua universaalien teemojen, kuten luovuuden, leikin, tutkimuksen, kauneuden, elämän ja liikkeen kokemuksille."
Minulle Massless-näyttely on elämyksellinen vau-kokemus ja kauneusryöppy, joka piristää, yllättää ja saa unohtamaan ajankulun. Taiteen ja viihteen ero on näyttelyssä toki häilyvä.
Black Waves on näyttelyn vaikuttavampia installaatioita.
Näin kolme neljästä teoksesta jo kesäkuussa Tokioon avatussa kollektiivin uudessa museossa nimeltään MORI Building DIGITAL ART MUSEUM: teamLab Borderless. Teokset ovat tosin hieman erilaisia Amos Rexissä, sillä jo toisenlainen tila vaikuttaa paljon siihen, miten installaatio koetaan.
Helsingin näyttely on huomattavasti pienempi kuin Tokion pysyvä museo, jossa on esillä 50 installaatiota. Tokiossa olevissa teoksissa on enemmän esillä japanilaisen kulttuurin elementtejä sekä osa teoksista on toiminnallisempia kuin Helsingissä. MORI-rakennuksen museossa kävijät pääsevät esimerkiksi pomppimaan, liukumaan tai kiipeämään teoksissa ja juomaan virtuaalisilla kukilla koristeltua teetä, mikä toisaalta tekee teoksista vielä enemmän huvipuistolaitteen kaltaisia kuin Bio Rexin näyttelyssä. Tokion museossa osa kävijöistä voi myös uupua, kun lukuisiin teoksiin tutustuminen vaatii tuntikausia ja joihinkin teoksiin pitää jonottaa pitkään. Vaikutuin enemmän Tokion museosta, erityisesti toki siksi kun se oli ensimmäinen kerta kun näin teamLabin teoksia, mutta Amos Rexin näyttely antaa jo hyvän kuvan teamLabin virtuaalisesta taiteesta.
Kuten Tokion museon nimikin Borderless (Rajaton) kertoo, teamLabin teokset rikkovat taiteen rajoja. teamLabin virtuaaliset teokset liikkuvat, levittäytyvät ja ottavat uusia muotoja, kuin elämä itse. Teokset myös konkretisoivat sanonnan siitä, että taide on leikkiä, kun kävijät pääsevät värittämään eläimiä ja kasveja ja herättämään kuvat eloon.
Molemmista näyttelyistä on tehty sokkeloisia ja hämäriä, niin että katsojan tehtävä on seikkailla ja yrittää löytää kaikki huoneet, joista osan sisäänkäyntejä ei heti huomaa mustista seinistä. Ratkaisu voi joko ärsyttää tai tuntua kutkuttavan salaperäiseltä. Osa seinistä on myös peilejä, mikä luo tilaan syvyyden tunnetta ja harhauttaa katsojia lisää.
Yhden verhon takaa paljastuu yllättäen tila, jossa on esillä Sigurd Frosteruksen jälki-impressionistinen taidekokoelma. Kesken immersiivistä seikkailua nähty kirkkaasti valaistu huone tauluineen on nyt kuin käsi, joka yrittää ravistella hereille unesta. Herättelijälle haluaa vain kääntää selkänsä, vaikka tavallisesti näyttely kiinnostaisikin.
Amos Rexiin on tulossa helmikuussa amsterdamilaisen taiteilijaduo Studio Drift muotoilun, kuvataiteen ja teknologian rajoilla liikkuva näyttely ja belgialaisen surrealisti René Magritten (1898–1967) ensimmäinen näyttely Suomessa.
Massless-näyttely on esillä 30.8.2018–6.1.2019.
Pääkuva: Graffiti Nature: Lost, Immersed and Reborn, teamLab, 2018, Interactive Digital Installation, Sound: Hideaki Takahashi
Muut kuvat ja videot ovat jutun kirjoittajan ottamia.
Elisa Helenius
8/29/2018
