Kun hysteria muutti asumaan Facebookiin
✪TähtijuttuUskomussairaudet leviävät sosiaalisessa mediassa ja tartunnan saaneiden oma mieli tekee oireista todellisuutta.
Jani Kaaro
20.2.2018
Lukijoiden tuella
LeRoyn pikkukaupunki Yhdysvalloissa oli vuoteen 2011 asti kuin mikä tahansa amerikkalainen pikkukaupunki. Sitten siellä alkoi tapahtua outoja ja kaupunki nousi julkisuuden valokeilaan ja koko maailmaa kiinnostavaksi puheenaiheeksi. Syynä olivat LeRoyn koululaisilla puhjenneet omituiset oireet.
Oireet olivat kieltämättä pelottavia. Nuorilla esiintyi pakkoliikkeitä, joita he eivät kyenneet hallitsemaan. Jotkut saivat vokaalisia ticcejä: yhtäkkisiä kirkumisepisodeja ja äänekästä kurkun kakistelua. Jotkut taas saivat epilepsiaa muistuttavia kouristelukohtauksia. Mikä pahinta, oireet levisivät oppilaasta toiseen. Ensin sairastuneita oli vain kaksi tai kolme, mutta lopulta heitä oli neljätoista. Vaikutti siltä kuin paha henki olisi vallannut LeRoyn koululaiset. Mikä kummallisinta lähes kaikki sairastuneet olivat saman cheerleader-joukkueen tyttöjä.
Ei mitään vikaa
Tapaus sai pikkukaupungin hätääntymään ja kaikki halusivat vastauksia. Ensin ajateltiin, että kyseessä olisi virus tai bakteeri, joka aiheuttaisi neurologisia oireita. Sitten spekuloitiin sillä, että oireet johtuisivat koulussa vuosia aiemmin annetusta HPV-rokotteesta. Kolmas mahdollisuus oli kauan sitten kaupungin liepeillä sattunut kemikaalionnettomuus – olivatko lapset altistuneet onnettomuuden jäämille jossain vaiheessa? Viimeistä vaihtoehtoa tuli selvittämään itse Erin Brockovich, jonka elämästä on tehty samanniminen Oscar-palkittu elokuva.
Mikään näistä selityksistä ei lähemmässä tarkastelussa vaikuttanut todennäköiseltä, ja kun lääkärit kertoivat mistä heidän mielestään asiassa oli kysymys, vanhemmat olivat epäuskoisia ja jopa vihaisia. Diagnoosi oli konversiohäiriö. Se tarkoitti, että lasten oireilulle ei ollut mitään elimellistä syytä. Ei virusta, ei bakteeria, ei kemikaalialtistusta tai mitään muutakaan, Ongelma oli puhtaasti psykologinen. Nuorissa ei ollut mitään vikaa ja he paranisivat, kunhan he saisivat olla sairaalassa rauhassa spekulaatioilta ja keskittyä muihin asioihin kuin oireisiinsa.
Psykologisesti leviävät oireet
Vanhemmat eivät tietenkään voineet uskoa lääkärien väitteitä. Miten näin kummalliset oireet voisivat olla pelkästään psykologisia? Eivätkö lääkärit tienneet, että sellaiset lausahdukset kuin ”se on vain sinun päässäsi” tai ”se on vain psykosomaattista” olivat silkkaa julmuutta. Aika kuitenkin osoitti, että lääkärien strategia oli toimiva. Kun nuoret eristettiin villeistä spekulaatioista ja vanhempien hädältä, kaikki yhtä lukuunottamatta paranivat oireistaan. Yhdellä, joka ei parantunut, diagnosoitiin Touretten syndrooma; neurologinen sairaus, jonka oireisiin ticit ja pakkoliikkeet nimenomaisesti kuuluvat. Lääkärien mukaan oireet olivat levinneet Touretten oireyhtymää sairastavasta tytöstä toisiin nuoriin puhtaasti psykologisella mekanismilla. Toisin sanoen, muut nuoret saivat Touretten oireyhtymän oireet vaikka heillä ei ollut Touretten oireyhtymää. Tällä tavalla juuri konversiohäiriö voi toimia.
Aivojen itsehypnoosia
Konversiohäiriö on salaperäinen ja huonosti tunnettu tila. Sen vanha nimi on hysteria, mutta tätä ei mielellään enää käytetä, sillä termin tieteellinen ja yleiskielinen merkitys ovat hyvin erilaisia. Tieteellisessä mielessä hysteria on aina tarkoittanut sitä, mitä yllä on kuvattu: millä tavalla ihmiselle voi kehittyä hyvin merkillisiä ja kouriintuntuvia oireita ilman elimellistä syytä, puhtaasti psykologisin mekanismein. Tieteessä sen merkitys ei siis ole vähättelevä, mutta koska arkikielessä sitä on käytetty vähättelevässä merkityksessä, termiä konversiohäiriö pidetään parempana.
Konversiohäiriössä potilaan oireet siis näyttävät sairaudelta – ja joskus hyvin vakavalta sairaudelta –mutta mitään elimellistä syytä oireille ei koskaan löydetä. Kyse on siitä, että mieli itse voi tuottaa monituisia oireita. Paraneminen alkaa usein siitä, kun ihminen ymmärtää, että oireet ovat mielen itsensä tuottamia, vaikka tämän hyväksyminen on monille ensialkuun vaikeaa.
Konversiohäiriössä ei ole kyse siitä, että ihminen teeskentelisi oireita, vaan prosessi on täysin alitajuinen. Tiedetään esimerkiksi, että konversiohäiriön aikana ihmisen aivotoiminta muuttuu tavalla, joka muistuttaa jossain määrin hypnoosia. Konversiohäiriötä voikin ajatella eräänlaisena alitajuisena itsehypnoosina; aivot ovat hypnotisoineet itse itsensä tietynlaiseen tilaan, ja tämä näkyy ulospäin selittämättöminä oireina. Tämän pattitilanteen laukeaminen vie usein aikaa.
Näkevä sokea
Konversiohäiriössä yleisimmät ja parhaiten tunnetut oireet ovat neurologisia. Lääketieteellisistä sarjoista löytyy kuvauksia konversiohäiriön aiheuttamasta sokeudesta ja kuuroudesta sekä tic-oireista, kouristuksista ja raajojen toimintahäiriöistä; ihminen ei esimerkiksi enää tunne tai kykene liikuttamaan toista jalkaansa. Hiljattain julkaistussa kirjassa, It’s All in Your Head, brittiläinen neurologi Suzanne O’Sullivan kertoo keski-ikäisestä naispotilaasta, jonka silmiin joutui työpaikalla pesunestettä. Hän huuhteli silmät ja lähti kotiin, ja kun hän aamulla heräsi, hän ei nähnyt mitään. Silmien ja aivojen tutkimus ei paljastanut mitään elimellistä syytä sille, miksi potilas ei olisi nähnyt. Kun potilaan silmien edessä liikuteltiin kiemurtelevia kuvioita, hänen silmänsä itse asiassa seurasivat niitä. Hän siis näki, mutta hänen aivonsa uskottelivat hänelle, ettei hän nähnyt. O’Sullivan selitti potilaalle, että hänen näössään ei ollut mitään elimellistä vikaa, vaan hänen ongelmansa oli psykologinen. Potilas luonnollisestikaan ei ensin uskonut lääkärin selitystä. Vuoden kuluttua hänen näkönsä oli kuitenkin palautunut, kun aivotoiminta hlljalleen palautui ennalleen.
Hypnoosin vastavaikutus
Aivojen merkityksestä konversiohäiriössä kertoo hyvin myös tunnettu tapaus oikeuslääketieteen historiasta. Vuonna 1999 BBC:n rikosohjelman juontaja Jill Dando tapettiin kotiovelleen, ja pari vuotta myöhemmin hänen murhaajansa, Barry George, marssitettiin oikeuteen. George oli moniongelmainen mies: mielenterveysongelmiensa lisäksi hän oli epileptikko, ja hänellä oli diagnosoitu persoonallisuushäiriö. Kun Georgen tuli aika nousta todistajanaitioon, törmättiin yllättävään ongelmaan. George ilmoitti yllättäen, ettei hän näe mitään. Paikalla olleiden asiantuntijoiden mukaan George ei vaikuttanut valehtelevan.
Kun Georgen näköä tutkittiin tarkemmin, siitä ei löytynyt mitään ongelmaa. Tämän jälkeen rikospsykologi Gisli Gudjunsson kokeili palauttaa Georgen näkökykyä hypnoosilla. Hän pyysi hypnoosissa olevaa Georgea kuvittelemaan, että hän ajaa pimeässä tunnelissa, joka valaistuu vähitellen, ja että lounaan jälkeen hän tulee tunnelista ulos ja silloin on jo täysin valoissa. Hypnoosi toimi, sillä kello kahteen mennessä Georgen näkö oli palautunut ja oikeudenkäynti saattoi jatkua. Kyseessä oli siis puhdas konversiohäiriö.
Paykologista kuumeilua
Neurologiset oireet eivät kuitenkaan ole ainoita, joita mieli kykenee tuottamaan. Lääketieteessä esimerkiksi tunnetaan ilmiö nimeltä psykogeeninen kuume. Siinä ihmisen ruumiinlämpö voi nousta hyvin korkeaksi stressaavissa ja emotionaalisesti vaikeissa tilanteissa tai reaktiona psykologiseen traumaan. Akuutissa psykogeenisen kuumeen tapauksessa kuume voi nousta yli 40 asteen. Kroonisissa tapauksissa ihmisen mieli taas oppii reagoimaan stressiin nostamalla stressaavissa tlanteissa aina kuumeen, jolloin kuume jää matalammaksi. 37-38 asteen välille. Tällöin kuume-episodit voivat kuitenkin kestää pitkään, jopa kuukauden tai kaksi.
Psykogeeninen kuume tuntuu samalta kuin taudinaiheuttajien aiheuttama immunologinen kuume. Psykogeeninen kuume on kuitenkin usein tunnistettavissa siitä, että kuumetta alentavat lääkkeet eivät oikein tepsi siihen. Sen sijaan ahdistusta vähentävät lääkkeet, tai mitkä tahansa stressiä lieventävät konstit, voivat tuoda paremman avun.
Luostareita ja kouluja
Konversiohäiriö ei ole tila, joka iskee tuosta vain ja kenelle vain. Se liittyy usein pitkäaikaiseen stressiin, ahdistukseen ja paineeseen. Voimme esimerkiksi hyvin kuvitella, että pääsy koulun cheerleader-joukkueeseen tuottaa oman sosiaalisen paineensa. Myös pitkään jatkunut lievä oireilu, jolle ei löydy kunnollista selitystä, voi aiheuttaa ahdistusta, jossa mieli alkaa lopulta tuottamaan omia oireitaan. Konversiohäiriötä onkin sanottu tavaksi, jolla mieli purkaa ahdistustaan ruumiillisesti.
Konversiohäiriöiden uskotaan aiemmin olleen yleisiä luostareissa ja koululaitoksessa, joissa on ollut ankara kuri ja hyvin vähän mahdollisuuksia tunteiden purkamiseen. Varhaisista kouluista on kuvattu lukuisia massahysterian kaltaisiksi episodeiksi yltyneitä tapauksia, joihin on kuulunut pyörtyilyä tai epilepsian kaltaisia kouristuskohtauksia. Tuoreempiakin tapauksia on. Tuttu esimerkki on tansanialaisessa tyttökoulussa pujhennut nauruepidemia: ensin vain kourallinen lapsia alkoi nauramaan kykenemättä lopettamaan, ja lopulta hysteerisiä naurajia oli satoja. Koulu jouduttiin keskeyttämään ja lähettämään lapset kotiin. Intialaisissa kouluissa taas raportoitiin Bhopalin kemikaalionnettomuuden jälkeen lukuisia episodeja, jossa joku oppilaista haistoi ensin jotakin outoa, ja tämän jälkeen oppilaille tuli pahoinvointia, ja he alkoivat kouristella ja pyörtyillä. Parin päivän kuluttua kaikki oli kunnossa.
Vielä tänä päivänä konversiohäiriöt ovat yleisimpiä kouluissa, etenkin autoritäärisen koulukurin maissa, sekä nuorten parissa, ilmeisesti koska nuoret ovat aikuisia suggestioalttiimpia.
Sosiaalinen media tartuttaa
Konversiohäiriön kenties omalaatuisin piirre on juuri se, miten helposti sen oireet leviävät toisiin ihmisiin. Tällöin puhutaan massahysteriasta, vaikka se ei olekaan lääketieteellinen termi.
Esimerkiksi kun tapahtumat LeRoyssa tulivat julkisuuteen, jotkut saivat samanlaisen oirekuvan kuin LeRoyn nuoret vain katsomalla televisiosta heidän oireitaan. Massahysterioiden asiantuntija, sosiologi Robert E. Bartholomew, onkin sanonut, että LeRoyn jälkeen sitä muistuttavia tapauksia on raportoitu eri puolilta Yhdysvaltoja, ja hänen mukaansa ilmiö liittyy ensisijaisesti sosiaaliseen mediaan. Sosiaalisessa mediassa jaetut kertomukset ja videot, joissa kuvataan erilaisia oireita, ovat yksinkertaisesti sosiaalisesti ”tarttuvia”. Kun ihmiset katsovat toisten oireita ja samastuvat niihin, he alkavat saada oireita itse, ja sen jälkeen he vaativat saada tietää elimellisen syyn. Vastaukseksi oireileville ei kelpaa, että heidän oma mielensä voi tuottaa oireet.
Ei siis välttämättä ole sattumaa, että nimenomaisesti viime vuosina on kuultu kaikenlaisista selittämättömistä oireista ja uusista sairauksista. Esimerkkejä ovat HPV-rokotteen aiheuttamat oudot terveysongelmat, homesairaus, monikemikaalioireyhtymä, sähköyliherkkyys, PANS-aivosairaus ja väsymysoireyhtymä. Nämä ovat sairauksia, jotka ovat pitkälti ”syntyneet” sosiaalisessa mediassa ja näyttävät leviävän siellä ihmisestä toiseen. LeRoyn epidemiakin alkoi levitä nimenomaisesti siitä, kun yksi ensimmäisistä sairastuneista jakoi itsestään videon YouTubeen.
Kuin valemuisto
Konversiohäiriö yksin ei tietenkään voi selittää kaikkea oireilua. Eikä konversiohäiriökään aina ole ongelmaton diagnoosi; toisinaan oireilun taustalta löytyy todellinen sairaus, mutta tällöin on usein kyse hyvin harvinaisesta sairaudesta.
On kuitenkin täysin mahdollista, että monissa mystisissä oirekuvissa on kyse LeRoyn kaltaisesta tapauksesta, jossa pieni määrä todellisia sairauksia leviää psykologisena tartuntana ihmisiin, jotka ovat sairastelleet tai ovat muutoin huolissaan terveydestään. Kun psykologisen tartunnan saaneet ihmiset tulevat vakuuttuneiksi omasta sairaudestaan, se on kuin valemuisto: oireet ja sairauden tunne ovat niin todellisia, että heitä on mahdotonta vakuuttaa siitä, että ilmiö on psykologinen. Sen jälkeen ongelmaksi muodostuu se, kuinka erottaa todelliset sairaudet tai todelliset oireet konversiohäiriöstä – jos alkuperäinenkin sairaus tai tila on niin mystinen, ettei sille ole diagnostisia kriteerejä. Ongelmaa lisää se, että psykologisen tartunnan saaneet löytävät aina lääkärin, joka on valmis vahvistamaan heidän sairautensa, ja sen jälkeen tllanne on usein shakki-matti. Näkemykset lukkiutuvat aloilleen eikä kukaan halua liikahtaa asemistaan.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Tilaa Jani Kaaron tiedekolumnit ja muut Rapportin tähtijutut
Tilaajana saat kaikki Tähtijutut ja lukuoikeuden juttuarkistoomme.
Tilaajana myös tuet tekijöitä — Rapportin tilausmaksuista enemmistö menee aina suoraan tekijöille.
Voit peruuttaa tilauksesi milloin tahansa
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro
