Tapauskertomus: Miten ketogeeninen ruokavalio vaikutti ALS:iin?
Jani Kaaro
3/7/2024
Kuva: David B. Townsend, Unsplash / Rapport
Lukijoiden tuella
Frontiers in Neurology -sarjassa on julkaistu erittäin mielenkiintoinen tapauskertomus ketogeenisen ruokavalion vaikutuksesta lihasrappeumaa aiheuttavaan ALS:iin. Hoito toteutettiin uusiseelantilaisessa Waikaton sairaalassa professori Matthew C. L. Phillipsin johdolla.
Potilas, 64-vuotias mies, hakeutui alunperin hoitoon heikkenevän lihaskunnon vuoksi. Hänen puheensa oli muuttunut epäselväksi ja hänellä oli vaikeuksia niellä sekä kiinteää että nestemäistä ravintoa. Lisäksi hänellä oli lihaskipuja eri puolilla kehoa ja hän tunsi itsensä jatkuvasti väsyneeksi.
Miehellä diagnosoitiin ALS:n bulbaarinen alatyyppi, jonka oireet alkavat usein pään alueelta ennen kuin ne leviävät muualle vartaloon. Bulbaarinen ALS etenee aina erittäin nopeasti ja johtaa kuolemaan noin kaksi vuotta oireiden alkamisesta, kun taas spinaalisessa ALSissa elinajanodote on 3-5 vuotta.
Phillipsin ryhmä on ollut pitkään kiinnostunut ketogeenisen ruokavalion vaikutuksesta neurodegeneratiivisiin sairauksiin. Syynä on se, että käytännössä kaikissa neurodegeneratiivisissa sairauksissa mitokondrioiden toiminta on jollakin tavalla häiriintynyttä.
Esimerkiksi ALSissa solujen mitokondriot ovat usein turvonneita ja epänormaalin näköisiä, ja myös niiden aineenvaihdunta on epänormaalia. Tämä ei koske vain hermosoluja, vaan monia sellaisiakin kudoksia, joihin ALS ei suoranaisesti vaikuta.
On kuitenkin olemassa keinoja, joilla mitokondrioita voidaan virkistää. Näistä tehokkain on liikunta, mutta myös paaston ja ketogeenisen ruokavalion tiedetään tehostavan mitokondrioiden aktiivisuutta. Koska liikunta on useimpien neurodegeneratiivisten sairauksien kohdalla poissuljettu, tutkijat päättivät kokeilla pätkäpaaston ja ketogeenisen ruokavalion yhdistelmää.
Potilas laitettiin ruokavaliolle, jossa oli 60 prosenttia rasvaa, 30 prosenttia proteiinia, viisi prosenttia kuitua ja viisi prosenttia hiilihydraattia. Hän söi vain kaksi kertaa päivässä ja aterioiden välillä sai ottaa vain vettä, kahvia ja/tai teetä. Häntä kehotettiin syömään itsensä aina kylläiseksi eikä laskemaan kaloreita. Potilas oli tupakoinut koko elämänsä ja poltti ruokavalion aikana edelleen noin kymmenen tupakkaa päivässä. Hänelle tarjottiin rilutsoli-lääkitystä, mutta hän kieltäytyi siitä.
Mitä tulokset sitten kertoivat? Ensinnäkin, tutkijat ovat tavanneet potilaan viimeksi 45 kuukautta, eli lähes neljä vuotta oireiden alkamisen jälkeen, mikä on käytännössä ennenkuulumatonta bulbaarisen ALS:n kohdalla ja potilas kykenee edelleen itsenäiseen elämään.
Normaalisti ALS:n kohdalla ihminen menettää toimintakykyään vähitellen, mitä mitataan niin sanotun ALSFRS-R -taulukon avulla. Siinä erilaiset toiminnot, kuten liikkuminen ja keuhkojen toiminta pistetytetään ja lasketaan yhteen.
Koska potilaan lähtötaso oli 42 pistettä, normaalisti etenevässä bulbaarisessa ALS:ssä hänen pisteidensä olisi pitänyt laskea 24:n. Viimeisessä mittauksessa potilaan pisteet olivat kuitenkin 45, eli ne olivat nousseet lähtötasosta, millaista ei ole havaittu missään lääketutkimuksessa.
Erityisen kiintoisa oli tärkein sairauden etenemisestä kertova mittaus, eli keuhkojen vitaalikapasiteetti, joka ALSissa laskee normaalisti 2–3 prosenttia kuukaudessa. Koska potilaan lähtötaso oli 3,83 L, sen olisi pitänyt olla viimeisessä mittauksessa vähintään 2,87 L, mutta olikin 4,33 L, eli parempi kuin lähtötilanteessa. Myös potilaan painonlasku hidastui merkittävästi.
Potilaan ja hänen vaimonsa näkökulmasta eniten edistystä oli tapahtunut potilaan mielialassa ja jaksamisessa. Masennus ja stressi olivat poissa ja elämänlaatu oli muuttunut paremmaksi. Hän ei myöskään ollut yhtä väsynyt kuin ennen ja hän saattoi edelleen liikkua itsenäisesti maatilansa pihamaalla.
Koska kyseessä on yksittäinen potilas, on mahdotonta sanoa, onko potilas poikkeustapaus vai voisiko samalla tavalla toteutettu ketogeeninen ruokavalio auttaa muitakin potilaita. Tulokset eivät myöskään tarkoita, että ketogeeninen ruokavalio parantaisi ALSin, sillä joissakin osissa toimintakykyä oli myös heikennyksiä. Sairaus siis etenee, mutta hitaammin.
Merkittävää tapauksessa on toimintakyvyn osittainen paraneminen noin neljä vuotta diagnoosin jälkeen mikä on ennenkuulumatonta etenkin bulbaarisen ALS:n kohdalla.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Lue juttu loppuun
Valitse itse ohitatko maksumuurin vai tuetko toimittajan työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Saat oivaltavat tiedekolumnit sähköpostiisi ennen muita
Päätät tilausmaksusi itse, alk. vain 3,90 € / kk
Mahdollistat tiedekolumnien jatkumisen
Tuet Jani Kaaron journalistista työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Et saa tiedekolumneja sähköpostiisi ennen muita
Et tue Jani Kaaron journalistista työtä
Et mahdollista tiedekolumnien jatkumista
Ohitat maksumuurin ja kirjaudut sisään ilmaiskäyttäjänä
Lukijoiden tuella
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro
