Turhaan paksuksi parjattu – Leikkausten kohteena oleva julkinen sektori on jo nyt mainettaan kevyempi

Julkiseen sektoriin kaavaillut leikkaukset voivat tulla kalliiksi ja heikentää demokratiaa, sanoo yliopistonlehtori Matti Ylönen Helsingin yliopistosta. Keräilläänkö julkishallinnon kurituksella poliittisia irtopisteitä aitojen säästöjen sijaan?

Kirsi Haapamatti

4/8/2024

Pohjoismaissa julkinen sektori on muita EU-maita isompi, koska se tuottaa suurimman osan hyvinvointipalveluista. Toisissa maissa hyvinvointipalvelut on järjestetty toisin, eivätkä ne silloin tilastoidu julkiseen sektoriin. KUVA: Joakim Honkasalo / Unsplash.

Kuuntele juttu tästä.

0:00

Julkisesta sektorista käytetään mediassa termejä paisunut, turvonnut ja pöhöttynyt. Mielipidekirjoituksissa ja kampanjoissa kerrotaan virkamiehen, tuon ylensyöneen vierailijan, ahmivan antimia duunarin pöydästä. 

Verrattuna muihin EU-maihin Suomen valtionhallinto ei ole iso, vaikka julkisuudessa niin usein väitetään. Valtion leivissä olevien osuus kokonaistyöllisistä oli vuonna 2016 EU:n pienin. 
﻿
Hallintoa on voimakkaasti supistettu tuottavuusohjelman nimissä 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Leikkaukset ovat läpäisseet koko valtionhallinnon, mukaan luettuna poliisi, rajavartiolaitos ja tulli. Seuraukset näkyvät kansalaisille esimerkiksi viranomaisasioinnin laadun heikkenemisenä. 

Jo sitä ennen, vuosina 1983 – 2020, valtiosektorin henkilöstö väheni reippaalla 135 000 hengellä. Tähän liittyi muun muassa kuntauudistus, postilaitoksen yhtiöittäminen, yliopistojen muuttaminen itsenäisiksi juridisiksi yksiöiksi. Valtion henkilöstön joukko puolittui parissakymmenessä vuodessa. 
Vaikka rakennemuutoksia ei otettaisi lukuun, on valtion henkilöstömäärä pienentynyt viidenneksellä 2020-luvulle tultaessa. Kokonaisuutena julkisen sektorin henkilöstön osuus kaikista työllisistä on laskenut 1990-luvulta ja on alemmalla tasolla kuin useimpina vuosina. 

Miksi tällaiset seikat eivät pääse otsikoihin? Miksi julkinen sektori aina paisuu, turpoaa ja vyöryy?
– Tällaisella näkemyksellä on helppo kerätä irtopisteitä, sehän sopii monen poliittiseen agendaan. Julkishallinnon puolustajat, vaikkapa ministeriöt, eivät useinkaan pidä ääntä itsestään, yliopistonlehtori Matti Ylönen Helsingin yliopistosta sanoo.

Otsikoita ja sloganeita laativilla menevät toisinaan myös termit sekaisin. Puhutaan ”julkisesta sektorista” kun tarkoitetaan valtionhallintoa tai muuta julkishallintoa. 
Keskusteluissa olisi hyvä erottaa toisistaan julkishallinto ja julkinen sektori kokonaisuudessaan. Kovapalkkaisiksi paperinpyörittelijöiksi toisinaan mainittua hallinnon väkeä on vähennetty voimakkaasti. Julkinen sektori kokonaisuudessaan sen sijaan tulee kasvamaan erityisesti hoivatyön tarpeen myötä.
﻿
Valtion ydintoimintojen suhde julkisen sektorin työntekijöiden kokonaismäärään on Suomessa EU-maiden viidenneksi pienin.﻿
– Usein julkinen sektori ajatellaan hallintotyöksi, mutta todellisuudessa siihen kuuluu valtavasti ihmisten arkeen ja hyvinvointivaltion palveluihin liittyviä toimintoja. Hoivatyön tarve lisääntyy ja siten julkisen sektorin osuus tulee kasvamaan, kun väestö vanhenee, Ylönen summaa.

Vertailun vuoksi: valtion ydintoimintojen suhde julkisen sektorin työntekijöiden kokonaismäärään on Suomessa EU-maiden viidenneksi pienin. Ydintoimintoja ovat esimerkiksi ministeriöt, virastot ja valtion alue- ja paikallishallinnon organisaatiot
﻿
Tilastot ja niiden tulkitsijatJyväskylän yliopiston sosiologian professori Hanna Kuusela sanoo, että Suomessa on ollut tapana suhtautua kielteisesti hallintoon. Se näkyy puheenparressa ja populaarikulttuurin kuvastossa. 
– Hallinnon paisuminen on silti myytti. Suurin osa julkisen sektorin henkilöstön kasvusta tulee suorittavan työn tekijöistä.
Kuusela sanoo myös, että julkista sektoria soimataan syyttä myös siitä, että juuri siellä hallinnon osuus olisi erityisen raskas.
– On mielikuva, että julkinen on synonyymi hitaudelle ja tehottomuudelle, kun taas yksityinen on ketterä ja tuottoisa. Totuus on, että kun mikä tahansa organisaatio kasvaa suureksi, myös hallintoa tarvitaan enemmän. Tämä koskee myös yksityisiä organisaatioita. 
Vuosikymmeniä jatkunut jargon ja poliittinen vääntö ”pöhöttyneen” hallinnon ympärillä on jatkumo, jota ei tilastoilla katkaista. Hanna Kuuselan mukaan julkisen sektorin kehitys vuosikymmenten aikana on vaikeasti kuvattavissa. Tilastot kertovat sen, mitä kulloinenkin tulkitsija haluaa.
﻿
Pohjoismaissa julkinen sektori on muita EU-maita isompi, koska se tuottaa suurimman osan hyvinvointipalveluista. ﻿
– Todellista kokonaiskuvaa hallinnon työntekijämääristä on vaikea koostaa. Työssäkäyntitilastot ja palkkatilastot voivat antaa erilaisia tuloksia. Vertailukelpoiset tilastot vaativat laadukasta tilastojen lukutaitoa.
Suoraviivaista ei myöskään ole kansainvälinen vertailu, Matti Ylönen tietää.
– Eri maiden hallintorakenteet poikkeavat toisistaan merkittävästi. Myös tilastointikäytännöt vaihtelevat, ja siksi tilastointien suora vertailu on usein todella vaikeaa. 
Huomattavaa on myös, että kaikissa Pohjoismaissa julkinen sektori on muita EU-maita isompi, koska se tuottaa suurimman osan hyvinvointipalveluista. Toisissa maissa hyvinvointipalvelut on järjestetty toisin, eivätkä ne silloin tilastoidu julkiseen sektoriin.
Hanna Kuusela sanoo, että kovin yksinkertaistetun vertailugrafiikan nähdessään on syytä tarkastella sen taustatilastoja tarkalla silmällä. 
﻿
﻿
﻿
Ulkoistaminen voi tulla kalliiksiMitä sitten tapahtuu, jos ja kun hallinnosta supistetaan? Lopputuloksen voi johtaa termistä itsestään: hallinnon poistaminen lisää hallitsemattomuutta.
– On jo nähty, että lainvalmistelu vaarantuu, kun resurssit ovat liian pienet. Kiristykset voivat vaikuttaa demokratiaan. On pohdittava myös, mitä kaikkea jää henkilöstövajeen vuoksi tekemättä, Matti Ylönen sanoo.

Ylösen huolen jakavat muun muassa oikeuskansleri ja perustuslakivaliokunta. Pahimmillaan vain yksi henkilö saattaa olla vastaamassa kokonaisesta hallitusohjelman painopisteestä.

Julkisen sektorin supistamisen vastapainoksi yksityistetään. Sen pitäisi tuottaa säästöjä, mutta miten on?
– Ulkoistamisesta seuraa monia huonoja ilmiöitä, kuten epäterveet riippuvuussuhteet yksityisistä toimijoista. Näin on käynyt esimerkiksi sotepuolella, kun ala oligopolisoituu, eli palveluntarjoajia on vain muutamia. Tulee tilanteita, joissa julkisen tahon on käytännössä pakko ostaa palvelu tutulta toimijalta, koska sinne on valunut kaikki tärkeä, hiljainen tieto, Hanna Kuusela kuvailee. 

– Tuo tieto on sitten yritysten liikesalaisuuksien piirissä, koska voittoa ne yritykset tietenkin pyrkivät tuottamaan. Läpinäkyvyys on vaarassa ulkoistamisen myötä, Matti Ylönen lisää.

Säästöjä laskettaessakin on vaarana tilastoharha. 
Ulkoistaminen voi tuntua tehokkaalta tavalta hoitaa jokin valtiolle kuuluva hyvinvointiyhteiskunnan velvoite, mutta huomiotta jää, että ulkoistaminenkin maksaa, Kuusela huomauttaa. 