Vauvat vähissä – Miten se vaikuttaa yksilöön ja yhteiskuntaan? Ja kuinka korjataan “synnytystalkoiden” viestintävirhe?
Katleena Kortesuo
9/17/2024
Lukijoiden tuella
Tervetuloa Tiedustelun tiistaikirjeen kiireiseen kyytiin – hyvinvointivaltion hätäsektio on alkamassa.
Kirje antaa vastauksia ajankohtaisiin pohdintoihin ja tiedustelukysymyksiin. Aiheet liittyvät esimerkiksi liiketoimintatiedusteluun, turvallisuuspolitiikkaan, informaatiovaikuttamiseen, yhteiskunnalliseen turbulenssiin, median murrokseen tai vaikkapa kyberuhkiin.
Tiistaikirjeessä on aina kolme artikkelia. Jotkut niistä ovat syvempiä analyysejä ja toiset mediakatsauksia tai tilastodatan läpikäyntiä.
Tämän tiistaikirjeen teemana on alhainen syntyvyys. Aiheita ovat
- Vähän vauvoja perheille – paljon ongelmia yhteiskunnalle
- Vapaaehtoinen lapsettomuus. Mitä se on kuusi- tai kahdeksankymppisen silmin?
- Wanted: “synnytystalkoiden” parempi jatkaja – eli viestintähaaste koko Suomelle
Q: Mitä alhainen syntyvyys aiheuttaa yhteiskunnalle? A: Ongelmia joka tasolla – vain heinäsirkat puuttuvat
Suomalaisten syntyvyys on romahtanut. Suomalaisten naisten hedelmällisyysluku on pudonnut 1,26:een lapseen. Väestön uudistuminen vaatisi kuitenkin keskimäärin 2,1 lasta, ellei muuttoliikettä lasketa mukaan.
Teemme siis vähemmän vauvoja kuin koskaan ennen. Vauvattomuudella on vakavia seurauksia monelta kannalta.
Kansantalouden kannalta väestöpyramidi muuttuu kärjellään seisovaksi kiikkeräksi kolmioksi, jossa eläkeläisiä on eniten ja vauvoja vähiten. Niinpä tulevaisuudessa meillä on yhä vähemmän rahaa maksaa eläkkeitä, hoitaa sairaita, kunnostaa infrastruktuuria ja ylipäätään säilyttää hyvinvointiyhteiskunta.
Lisäksi Suomen puolustusvoimien selkäranka muodostuu miesten asepalveluksesta, mutta ikäluokat pienenevät uhkaavasti. Reservimme kutistuu vaarallisella tavalla, jos mitään ei tehdä.
Myös emotionaalisesti ja sosiaalisesti on äärimmäisen surullista, jos kokonaisen valtion populaatio vähenee. Olemme huolissamme muista katoavista kansoista, kielistä ja kulttuureista, mutta astelemme itse saman kehityksen alkumetrejä. Muutos on tehtävä ajoissa, ennen kuin tilannetta on mahdoton korjata.
Tilanne on hankala maantieteellisesti ja aluepoliittisesti: pienet paikkakunnat kutistuvat ja kyläkouluja on pakko lopettaa. Poliitikot joutuvat päättämään, mihin maakuntiin pystytään rahoittamaan keskussairaalat, yliopistot, lentokentät ja hyväkuntoiset tiet. Mikä on riittävä väestöpohja kunnalle, koululle, terveyskeskukselle tai kirjastolle?
Pieni syntyvyys vaikuttaa joka kolkkaan ja kaikilla tasoilla.
Vauvoja ei tehdä, niitä saadaan
Ymmärrän hyvin, että syntyvyyskeskustelu on absurdia seurattavaa heille, jotka eivät saa lapsia vaikka haluaisivat. Hedelmällisyyshoidot ovat raskaita, adoptioprosessi on hidas, eikä kummallakaan ole täystakuuta.
Syntyvyyden romahtaminen koskee silti meitä kaikkia ilmiönä, ja asiasta pitää puhua. Olipa perhe lapseton tai ei – ja tahtomattaan tai ei –, alhainen syntyvyys vaikuttaa joka tapauksessa meidän jokaisen arkeen.
Valinta ei aina ole yksilön, mutta seuraukset ovat silti yhteiset.
Tämä Tiistaikirje ei käsittele tahattomasti lapsettomien tilannetta. Sen sijaan keskityn siihen yleistyneeseen ilmiöön, jossa vauvoja ei edes haluta tehdä.
Miten käy eläkejärjestelmämme?
Suomen eläkejärjestelmä nojaa siihen, että nykyisten työntekijöiden palkoista maksetaan nykyisten eläkeläisten eläkkeet. Maksuja suorittavat sekä työnantajat että työntekijät.
Samalla työntekijä kerryttää omaa eläkettään vuosi vuodelta. Hän on siis oikeutettu itse saamaan myöhemmin eläkettä, joka vuorostaan maksetaan seuraavien sukupolvien palkoista.
Aiemmin homma toimi sujuvasti, kun vanhuksia oli vähän ja työssäkäyviä paljon. Niinpä palkoista kerätyt eläkemaksut riittivät kattamaan vanhusten eläkkeet.
2010-luvulla tapahtui käännös ikävämpään suuntaan: syntyvyys alkoi vähetä merkittävästi. Tätä nykyä jokainen sukupolvi on aina edellistä pienempi, ja silti samaan aikaan eläkkeellä oloaika pitenee.
Olemme siis eläkkeiden kannalta mahdottomassa tilanteessa. Eläkemaksuja kertyy kuin pipetillä, mutta eläkkeitä pitäisi maksaa kuin paineletkusta.
Soitin Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajalle Mikko Kautolle. Hän lohdutti, että toistaiseksi varat ovat riittäneet, koska kertyvien eläkemaksujen lisäksi käytössä on myös rahastoituja eläkevaroja.
– Suomessa viime vuoden alussa eläkevarat olivat 242 miljardia euroa. Tästä otettiin 5,7 miljardia euroa eläkkeiden maksuun. Kokonaisuudessaan varat kuitenkin kasvoivat, koska sijoitukset tuottivat hyvin.
Meillä on siis onneksi olemassa isot rahastot. Ne ovat kuin valtava vesitorni, joka helpottaa pipetin ja paineletkun epäsuhtaa.
Rahastot auttavat vielä monta vuotta eteenpäin, mutta ne eivät ole ikuinen ratkaisu. Mitä vähemmän palkkatuloa kertyy vuosi vuodelta ja mitä vanhemmaksi ihmiset elävät, sitä vaikeampi yhtälö on ratkottavana. Vesitorni ei ehkä heti tyhjene, mutta sitä tarvitaan yhä enemmän.
Eläke-ennusteiden teko ei ole lyhytjänteisten ihmisten puuhaa. Kautto muistuttaa, että ennusteissa ja eläkeratkaisuissa on katsottava useampi sukupolvi eteenpäin.
– Mikäli laskeva trendi jatkuu syntyvyydessä, tulevaisuudessa olemme vielä isomman kysymyksen äärellä. Tulevat kaksi-kolmekymppiset ovat aiempaa pienempiä ikäluokkia. Jos heilläkin on noin yhden kieppeillä oleva syntyvyys, silloin syntyy entistäkin vähemmän lapsia.
Kyseessä on siis ikään kuin negatiivinen eskalaatio: mitä pienempiä ikäpolvia syntyy, sitä vähemmän lapsia nekään voivat tehdä.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Haluatko jatkaa lukemista?
Pääset heti lukemaan tämän ja muut Tiedustelukirjeet
Tilaajana tuet tekijää — Rapportin tilausmaksuista enemmistö menee aina suoraan tekijöille.
Voit peruuttaa tilauksesi milloin tahansa
"Tilaa Tiedustelun tiistaikirje saman tien. Se on fiksu hankinta jokaiselle, joka haluaa seurata aikaansa. Puolueettomat tutkimukset osoittavat, että Tiedustelun tiistaikirjeen tilaajat ovat keskivertoa älykkäämpiä, analyyttisempia, tuuheatukkaisempia ja pitkäsäärisempiä."
Katleena Kortesuo
