Pelkoa ja vaikenemista kehitysvamma-alalla
✪TähtijuttuMiksi en koskaan saanut kirjoitettua juttua Rinnekodista.
Jani Kaaro
24.2.2019
Lukijoiden tuella
Tämä kolumni lienee erikoisin, jonka olen koskaan kirjoittanut. Sen aiheena on, miksi epäonnistuin tutkivassa journalismissa enkä kahden vuoden uutterien ponnistustenkaan jälkeen saanut aikaiseksi juttua Rinnekodista.
Olen jutun tutkimisen aikana kysynyt itseltäni monta kertaa, olenko todella näin surkea journalisti, kun en saa tätä Rubikin kuutiota ratkottua. Olenko nostanut oman eettisen rimani liian korkealle? Entä jos olenkin itse pelkuri? Pakko myöntää, jutunteon vaikeudet kävivät itsetunnolleni.
En kuitenkaan voinut luopua jutusta, koska Rinnekodin asiakaskunta – kehitysvammaiset – eivät voi puhua puolestaan. Jos on syytä epäillä, että kuulemissani väitteissä on jotakin perää, ei pidä luovuttaa. Joskus toivoin, että olisin töissä jossakin suuressa toimituksessa, jolla olisi resursseja tutkia tällaista asiaa. Tosin nähtyäni millaisia resursseja suomalaisilla ”suurilla toimituksilla” on, en ole varma, olisiko se auttanut mitään. No, olisi ollut edes kuukausipalkka.
Rinnekoti on ollut vuosikymmenten ajan suomalaisen kehitysvammahuollon lippulaiva. Se on myös valtava instituutio: noin 2500 asiakasta, 1120 työntekijää ja 79.5 miljoonan euron liikevaihto vuonna 2017. Rinnekodin toiminnasta vastaa Rinnekoti-Säätiö, joka on voittoa tavoittelematon säätiö.
Vaikka Rinnekoti-Säätiö on itsenäinen toimija, sen taustaorganisaatio on Helsingin Diakonissalaitos (HDL). HDL irrotti kehitysvammatoiminnan itsenäiseksi kokonaisuudeksi vuonna 1957, mutta sillä on edelleen vaikutusvaltaa Rinnekodin asioihin. Rinnekodin hallituksen seitsemästä jäsenestä neljä edustaa HDL:ää, mukaan lukien hallituksen puheenjohtaja Olli Holmström. Holmström on myös HDL:n toimitusjohtaja. Lisäksi Rinnekodin sääntöihin on kirjattu, että jos Rinnekodin toiminta lakkaa, sen omaisuus palautuu HDL:lle.
Haastattelemieni asiantuntijoiden mukaan Rinnekodin arvo kehitysvammahuollossa on ollut organisaatioon vuosikymmenten aikana rakennettu erikoisosaaminen. Rinnekodin palkkalistalla oli kymmenkunta erikoislääkäriä, eri alan terapeutteja, oma laboratorio, lääkekeskus ja röntgenosasto. Geenitutkimukseen erikoistunut Norio-keskus organisaation kyljessä toi lisäarvoa Rinnekodin tutkimustoiminnalle. Lisäksi Rinnekodissa oli oma koulu ja mediapaja sekä verstas, jossa valmistettiin esimerkiksi asiakkaiden tarvitsemia erikoisvälineitä. Yksi syy siihen, miksi minuun otettiin yhteyttä, oli tämän erikoisosaamisen alasajo.
Ei kahden vuoden tutkimus hukkaan mennyt. Seuraavassa esittelen, mikä oli tilanne, kun kesällä 2016 kuulin Rinnekodin tapahtumista, ja miten ne etenivät. Tässä ovat mukana vain sellaiset tapahtumat, jotka olen voinut tarkistaa kahdesta tai useammasta lähteestä. Jotakin Rinnekodin tunnelmista kertonee se, että kukaan kymmenistä tavoitetuista ihmisistä ei suostunut esiintymään jutussa omalla nimellään.
Kesällä 2016 kontaktini käyttivät Rinnekodin tilasta termejä ”kaaos” tai ”sekasorto”. Rinnekodin palkkalistoilla olevista lääkäreistä kahdeksan oli irtisanoutunut vain muutaman kuukauden sisällä, ja työvoimavajetta oli jouduttu korvaamaan keikkalääkäreillä. Haastattelemieni lääkäreiden mukaan pääsyy lähtöön oli se, etteivät he enää kyenneet tekemään töitään asianmukaisella tavalla.
Myös johtoportaassa oli alkanut tuulla: pois lähtivät joko irtisanottuna tai irtisanoutuneena tietohallintopäällikkö, henkilöstöpäällikkö, talousjohtaja, lakimies ja lääkekeskuksen johtaja. Pian tuli tieto yt-neuvotteluista: 80 työntekijää irtisanottiin. Kun taloon valittiin vuonna 2016 uusi toimitusjohtaja, Anu Kallio, hän jatkoi irtisanomisia. Kaksien yt-neuvottelujen jälkeen irtisanottujen määrä nousi noin kahteensataan. Tämän jälkeen laboratorio on lakkautettu, lääkekeskus lakkautettu, röntgen myyty, verstas ulkoistettu ja koulun toiminta siirretty Espoon kaupungille. Lääkäripalveluista huolehtivat nyt Attendon keikkalääkärit. Myös Norio-keskus on muuttamassa pois.
Kesän alussa 2016 Rinnekodin johdossa oli Linda Laatikainen (nyk. Soikkeli), joka oli vuotta aiemmin valittu Rinnekodin lääketieteelliseksi johtajaksi. Soikkeli oli 28-vuotias uraohjus, joka oli ansainnut kannuksensa muiden muassa konsulttiyhtiö McKinseylla ja Maailman Terveysjärjestössä. Biologisen psykiatrian alan väitöskirjansa hän oli tehnyt Oxfordin yliopistossa 23-vuotiaana. Lehdissä hänet kuvattiin ihmelapsena, jonka resepti menestykseen on: Sano kaikelle kyllä! Rinnekodista hän siirtyi Sosiaali- ja terveysministeriöön erityisasiantuntijaksi, aiheenaan Sote.
Jo Soikkelin tulo Rinnekotiin herätti paljon keskustelua. Hänet palkattiin toimitusjohtaja Markku Niemelän rinnalle lääketieteelliseksi johtajaksi. Lääketieteelliselle johtajalle oli tarvetta, sillä vastaava ylilääkäri Pia Höglund oli irtisanoutunut. Lääketieteellisen johtajan oli oltava lääkäri, mutta Niemelä ei ollut lääkäri. Niinpä Soikkeli nimitettiin lääketieteelliseksi johtajaksi kesäkuussa 2015 – mutta nyt ilmeni ongelma: Soikkelikaan ei ollut lääkäri.
Kun Rinnekodin lääkäreille valkeni, että lääketieteelliseksi johtajaksi oli nimitetty ei-lääkäri, poru oli valmis. Lääkäreillä on oltava johtaja, vastaava ylilääkäri, joka kantaa vastuuta esimerkiksi hoitovirheen sattuessa. Koska Soikkelikaan ei ollut lääkäri, taloon tarvittiin uusi ylilääkäri ja Rinnekoti laittoi paikan hakuun. Paikkaa haki useita lääkäreitä – osin samoja, jotka olivat hakeneet lääketieteellisen johtajankin paikkaa. Päätöksen siitä, kuka oli virkaan pätevin teki Soikkeli ja pari muuta johtajaa – kukaan heistä ei ollut lääkäri.
Jotakin Rinnekodin tunnelmista kertonee se, mitä tämän ylilääkärin viran kanssa tapahtui. Ylilääkäriksi valittiin lastenneurologi Tuomo Balk. Hän viihtyi Rinnekodissa vain muutaman kuukauden ja irtisanoutui. Balkin jälkeen ylilääkäriksi tuli Hannele Koillinen, joka viihtyi työssä noin vuoden. Koillista seurasi Riikka Vatilo, joka viihtyi työssä niin ikään vajaan vuoden ja läksi niin yhtäkkisesti, ettei korvaavaa lääkäriä saatu heti järjestymään. Niinpä ylilääkärin virkaa hoiti lyhyen jakson uusi toimitusjohtaja Anu Kallio, joka ei ole lääkäri. Nykyään ylilääkärinä toimii nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Antero Heikkilä.
Juttua tutkiessani soitin Rinnekodin valtuuston jäsenille ja kyselin, mitä he muistivat lääketieteellisen johtajan valinnasta. Yllätyin silloin siitä, että yksi valtuuskunnan jäsenistä oli edelleen täysin varma siitä, että Soikkeli on lääkäri. Hänen mukaansa Soikkeli on rokottanut tuhansia ihmisiä kehitysmaissa ja hänellä on nimellään useita lääkepatentteja. Kun sain hänet vakuuttumaan siitä, että Soikkeli ei ole lääkäri, hän oli hyvin hämmästynyt.
Mikä sitten oli syynä lääkärien irtisanoutumiseen? Eräs lääkäri kuvasi asiaa siten, että Rinnekodista tuli yhdessä yössä eräänlainen absurdi teatteri. Hänen mukaansa Soikkelin aikana organisaatiomuutos ei ollut mikään tavallinen organisaatiomuutos, jossa pyritään uudenlaiseen toimintapaan, vaan se oli pysyvä tila. Kaikki oli jatkuvassa muutoksessa. Se, mikä oli toiminut yhtenä päivänä, ei toiminut enää seuraavana päivänä. Huonejärjestyksiä muutettiin yllättäen. Yhtäkkiä tehtiin puhelinuudistus, eikä kukaan tiennyt, miten voi soittaa toiselle osastolle. Keittiö remontoitiin, ja yhtäkkiä osalla työntekijöistä ei enää ollut oikeutta käydä siellä syömässä. ”Kun tulit huoneeseen ja joku kysyi sinulta jotakin, huomasit olevasi osa jotakin kymmenien ihmisten puhelinkonferenssia”, kertoo eräs lääkäri. Tämän lääkärin mukaan hän ei yksinkertaisesti enää kyennyt tekemään perustyötään, joten hän päätti katsoa mielekkäämpää työtä.
Toisen työntekijän mukaan absurditeetit ulottuivat myös rivityöntekijöiden arkeen. Yksi esimerkki on tupakointikielto; ketkään Rinnekodin työntekijät eivät saaneet tupakoida Rinnekodin alueella, eivät sisällä eivätkä ulkona, eivät työajalla eivätkä sen ulkopuolella. Edes tupakkatuotteita ei saanut pitää kädessä Rinnekodin alueella. Rinnekoti julkaisi myös ohjeet siitä, miten toimia, jos epäilee jonkun työntekijöistä rikkoneen kieltoa. Ohjeiden mukaan kahden henkilön on haisteltava epäiltyä, ja jos molemmat mielestään haistavat tupakanhajua, asiasta on ilmoitettava epäillyn esimiehelle. Jos epäilty itse on esimiesasemassa, asiasta on ilmoitettava tämän esimiehelle kahden todistajan voimin.
Soikkelin aikana Rinnekotiin luotiin myös sisäinen palkkausjärjestelmä, joka koski erityisesti organisaation monia terapeutteja. Aiemmin terapeutit – esimerkiksi, musiikkiterapeutti, seksuaaliterapeutti, toimintaterapeutit ja fysioterapeutit – olivat voineet liikkua vapaasti eri yksiköiden välillä. Uudessa sisäisessä järjestelmässä eri yksiköiden oli kuitenkin maksettava terapeuttien palveluista, ja hinta nostettiin niin korkeaksi, ettei millään yksiköllä ollut enää varaa käyttää terapeuttien palveluita. Pian terapeutit irtisanottiin, koska kysyntää ei ollut.
Rinnekodin talousasiat olivat haastava selvitettävä. Vuosikertomukset ja tilinpäätökset kertovat jotakin, mutta eivät kaikkea. Rinnekodin työntekijöiden parissa kulki sitkeä huhu, jonka mukaan taloustilanne oli saatu näyttämään todellisuutta pahemmalta tekemällä vuoden 2016 kirjanpitoon isoja alaskirjauksia, jotka olisi ollut mahdollista jakaa usealle vuodelle. Alaskirjauksia kieltämättä tehtiin, mutta alaskirjauksien tekemiseen yhdelle vuodelle saattoi olla muitakin syitä. Valitettavasti kaikki taloudesta ymmärtävät avainhenkllöt kieltäytyivät itsepintaisesti puhumasta. Todellisiakin talousongelmia Rinnekodilla oli.
Rinnekodin talousongelmat tulivat kuitenkin työntekijöille yllätyksenä. Vielä vuonna 2012 Rinnekoti oli jakanut koko henkilöstölleen kertaluontoisen kannustusrahan kiitokseksi hyvästä tuloksesta. Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta Soikkelin aikana Rinnekodissa toteutettiin kalliita uudistuksia. Rinnekodin logo uusittiin, mikä tarkoitti, että vanhalla logolla varustetut työvaatteet, kirjeet ja muut logolliset asiat heitettiin pois ja korvattiin uudella logolla varustetuilla tavaroilla. Ruokala remontoitiin, varasto remontoitiin uuteen paikkaan ja infopiste ja puhelinkeskus uusittiin. Vanhat tietokoneet ja puhelimet heitettiin pois ja niiden tilalle hankittiin uudet. Kaikkeen tähän meni satojatuhansia euroja. Viimeisin näistä remonteista tehtiin marraskuussa 2016, ja tammikuussa 2017 Rinnekodin rahojen kerrottiin olevan loppu. Jos taloustilanne kerran oli näin kehno, miksi rahaa laitettiin tällaisiin uudistuksiin, haastateltavani ihmettelivät.
Kaikki tämä on tietenkin mielenkiintoista – etenkin Rinnekodin asiakkaiden omaisille – mutta ei mielestäni vielä riittänyt juttuun. Kaikki organisaatiot mokailevat ja kaikilla organisaatioilla on omat omituisuutensa, jotka korostuvat hankalina aikoina, kuten yt-neuvotteluiden aikana. Mutta mitä syvemmälle kaivelin, sitä hankalammaksi tutkimukseni muuttuivat. Syy oli yksinkertainen. Ihmiset eivät puhuneet. He luikertelivat puhelimesta pois mahdollisimman nopeasti tai eivät muka tienneet mitään. Vaikeneminen oli niin täydellistä, että välillä mietin, olenko tekemässä juttua Puolustusvoimien strategisista sotasalaisuuksista. Vaikenemiselle oli kuitenkin syy: suurin osa kontakteistani oli allekirjoittanut vaitiolosopimuksen.
Se, että Rinnekodin kaltaisessa isossa konsernissa on vaitiolosopimus, ei ole yllättävää. Mutta kun saan yhden sopimuksen käsiini yllätyn siitä, miten ankaraksi se on laadittu. Näytän vaitiolosopimusta asianajajalle, joka tekee yritysten vaitiolosopimuksia työkseen. Hänen mukaansa sopimus on tyypillinen sellaiselle suurelle konsernillle, jolla on tuotekehittelyä ja siihen liittyviä liikesalaisuuksia. Hoiva-alan vaitiolosopimukseksi se on hänen mielestään absurdi, etenkin kun sen taustalla on kristillinen organisaatio. ”Herää kysymys, että mitä siellä [Rinnekodissa] todellisuudessa tehdään”, asianajaja naurahtaa. Erään johtavassa asemassa olevan henkilön vaitiolosopimuksesta löytyy jopa muhkea uhkasakko, jonka hän joutuu maksamaan, jos hän rikkoo sopimusta. Hän kieltäytyykin päättäväisesti kaikesta yhteistyöstä.
Sen varalta, ettei vaitiolosopimus ole riittävä pelote, toimitusjohtaja Kallio on joulukuussa 2016 lähettänyt kaikille työntekijöille ”Ajankohtaista toimitusjohtajalta” - muistutuksen vaitiolovelvollisuudesta:
”Jokaisella työntekijällä on salassapito- ja vaitiolovelvollisuus, joka koskee sekä asiakkaan asioita että työnantajan asioita. Niistä keskusteleminen ulkopuolisten (mm. omaiset, entiset työntekijät, lehdistö, ystävät, naapurit, tuttavat, muut Rinnekodin työntekijät toisissa yksiköissä tai uudet työtoverit mahdollisen toiseen Rinnekodin yksikköön siirtymisen jälkeen) kanssa on ehdottomasti kielletty. Työpaikan tai asukkaiden asioista ei myöskään saa keskustella sosiaalisessa mediassa tai julkisella paikalla (esim. bussi, kauppakeskus, pihamaa), joissa ulkopuolisilla on mahdollisuus kuulla tai kuunnella. Työyhteisöissämme keskustellaan positiivisesti, kannustavasti ja rakentavasti. Kenenkään henkilökohtaisia työsuhteeseen tai työnantajan päätöksiin liittyviä asioita ei pidä puhua julkisesti, eikä kommentoida negatiivisesti toisille, ei myöskään omaisille.”
Sosiaalialalla työskenteleville pitäisi olla itsestään selvää, ettei asiakkaiden asioita levitellä. Vaatimuksen ulottaminen työnantajan asioihin tässä mittakaavassa tuntuu kuitenkin merkilliseltä.
Tutkimuksissani tapahtui myös jotakin, joka sai minut ymmärtämään rinnekotilaisten haluttomuutta puhua, ja jonka jälkeen aloin olla itsekin valmis heittämään hanskat naulaan. Kun otin kontakteja uusiin ihmisiin, eräs heistä tulistui kysymyksistäni ja sanoi kielivänsä johdolle, että toimittaja penkoo Rinnekodin asioita. Vain muutama päivä tämän jälkeen Rinnekodin henkilöstökirjeessä julkaistiin ohjeet sen varalle, jos toimittaja soittaa. Ne olivat seuraavanlaiset:
Kun toimittaja soittaa:
- Selvitä kenen kanssa puhut. Kirjoita ylös nimi, media, yhteystiedot ja aikataulu.
- Vaikka toimittaja puhkuu kiirettä, sinun ei pidä kommentoida asioita, joista et ole varma. Voit aina pyytää lisäaikaa, jonka aikana voit hankkia tarpeellista lisätietoa JA ottaa yhteyttä esimieheesi ja/tai viestintäpäällikköön.
- Älä kommentoi uutista, josta et tiedä muuta kuin toimittajan parin lauseen mittaisen referaatin. Sano, että voit vastata vasta nähtyäsi jutun kokonaisuudessaan.
Minua hämmästyttää edelleen se, miten tiukasti Rinnekodin johto säätelee sitä, mitä työntekijät saavat työnantajan asioista puhua. Hämmästys johtunee siitä, että Rinnekodilla on kristillisestä taustastaan johtuen maine pehmeiden arvojen tyyssijana. Tiukat vaitiolosopimukset eivät sovi tähän kuvaan. Toisaalta onhan Rinnekoti tänä päivänä saneerattu samanlaiseksi timmiksi talousyksiköksi kuin muutkin saman alan palveluntarjoajat.
Kun olin jo lopettelemassa tutkimuksiani, kuulin, että yksi Rinnekodin entisistä lääkäreistä on tehnyt aluehallintovirastoon kantelun Rinnekodista. Kantelun aiheena on kuulopuheiden mukaan potilasturvallisuuden vaarantuminen. Kuulin myös, että Rinnekodin johto oli itse tehnyt kantelun kyseisestä lääkäristä. Sen sisällöstä en saanut tietoa, sillä lääkäri kieltäytyi kommentoimasta keskeneräisiä asioita. Toivon, että voin palata asiaan, kun aluehallintovirasto on käsitellyt kantelut, ja jos saan ne jostakin käsiini.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Tilaa Jani Kaaron tiedekolumnit ja muut Rapportin tähtijutut
Tilaajana saat kaikki Tähtijutut ja lukuoikeuden juttuarkistoomme.
Tilaajana myös tuet tekijöitä — Rapportin tilausmaksuista enemmistö menee aina suoraan tekijöille.
Voit peruuttaa tilauksesi milloin tahansa
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro
