Lihanpaloista toimijoiksi

Urheilutoimittaja Joonas Kuisma keskustelee koreografi Valtteri Raekallion kanssa siitä, miten kumota valta jääkiekkopelien tanssiesityksistä.

Joonas Kuisma

4/28/2017

Toukokuussa 2016 heräsi jääkiekkopiireissä keskustelu ottelutapahtumien cheerleadereistä eli tanssiryhmistä. Kaikin puolin tervetullut debatti alkoi Venäjän MM-kisojen aikana maan kiekkoliiga KHL:n twiitistä. KHL julkaisi tilillään kuvan paikallisista, vähäpukeisista tanssijoista saatetekstillä "Jännä peli, mutta pieni häiriö ei toisinaan ole pahitteeksi".

 

Ruotsin naisten jääkiekkomaajoukkueen valmentaja Leif Boork paheksui kuvaa Expressen-lehdelle. Hänen mukaansa se esineellisti naisia miesvaltaisessa lajissa. Keskusteluun osallistui myös Suomen naisten maajoukkueen päävalmentaja Pasi Mustonen, joka kommentoi asiaa Ilta-Sanomille.

 

"En näe siinä mitään positiivista lajimme kannalta, että vähäpukeiset naiset tanssivat kiekko-otteluissa portailla. Mielestäni tanssitytöt pitäisi poistaa kokonaan suomalaisesta lätkästä ja mielellään kansainvälisestäkin", Mustonen sanoi.

 

IS-toimittaja Juha Hiitelän mielestä tanssijat halvensivat niin jääkiekkoa kuin cheerleadingiä urheilulajinakin. Hän kirjoitti aiheesta paljon jaetun kolumnin otsikolla "Naisen paikka ei ole käytävällä".

 

Tanssiryhmät eivät nousseet puheenaiheeksi ensimmäistä kertaa Suomessa. Vuonna 2012 Kalevan blogisti Rebekka Naatus vertasi tanssityttöjen esiintymistä seksuaaliseen hyväksikäyttöön. "Cheerleading-toiminta näyttää missä on naisen paikka, kun mies pelaa. Se on käytävällä pyllynheilutuksessa viuhka kädessä", Naatus kirjoitti.

 

Teksti oli provosoiva muttei kovin kaukana totuudesta. Tanssiryhmät ovat kohdanneet seksuaalista häirintää. Lokakuussa 2015 uutisoitiin siitä, miten Kouvolan KooKoon tanssiryhmä Go Go Girlsille oli lähetelty peniskuvia. Seurauksena Lahden Pelicans Dancers päätyi vaihtamaan minimekot verkkareihin ja tennareihin.

 

Aloin vuosi sitten valmistella laajahkoa juttua aiheesta entisessä työpaikassani. Soitin läpi liigaseurojen toimitusjohtajia kysyäkseni, miksi heidän ottelutapahtumissaan yhä oli vain naistanssijoista muodostuvia ryhmiä. Mitä lisäarvoa ne tuottivat? Mikä niiden funktio ottelutapahtumassa on? Miksi ne esiintyvät sivussa tapahtuman keskiöstä, katsomokäytäville osoitettuina?

 

Sain vastauksia. "Pelin hiljaisiin hetkiin tarvitaan energiaa." "Niin on vain aina toimittu." "Miehiä ei tanssiryhmissä ole, mutta olen miettinyt, että jossain otteluissa naiskatsojille voisi esiintyä Scandinavian Hunks."

 

Cheerleading-lajiliiton kanssa keskustellessani minulta pyydettiin, että tekisin jutussa käsitteellisen pesäeron akrobaattisesti vaativan urheilulajin ja jääkiekkohalleissa nähtävien, showtanssipohjaisten esitysten välille.

 

Lopulta päädyin haastattelemaan koreografi Valtteri Raekalliota, koska halusin kuulla vielä tanssijan ja esiintyjän näkemyksen. Raekallio vaikutti sopivalta henkilöltä vastaamaan, sillä hän teki ryhmineen tanssiteoksen vuoden 2016 nuorten jääkiekon MM-kotikisojen avajaisvideolle. Se yhdisteli tanssia ja kiekkoestetiikkaa kiinnostavalla tavalla. Parhaiten Raekallio tunnetaan kehutuista teoksistaan Edustaja (2014) ja Neuromaani (2016).

 

Valmistelemani juttu ei koskaan päätynyt kirjoitusvaiheeseen. Ensin loppui kiekkokausi, sitten työsuhde. Raekallion kanssa käymäni keskustelu painoi kuitenkin mieltäni. Nyt päätin julkaista haastattelun sellaisenaan arkistojen kätköstä. Puheenaihe ei ole kadonnut mihinkään.

 

Seuraavat miesten jääkiekon MM-kisat alkavat 5. päivä toukokuuta 2017. Tanssiryhmät täyttävät viuhkoineen peliareenoiden betoniportaat jälleen kerran.

 

HAASTATTELUSSA VALTTERI RAEKALLIO, KOREOGRAFI JA TANSSIJA

 

Joonas Kuisma: "… ja sitten mä soitin muutaman kiekkoseuran ja cheerleading-lajiliiton läpi. Mutta haluaisin kuulla vielä tanssitaiteilijalta, että minkälainen esitys jääkiekkohalleissa nähtävä tanssi on. Miltä nämä [jutun] premissit susta kuulostaa?"

 

Valtteri Raekallio: "Kysymys on täysin validi, mutta mun vastaus siihen on äärimmäisen monimutkainen. Me pohdittiin tota paljon, kun saatiin toimeksianto junnujääkiekkoon. Käytiin katsomassa Jokerien KHL-pelejä Helsingissä. En ole koskaan ollut mikään jääkiekkolajin ystävä.

 

Nopean analyysin perusteella heidän cheerleader-porukan [Jokerit Dance Team] toiminta oli tosi ammattimaista. He olivat selkeästi hyviä tanssijoita tekemässä ihan järkeviä asioita. Kun selaili KHL:n muuta naiskuvastoa Venäjän puolelta, ilman muuta Jokereilla oli hyvin paljon siistimpi objektikuvasto.

 

Joonas Kuisma

4/28/2017