Testosteroni - tuo politisoitu hormonimme
Ovatkohan testosteronilisät hyvä juttu?
Jani Kaaro
7/30/2019
Lukijoiden tuella
Olen viime viikkoina pyörinyt liian paljon manosfäärissä. Tiedättehän mikä se on; internetin nurkka, jossa miesaktivistit, miesasiamiehet ja naisten iskemisen asiantuntijat kokoontuvat haikailemaan menneitä maskuliinisuuden aikoja. Siellä hetken pyörittyäni oli vaikea välttää tunnetta, että en ole oikea mies. Olen se, mitä tarkoitetaan maskuliinisuuden kriisillä; olen pehmeä ja veltto, kannatan kaikenlaisia pehmeitä arvoja ja tasa-arvoinen suhde tarkoittaa minulle sitä, että nainen määrää.
Opin kuitenkin, ettei minun tarvitse tyytyä osaani. Voin muuttua ja muutoksessa minua auttaa testosteroni. Jos vain ottaisin testosteronia, maskuliinisuuteni tulisi takaisin samalla tavalla kuin kantrilaulajan elämä tulee takaisin, kun soittaa kantrilevyä vastapäivään. Saisin lihasmassaa, päättäväisyyttä. vallanhalua, voittamisen himoa – enkä olisi mikään tossukka naisten kanssa.
Manosfäärissä testosteroni on kova juttu: johtui maskuliinisuuden kriisi sitten testosteronin puutteesta tai testosteronin puute maskuliinisuuden kriisistä, testosteroni on miehisen alfa-miehen symboli. Tässä politisoituneiden sukupuolihormonien maailmassa testosteroni on alt-rightia, ja estrogeeni punavihreää hippeilyä; ja onko jälkimmäinen ihme – vegaanit maailmanparantajat kuulemma feminisoivat itsensä vetämällä kaksin käsin soijamaitoa ja tofua, jotka tunnetusti sisältävät fytoestrogeeneja.
Keskustelua seuratessa tuntuu kerrankin hyvältä olla ihan oikea tiedetoimittaja. Testosteroni on nimittäin mielenkiintoinen juttu, jonka tutkimusta olen syrjäsilmällä seuraillut useita vuosia. Testosteronilla on kovin vähän tekemistä manosfäärin fantasioiden kanssa, mutta sen evolutiivinen merkitys on vasta alkanut avautua.
Mielenkiintoisimmat testosteronia koskevat tutkimukset ovat viime vuosina tulleet Kalifornian yliopiston antropologin, Michael Gurvenin laboratoriosta. Gurven oivalsi, että jos haluaa ymmärtää testosteronin merkitystä, sitä on tutkittava luontaisessa ympäristössään – ympäristössä, jossa lajimme kehittyi eikä urbanisoituneissa länsimaissa. Tämä oivallus on vienyt hänen ryhmänsä bolivialaisen Tsimane-heimon tarkkailijaksi. Tsimanet ovat hortokulturalisteja ja metsästäjiä, jotka elävät turvallisessa eristyksessä muusta maailmasta. Gurvenin tutkimukset tsimaneilla ovat osoittaneet, että testosteronin tarina alkuperäisasukkailla ja länsimaalaisilla on hyvin erilainen, ja että testosteronilisät eivät välttämättä ole hyvä idea.
Manosfäärissä törmää usein väitteeseen, että miesten testosteronitasot olivat aiemmin korkeammat ja että sitä mukaa kun testosteronitasot ovat laskeneet, miehet ovat pehmentyneet. Miten mahtavat asiat olla tsimaneilla? He tekevät raskasta fyysistä työtä; metsästävät, kalastavat ja raivaavat metsää. Testosteroni lisää lihasvoimaa, joten tällaisen elämäntavan ainakin kuvittelisi vaativan korkeita testosteronitasoja.
Totuus on silti päinvastainen. Tsimaneilla testosteronitasot ovat keskimäärin 30 prosenttia alhaisemmat kuin länsimaisilla miehillä. Mikä mielenkiintoista, vaikka tsimanein testosteronitasot ovat alhaiset, heillä testosteronitasot pysyvät samana läpi koko eliniän. Länsimaissa miesten testosteronitasot taas alkavat laskea noin 40 vuoden iässä, ja tämän laskun on ajateltu lisäävän joidenkin sairauksien riskiä. Länsimaalaiset ja Tsimanet elävät siis erilaisten testosteronistrategioiden varassa.
Gurvenin ja kollegoiden mukaan yksi syy tsimanein ja länsimaalaisten erilaisiin testosteronistrategioihin löytyy ympäristöstä. Tsimanet elävät ympäristössä, jossa he altistuvat monille erilaisille loisille ja taudinaiheuttajile. Korkeat testosteronitasot haittaavat immuunijärjestelmän toimintaa, joten korkea testosteroni voisi olla tsimaneille kohtalokasta. Vauraiden länsimaiden asukkaat sen sijaan saavat elää vapaana vastaavasta taudinaiheuttajien taakasta, joten heillä on varaa ylläpitää korkeampia testosteronitasoja. Nämä ovat kuitenkin todennäköisesti korkeimpia testosteronitasoja, mitä miehet ovat evolutiivisen historiansa aikana koskaan kokeneet. Voiko sillä olla haittavaikutuksia?
Tähän kysymykseen saatiin yksi vastaus, kun Gurven ja Trumble käänsivät tutkivan katseensa eturauhaseen. Länsimaissa eturauhasen hyvänlaatuista liikakasvua pidetään normaalina ikään liittyvänä vaivana. Noin puolella 50-vuotiaista miehistä esiintyy liikakasvua, ja yli 60-vuotiailla sitä on jo 80 prosentilla – joskaan kaikille se ei aiheuta oireita.
Eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun täsmälliset syyt ovat vielä hakusessa, mutta Gurvenin ja Tremblen tutkimus viittaa vahvasti siihen, että testosteronilla on jotakin tekemistä asian kanssa. He valikoivat tutkimukseensa 350 tsimanemiestä ja mittasivat ultraäänellä eturauhasen liikakasvun. Tulokset olivat hätkähdyttäviä: tsimaneilla ei käytännössä ollut liikakasvua. Kun eturauhasen kokoa verrattiin henkilön testosteronitasoihin, ne korreloivat siististi keskenään: mitä korkeammat testosteronitasot, sitä suurempi oli eturauhanen – tosin tsimaneiden suuri olisi länsimaissa ollut pieni.
Löytö herättää luonnollisesti monia kysymyksiä. Entä jos eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu ei olekaan ikääntymiseen luonnollisesti liittyvä asia, vaan seurausta epänormaalin korkeista testosteronitasoista? Entä jos ikääntyessä tapahtuva testosteronitason lasku onkin miesten terveyttä suojeleva muutos? Silloin testosteronilisien ottaminen joutuisi outoon valoon.
Länsimaissa on tutkittu paljon testosteronin vaikutusta miesten välisessä aggressiivisessa kilpailussa. Valottaakseen testosteronin evolutiivista merkitystä, Gurven ja kollegat ovat testailleet testosteronin erittymistä erilaisissa tilanteissa myös tsimaneilla. Vaikka tsimaneilla testosteronin perustaso on alhainen, tietyt aktiviteetit aiheuttavat testosteronitason äkillisen nousun. Testosteronin väliaikainen äkillinen piikki antaa tsimaneille voimaa erilaisista aktiviteeteista selviämiseen, mutta ei altista heitä kroonisesti korkeiden tasojen terveysriskeille.
Ensimmäisessä tutkimuksessa Gurven ja kollegat selvittivät, nouseeko tsimanein testosteroni kilpailutilanteessa. Tätä varten he laittoivat pystyyn jalkapallo-ottelun. Tämä tutkimus osoitti, että jalkapalloa pelatessa tsimanein testosteronitasot nousivat keskimäärin 30 prosenttia, suunnilleen saman verra kuin länsimaalaisillakin. Tämä siis siitä huolimatta, että jalkapallolla ei ole merkitystä heidän selviytymisensä kannalta. Tämän jälkeen he kuitenkin testasivat, nousevatko testosteronitasot kun tsimaneit hakkaavat puita – mikä on hyvin tärkeää heidän elinkeinonsa kannalta. Tässä tapauksessa testosteronitasot nousivat huomattavasti korkeammalle, noin 46 prosenttia.
Tutkijoiden mukaan tällaiset testosteronin piikit ovat erittäin tärkeitä tsimanein selviytymiselle. Ilman piikkejä heillä ei yksinkertaisesti riittäisi voimaa esimerkiksi puiden hakkaamiseen eivätkä he voisi elättää perhettään. Vaihtoehtoinen strategia olisi kroonisesti korkeat testosteronitasot, jotka lisäisivät lihasmassaa, mutta lisääntynyt lihasmassa olisi niin suuri energiasyöppö, ettei se yksinkertaisesti kannattaisi tsimanein niukkakalorisessa elinympäristössä.
Kolmannessa tutkimuksessa Gurven ja kollegat ovat koettaneet päästä perille metsästyksen evolutiivisesta motivaatiosta testosteronin avulla. Etukäteen tiedettiin, että onnistunut metsästysretki lisää miesten testosteronitasoja, mutta mikä tarkalleen ottaen aiheutti testosteronin nousun? Se, että saalis oli suuri? Vai se, että he pääsivät rehentelemään toisille miehille metsästystaidoillaan?
Metsästäjien testosteronitasoja mitattiin monissa eri tilanteissa. He selvittivät, nousevatko testosteronitasot enemmän, jos metsästäjillä on palatessaan suuri yleisö tai pieni yleisö. He mittasivat testosteronin tasoja kun metsästäjillä oli pieni saalis tai kun heillä oli suuri saalis. He mittasivat testosteronitasoja jopa silloin, kun metsästäjä ei itse ollut saanut saalista, vaan oli vain ollut mukana onnistuneella retkellä.
Mitkään näistä muuttujista eivät vaikuttaneet testosteronitasoihin. Testosteronitasot olivat samat riippumatta siitä millaiselle yleisölle metsästäjät pääsivät esittelemään metsästystaitojaan; riippumatta siitä, oliko saalis pieni vai suuri; ja testosteronitasot olivat korkealla jopa silloin, kun metsästäjä oli vain mukana onnistuneella metsästysretkellä, mutta ei ollut itse saanut mitään.
Testosteroni näytti siis reagoivan vain siihen, saatiinko saalista vai ei.
Gurven ja kollegat suhtautuvat kriittisesti testosteronilisien käyttämiseen. He pitävät sitä ihmiskokeena, jonka vaikutuksista ei tiedetä riittävästi. Jos länsimaissa koettu testosteronitason lasku on suojaava tekijä, silloin testosteronilisien ottaminen voi olla peräti haitallista.
Testosteronitasojen laskun suojaavat vaikutukset voivat olla sosiaalisia. Filippiineillä tehdyssä laajassa tutkimuksessa havaittiin, että isäksi tulleiden miesten testosteronitasot laskivat jyrkästi verrattuna lapsettomiin miehiin – ja lasku oli sitä suurempi, mitä enemmän isät viettivät aikaa lapsistaan huolehtien ja mitä lähempänä lapsiaan he nukkuivat. Toisissa tutkimuksissa on havaittu, että jos perheellisillä miehillä on korkeat testosteronitasot, heillä on enemmän vaikeuksia sopeutua perhe-elämään ja he tuntevat vähemmän empatiaa itkevää lasta kohtaan. Isyyteen liittyvä testosteronitason lasku ei siis suojaa ainoastaan miestä, vaan koko perhettä.
Tutkimus ennen kaikkea osoittaa, että miehet eivät kehittyneet evoluutiossa vain metsästäjiksi ja sotilaiksi, vaan myös iseiksi, ja testosteronin lasku on osa isyyttä.
Testosteronitason lasku iän myötä voi myös auttaa vanhempia miehiä ottamaan perheessä hoitavamman roolin. Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että mitä enemmän sosiaalista tukea vanhemmat miehet saivat kumppaneiltaan, sukulaisiltaan tai ystäviltään, sitä alhaisemmat olivat heidän testosteronitasonsa. Tutkijat spekuloivat, että alhainen testosteroni voi tulla ensin ja hyvät ystävyyssuhteet sitten.
Ystävien ja sukulaisten sosiaalinen tuki joka tapauksessa on yksi tärkeimpiä terveyden peruspilareita. Tutkijat varoittavatkin, että testosteronilisien ottaminen voi viedä vanhemmilta miehiltä sen tuomat sosiaaliset, terveyttä tukevat hyödyt.
Jani Kaaro
7/30/2019
Lue Jani Kaaron jutut ennen muita
Jani Kaaro on palkittu tiedetoimittaja, jonka oivaltavat artikkelit herättävät ajatuksia ja laajaa huomiota.
Tue Kaaron journalistista työtä tilaamalla hänen tiedekolumninsa. Pääset lukemaan ne ennen muita ja mahdollistat juttusarjan jatkumisen.
Suoraan — ilman välikäsiä.
2,90 €
5,90 €
25,00 €
Päätä kuukausimaksusi summa itse. Voit keskeyttää tilauksesi milloin tahansa.
Hyväksyn tietosuojaselosteen ja käyttöehdot
Kommentit (0)
Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.
Puheenaiheet
Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme
Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.