Jani Kaaro | Kun kukaan ei luota keneenkään — vain yhteinen vihollinen voisi yhdistää kyläläiset

Kun kukaan ei luota keneenkään — vain yhteinen vihollinen voisi yhdistää kyläläiset

Pienessä romanialaisessa kylässä toteutuu epäluottamuksen mikrokosmos. Antropologi Radu Umbres tarkkaili yhteisöä, jonka asukkaiden mielestä paholainenkaan ei huijaa yhtä paljon kuin omat sukulaiset ja jossa pormestaria kunnioitetaan fiksuna varkaana.

Jani Kaaro

4/11/2024

Kun kukaan ei luota keneenkään — vain yhteinen vihollinen voisi yhdistää kyläläiset

Kuva: Calvin Ma, Rapport

Lukijoiden tuella

Kuuntele juttu tästä.

0:00

Luottamus on moniselitteistä. Viime vuosina media on kertonut toistuvasti kuinka suomalaisten luottamus poliittisiin päättäjiin, terveydenhuoltoon, poliisiin ja muihin yhteiskunnan instituutioihin on laskenut. 
Juhlapuheissa korostetaan, että luottamus on liima, joka pitää yhteiskunnan koossa, ja kysytään, mitä voisimme tehdä lisätäksemme kansalaisten luottamusta yhteiskunnan instituutioihin. 
Samanaikaisesti yhteiskuntaan on noussut toisenlaisia luottamuksen muotoja, joita olisi ollut vaikea kuvitella muutama vuosikymmen sitten. Hyvä esimerkki on Airbnb, jossa ihmiset avaavat kotinsa ventovieraille maksua vastaan ja vieläpä antautuvat ventovieraiden arvosteltavaksi. 
Myös deittisovelluksissa monet paljastavat ventovieraalle kaikenlaisia intiimejä asioita omasta elämästään tai peräti kutsuvat ventovieraan kaiken nettietiketin vastaisesti ensitreffeille kotiinsa tietämättä tästä paljon mitään. 
﻿
Luottamuksesta voi puhua ylätasolla paljon kaunista ja romanttista, mutta käsittelen tässä romanialaisen antropologin, Radu Umbresin, teosta Living With Distrust. Kyseessä on harvinainen ruohonjuuritason katsaus elämään pienessä romanialaisessa kyläyhteisössä, jossa ihmiset eivät luota toisiinsa. Umbresin työ herättää kiinnostavia kysymyksiä luottamuksen merkityksestä yleisemminkin. 
Ensiksikin, onkohan agraariyhteiskunnassa koskaan edes ollut mitään kulta-aikaa, jolloin ihmiset ovat luottaneet toisiinsa enemmän kuin nyt? Vai onko elämä näissä yhteisöissä aina ollut enemmän tai vähemmän ahdasmielistä, nurkkakuntaista ja pikkumaista kyräilyä? 
Toiseksi, vaikka luottamuksen sanotaan olevan yhteiskunnan liima, on hämmästyttävää, miten ”harmonisesti” homogeeninen kyläyhteisö kykenee toimimaan vaikka luottamusta ihmisten välillä ei olekaan. 
Umbresin kuvaamassa kylässä kaikki tuntuu toimivan Adam Smithin näkymättömän käden periaatteella, jossa ainoa motiivi tehdä yhtään mitään on oman edun tavoittelu. 
Radu Umbres kertoo aiheen tulleen hänelle tilaamatta. Hänen piti haastatella romanialaisia siirtotyöläisiä Ateenassa, mutta juuri kun kaikki oli valmista kenttätyön aloittamiseksi, alkoikin koronapandemia ja Umbres jäi tyhjän päälle. Koska hänen romanialaiset yhteyshenkilönsä alkoivat palata kotiseudulleen, Umbres päätti seurata heitä. 
Näin hän päätyi yhteyshenkilön kanssa kylään, joka kulkee kirjassa fiktiivisellä nimellä Sateni. Yhteyshenkilö perusti kotikylässään pienen rakennusalan yrityksen ja palkkasi Umbresin siihen töihin. Hän vietti kylässä kaksi vuotta ja tarkkaili ulkopuolisena kylän elämää. 

Jutun asiasanat:

luottamus

epäluottamus

romania

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään

Lue juttu loppuun

Valitse itse ohitatko maksumuurin vai tuetko toimittajan työtä

Hyväksyn tietosuojaselosteen ja käyttöehdot

Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Saat oivaltavat tiedekolumnit sähköpostiisi ennen muita
Päätät tilausmaksusi itse, alk. vain 3,90 € / kk
Mahdollistat tiedekolumnien jatkumisen
Tuet Jani Kaaron journalistista työtä

Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Et saa tiedekolumneja sähköpostiisi ennen muita
Et tue Jani Kaaron journalistista työtä
Et mahdollista tiedekolumnien jatkumista
Ohitat maksumuurin ja kirjaudut sisään ilmaiskäyttäjänä

Lukijoiden tuella

"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.

Kiitos sinulle!"

Jani Kaaro