Katalonian aluevaalit – Kolme syytä olettaa, että mikään ei muutu
Suvi Ollila
12/20/2017
Katalonian aluevaalit ovat osa Espanjan keskushallituksen määräämiä poikkeustoimia, jotka tulivat voimaan sen jälkeen kun Katalonian alueparlamentti antoi yksipuolisen itsenäistymisjulistuksen 27. lokakuuta. Kannatuskyselyiden valossa vaalit eivät lupaa ratkaisua Espanjan keskushallituksen ja Katalonian itsehallintoalueen historiallisen vaikeaan tilanteeseen.
Seuraavassa kolme syytä, miksi on syytä olettaa Espanjan demokraattisen historian syvimmän poliittisen kriisin jatkuvan vaalien jälkeenkin.
1- KATALONIAN POLIITTINEN JA SOSIAALINEN KAHTIAJAKAUTUMINEN
Vuosia jatkunut itsenäisyysmielisten ja itsenäisyyttä vastustavien puolueiden kamppailu on jakanut 7,5 miljoonaa katalaania kahteen lähes yhtä suureen, toisiaan jyrkästi vastustavaan leiriin. Oli vaalitulos kumman osapuolen tahansa kannalta voitollinen, noin puolet katalaaneista joutuu nielemään karvaan pettymyksen.
Viime viikolla barcelonalaisessa La Vanguardia -sanomalehdessä ilmestyneen kannatuskyselyn mukaan itsenäisyysmielisiä katalaaneja on arviolta hieman vajaat 50 prosenttia, kun itsenäisyyttä vastustaa noin 44 prosenttia. Itsenäisyysmielisten määrä on pysynyt lähes täsmälleen samana jo vuosia, mutta tämän syksyn tapahtumat ovat luonnollisesti kärjistäneet kahden osapuolen välistä vastakkainasettelua. Poliittiset jakolinjat ulottuvat nyt myös ihmisten yksityiselämään: ihmissuhteita määrittää enenevässä määrin suhtautuminen itsenäisyyskysymykseen.
Itsenäisyysmieliset puolueet eivät ole tähän mennessä pystyneet esittämään selvää suunitelmaa siitä, kuinka Katalonian irtautuminen Espanjasta toteutettaisiin. Onkin siis merkillepantavaa, kuinka suuren kannatuksen ne ovat silti onnistuneet saamaan osakseen.
Yksi selitys menestykseen on itsenäisyyspuolueiden hyvin onnistunut tyytymättömyyden tunteen kanavoiminen itsenäistymisprojektiin: totta ja tarua on osattu sekoittaa voimaannuttavan tarinan aikaansaamiseksi. Samaan aikaan Kataloniasta ja laajemmin Espanjasta on puuttunut varteenotettava vastavoima, joka olisi osannut kertoa vaihtoehtoista tarinaa. Tuloksena on yksipuolinen itsenäistymiskampanja, joka on riipinyt railon paitsi Espanjan keskusjohtoisen valtion alueelle, myös katalonialaisten keskuuteen.
2- TULEVAN ALUEHALLITUKSEN TALOUS JA TOIMINTAKYKY VAAKALAUDALLA
Torstain aluevaaleissa vastakkainasettelu on ennen kaikkea itsenäisyysmielisten ja itsenäisyyshanketta vastustavien puolueiden välillä. Vaalikampanjan aikana puolueiden retoriikka ei ole huomattavasti lientynyt, eikä kumpikaan osapuoli näyttäisi olevan aiempaa valmiimpi kompromisseihin.
Koska kumpikaan osapuoli ei voi ennalta odottaa saavuttavansa määräenemmistöä, 68 edustajapaikkaa parlamentin 135 paikasta, tasaväkisten vaalien tuloksena edessä ovat todennäköisesti hyvin vaikeat hallitusneuvottelut ja parhaimmillaankin vain vaivoin päätöksentekoon kykenevä hallituskoalitio.
Toisaalta rikkaan Katalonian itsenäisyysmieliset puolueet ovat taajaan perustelleet itsenäistymistä taloudellisilla syillä, mutta epävakaat poliittiset olot ovat syksyn aikana ajaneet tuhansia katalanialaisyrityksiä siirtämään pääkonttorinsa itsehallintoalueelta muualle Espanjaan. Pääomapako lisää luonnollisesti vaikutelmaa Katalonian epävarmasta lähitulevaisuudesta.
3- KESKUSHALLITUS KYVYTÖN DIALOGIIN
Espanjan hallitus on vastannut Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiin voimalla. 1. lokakuuta hallituksen laittomaksi julistamassa itsenäisyysäänestyksessä satoja äänestämään pyrkiviä ihmisiä loukkaantui poliisin väkivaltaisuuksissa. Katalonian 27. lokakuuta antaman itsenäisyysjulistuksen jälkeen hallitus vastasi rajuilla vastatoimilla: Espanja otti Katalonian suoraan hallintaansa, erotti Katalonian aluehallinnon johdon ja poliisijohtajat, hajotti Katalonian alueparlamentin ja -hallinnon, sekä määräsi järjestettäväksi ennenaikaiset vaalit.
Useita erotetun aluehallituksen jäseniä on edelleen vangittuina ja syrjäytetty aluejohtaja Carles Puidgemont pysyy maanpaossa Brysselissä. Syrjäytettyjä katalaanipoliitikkoja odottavat jopa vuosikymmenien tuomioihin johtavat syytteet muun muassa kapinasta ja kapinan lietsomisesta. Katalonian ulkopuolellakin on pidätyksiä arvosteltu poliittisina.
Mielipidemittausten perusteella on mahdollista, että itsenäisyysmieliset puolueet uusivat enemmistönsä aluehallituksessa. Tämä tarkoittaisi paluuta siihen samaan asetelmaan, joka aiemmin syksyllä johti Espanjan hallituksen laajaa vastustusta herättämiin toimiin.
Vaikka pääministeri Mariano Rajoyn hallitusta on arvosteltu kyvyttömyydestä vastata Katalonian tilanteeseen rakentavalla tavalla ja voimatoimien on katsottu ainoastaan vahvistaneen itsenäisyysmielisten kannatusta, keskushallituksella on valta toimia parhaaksi katsomallaan tavalla.
Kokonaan toinen asia on, kuinka pääministerin ja keskushallituksen kykenemättömyys dialogiin edesauttaa konfliktin ratkaisussa. Nykytilanteessa on ilmeistä, että keskushallinnon olisi venyttävä muuhunkin, kuin konfliktin ratkaisemiseen oikeus- tai poliisiteitse. Toki myös katalonialaisilta peräänkuulutetaan keskusteluvalmiutta.
Nähtäväksi jää, kuinka tavoite toteutuu käytännössä.
Suvi Ollila
12/20/2017