Teurastuksia — eli miten eläin pitäisi tappaa?
Kirsi Haapamatti
9/22/2017
Pitelen kukkoa kaksin käsin sylissäni, pakotan sen räpyttelemään pyrkivät siivet suppuun. Painan kukkoa vartaloani vasten. Se rauhoittuu ja lopettaa kaakattamisen. Pujotan villasukan kukon päähän ja tunnen sen vartalon rentoutuvan hieman. On hämärää. Villasukan risan kantapään läpi näen kukon kellertävän silmän katsovan suoraan minuun.
Lasken eläimen pölkylle – yhä pitäen kiinni sen vartalosta – kaula puuta vasten. Vesuri heilahtaa tehokkaasti. Kukon pää irtoaa. Kaulantyngästä pirskahtelee verta. En päästä irti kukon torsosta. Sen lihakset sätkivät voimakkaasti. Irronnutta päätä koristava komea heltta loistaa otsalampun valossa kuin liekki lapsen piirroksessa.
Vielä äsken syötin kukolle herneitä kädestäni.
—
Lippalakkipäinen mies taluttaa hevosen kuljetusvaunusta. Hevonen katselee ympärilleen. Punaisen rakennuksen pihamaalla on muitakin hevosia ja miehiä. Hevonen jännittää kaulaansa. Sen sieraimet laajenevat, mutta se pysyy rauhallisena. Miehen ilme hevosen vieressä on tutkimaton.
Toinen mies, valkoasuinen ja suikka päässään, tulee ulos rakennuksesta ja ottaa riimunnarun käteensä. Miehet vaihtavat muutaman vaisun sanan. Hevonen vastustelee vain hetken ja lähtee kulkemaan valkoasuisen perässä. Kymmenen sekunnin kuluttua luoti lävistää sen aivot. Samassa hevosen jalkaan kiedotaan ketju, joka nostaa sen katonrajaan. Mies vetää viillon hevosen kurkkuun. Veri alkaa valua betonilattiaa pitkin kohti viemäriä.
Valkoasuinen tuo hevosen riimun ja narun lippalakkipäiselle. Valkoasuinen ottaa seuraavan hevosen narun käteensä.
Kirsi Haapamatti
9/22/2017
Kommentit
Viulukonsertti vuodeosastolla – taidetta pitää tuoda myös sinne, minne se ei perinteisesti kuulu
Kirsi Haapamatti
Kymppi, testamentti, leikkiä tai paskan lapiointia — mikä tapa auttaa sopii sinulle?
Kirsi Haapamatti