Kun lapsen koulun tai päiväkodin — tai oman työpaikan — nimi mainitaan kunnan puskaradiossa tai paikallislehdessä home-sanan yhteydessä, herättää se huolta ja pelkoakin. Huhut ja epätietoisuus näyttäytyvät usein tiedon panttaamisena. Taaskaan meille ei kerrota mitään!
Turussa on tartuttu edellä kuvattuun tilanteeseen. Sisäilmaongelmista ja toimenpiteistä niiden poistamiseksi viestitään ahkerasti.
– Kirjoitamme runsaasti tiedotteita, jotka menevät esimerkiksi päiväkoti- tai koulukohteissa henkilökunnalle, ja aina myös huoltajille. Kohteissa lähijohtaja, esimerkiksi koulussa rehtori, on tiedonvälittäjän roolissa kaupungin sisäilmayksikön ja vanhempien välillä. Järjestämme myös infotilaisuuksia, joihin voi tulla esittämään kysymyksiä, Turun sisäilmapäällikkö Kati Kuosmanen kertoo.
Avoin viestintä on kaupungin sisäilma-asioissa keskiössä muutenkin. Kaupunkiin on muutama vuosi sitten laadittu sisäilmamalli ja perustettu kolmihenkinen sisäilmayksikkö. Tiedon siirtyminen oikeille asianosaisille on kaiken a ja o.
– Meillä on kohdekohtaiset sisäilmatyöryhmät, joissa jokaisella on oma, aukikirjoitettu roolinsa. Mukaan otetaan erilaisia asiantuntijoita, esimerkiksi jos tarvitaan ulkopuolisten palveluntarjoajien tutkimuksia, sisäilmayksikön jäsen, sisäilma-asiantuntija Hannele Luoma sanoo.
Kollega Johanna Kaipia kuvaa muutosta entiseen:
