Pääoma on ihmisoikeus
Vihdoinkin aloite, joka oikeasti tasoittaisi eriarvoisuutta.
Jani Kaaro
6/30/2023
Kuva: Alexander Schimmeck / Unsplash, William Fortunato / Pexels, Rapport
Lukijoiden tuella
Hallitusohjelmassa on esitetty kiintoisa ehdotus vauvatileistä. Sen mukaan valtio tarjoaisi jokaiselle vastasyntyneelle siemenrahaa kolmesataa euroa, joka olisi sijoitettava vastasyntyneelle avattavalle osakesäästötilille. Aloite on peräisin Työ- ja elinkeinoministeriön raportista vuodelta 2021, mutta sitä on lobannut erityisesti Finanssiala ry. Jos aloite toteutuu, sen toivotaan tekevän sijoittamisesta suomalaisille arkipäiväistä ja edistävän näin kansalliskapitalismia.
Ajatus ei ole huono, mutta se voisi olla paljon parempi. Yhdysvalloissa on nimittäin ehdotettu samankaltaista järjestelmää, mutta tavalla, joka monien kommentaattoreiden mukaan purisi tehokkaasti eriarvoisuuteen. Ehdotus tunnetaan nimellä ”baby bonds”, jonka voisi suomentaa vauvaobligaatioksi. Sen takana on kaksi taloustieteilijää: Darrick Hamilton New School -yliopistosta ja William A. Darity Jr. Duken yliopistosta. Molemmat ovat mustia, joten heidän voi olettaa tietävän köyhien mustien taloudellisista haasteista enemmän kuin valkoiset taloustieteilijät.
Vaikka sana ”bond” viittaa velkakirjaan tai obligaatioon, Hamiltonin ja Darityn ehdotus on oikeammin trusti, eli toisen henkilön eduksi hallittua varallisuutta. Se toimisi siten, että jokaiselle vastasyntyneelle amerikkalaiselle avataan tili tai trusti, jonne valtio sijoittaa ensimmäisenä vuonna tuhat dollaria. Tämän jälkeen valtio sijoittaa tilille joka vuosi enintään 2000 dollaria siten, että köyhimpien perheiden lapset saavat koko summan ja rikkaiden perheiden lapset vähemmän. Sijoituksissa huomioidaan myös inflaatio.
Kun lapset täyttävät 18 vuotta, köyhimpien perheiden lasten tilillä on vähintään 34 000 dollaria, mutta tosiasiallisesti jopa 45 000–50 000 dollaria. Rikkaiden perheiden lapsille kertyy vain muutama tonni. Rahat ovat nyt nuoren aikuisen käytettävissä, mutta vain kohteisiin, jotka lisäävät hänen omaa varallisuuttaan, kuten omaan kotiin, koulutukseen tai startup-rahaksi omaan yritykseen.
Hamiltonin ja Darityn mukaan järjestelmä tasoittaisi eriarvoisuutta tehokkaasti, sillä se purisi sinne missä eriarvoisuus todellisuudessa on – ei tuloeroissa, ei koulutuksessa, eikä kenenkään laiskuudessa, vaan varallisuudessa. Tarkemmin ottaen sukupolvelta toiselle siirtyvässä varallisuudessa. Kannattaa muistaa, että Yhdysvalloissa rikkain 10 prosenttia omistaa 70 prosenttia maan varallisuudesta, kun taas 50 prosenttia tuloluokan pohjalla omistaa vain kaksi prosenttia.
Hamiltonin mukaan varallisuus on se tekijä, joka antaa ihmiselle vapautta, liikkumatilaa ja mahdollisuuksia edistää elämäänsä. Jos haluat ostaa talon, mutta sinulla ei ole varallisuutta, aniharva kykenee ostamaan talon palkallaan. Jos sen sijaan vanhempasi tulevat pankkilainan takaajaksi, koska heillä on omistusasunto, kesämökki ja kenties osakkeitakin, pääset hyötymään sukupolvelta toiselle siirtyvästä varallisuudesta, ja pääset maksamaan omaa kiinteistöä.
Vaikka koulutuksesta puhutaan paljon, sekään ei ainakaan Yhdysvalloissa ole tie onneen. Yhdysvalloissa yliopistosta valmistuneilla ja kokopäivätöissä käyvillä mustilla on merkittävästi vähemmän varallisuutta kuin valkoisilla, jotka ovat jättäneet yliopiston kesken tai ovat työttömiä. Jälleen kerran kyse on sukupolvelta toiselle siirtyvästä varallisuudesta. Mustien yhteiskunnallinen asema on ollut niin kurja, ettei heillä ole ollut mahdollisuutta kerätä tällaista varallisuutta, joten yhteiskunnan pohjallakin he jäävät valkoisten alle.
Koska Hamiltonin ja Darityn aloite on vasta ehdotus, sitä on voitu testata vasta teoreettisesti. New Yorkin City Universityn professori Naomi Zewde katsoi tutkimuksessa vuonna 2019, miten tehokkaasti ”beibibondit” olisivat tasoittaneet varallisuuseroja jos ne olisi otettu käyttöön 1990-luvun puolivälissä. Laskelmassa oletettiin, että köyhin 20 prosenttia olisi saanut 18-vuotiaana 45 000 dollaria ja rikkain 20 prosenttia 10 000 dollaria. Vaikutus mustien ja valkoisten varallisuuteen olisi ollut merkittävä: lähtötilanteessa varallisuusero ryhmien välillä oli 16-kertainen, mutta ohjelman jälkeen vain 1,4-kertainen.
Monissa osavaltioissa on kiinnostuttu beibibondeista. Connecticutissa on juuri otettu käyttöön ohjelma, jossa osavaltio investoi vastasyntyneen tilille 3200 dollaria, mikä voi kasvaa kolmessa vuosikymmenessä 24 000 dollariin. Ohjelma ei kuitenkaan ole universaali, vaan rajoittuu tietyn tulotason alle jääviin perheisiin. Ohjelma maksaa osavaltiolle noin 50 miljoonaa dollaria ja siinä on mukana yli 15 000 lasta. Omia versioita beibibondeista suunnittelevat myös Iowa, New Jersey, New York ja Wisconsin.
Eräs kokeilu, joka tulee lähelle beibibondien ideaa, on Oklahomassa toteutettu SEED OK -tutkimus. Siihen valittiin vajaat 3000 lasta siten, että köyhät perheet saivat yliedustuksen. Puolelle lapsista avattiin säästötili, joka on kohdennettu yliopisto-opintoihin. Osavaltio sijoitti säästötilille tuhat euroa, minkä lisäksi osavaltio tuplaa vanhempien omat sijoitukset tilille. Jos vanhemmat siis sijoittavat tilille sata dollaria, osavaltio sijoitaa sinne toiset sata dollaria. Puolet lapsista jäivät kontrolliryhmään, joille ei avattu tiliä ohjelman toimesta.
Tulokset ovat olleet positiivisia. Ohjelma aloitettiin vuonna 2007 ja vuoden 2019 lopussa säästötilin saaneet olivat säästäneet tililleen keskimäärin 3243 dollaria. Kontrolliryhmässä vain neljä prosenttia oli avannut itselleen säästötilin. Ohjelman vaikutukset ulottuivat myös sosiaalisiin aspekteihin. Koeryhmän lapsilla oli parempi koulumenestys ja paremmat sosiaaliset ja emotionaaliset taidot kuin kontrolliryhmän lapsilla. Lisäksi heillä oli vähemmän masennusta ja paremmat välit vanhempiensa kanssa kuin kontrolliryhmässä.
Beibibondien kannattajien toiveena on, että liittovaltio ottaisi ohjelman siipiensä alle, mikä on käytännössä ainoa keino saada siitä universaali. Paljonko tämä siis maksaisi? Hamiltonin laskelmien mukaan 80 miljardia dollaria vuodessa. Se on noin kaksi prosenttia liittovaltion budjetista, mutta voisi maksaa itsensä takaisin taloudellisena turvallisuutena ja myös taloudellisena toimeliaisuutena, kun ohjelmaan sijoitettu raha palaa asuntomarkkinoille, koulutukseen ja bisnekseen.
Asiasta kiinnostuneille lisää luettavaa:
Jani Kaaro
6/30/2023
Lue Jani Kaaron jutut ennen muita
Jani Kaaro on palkittu tiedetoimittaja, jonka oivaltavat artikkelit herättävät ajatuksia ja laajaa huomiota.
Tue Kaaron journalistista työtä tilaamalla hänen tiedekolumninsa. Pääset lukemaan ne ennen muita ja mahdollistat juttusarjan jatkumisen.
Suoraan — ilman välikäsiä.
2,90 €
5,90 €
25,00 €
Päätä kuukausimaksusi summa itse. Voit keskeyttää tilauksesi milloin tahansa.
Kommentit (0)
Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.
Puheenaiheet
Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme
Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.