Kell’ onni on, sitä toisille älköön jakako
Hyväosaiset uskovat, että pieni epätasa-arvo on heille turvallisempaa
Jani Kaaro
5/11/2022
Lukijoiden tuella
Suomalaiseen kansanperinteeseen kuuluu sellainen ajatus, että onnen määrä maailmassa on vakio. Jos minua siis potkaisee onni, se on joltakin toiselta pois. Siitä myös sanonta: Kell’ onni on, se onnen kätkeköön. Omalla onnekkuudella rehvasteleminen ei ollut solidaarista.
Sama asenne näyttää olevan taustalla myös siinä, miksi hyväosaiset Yhdysvalloissa niin usein torppaavat poliittiset aloitteet, jotka aidosti edistäisivät vähemmistöjen asemaa – siitä huolimatta että kysyttäessä he aina kannattavat tasa-arvoa.
Tuore tutkimus osoittaa, että jos hyväosaisten on konkreettisesti tehtävä jotain vähemmistöjen aseman parantamiseksi, he kokevat, että se huonontaa heidän omaa asemaansa. Näin ollen epätasa-arvo on heille turvallisin vaihtoehto.
”Hyväosaiset uskovat, että maailma on nollasummapeli, eli jos jollekin ryhmälle annetaan, se on toiselta ryhmältä pois”, sanoo tutkimuksen vetäjä Derek Brown Berkeleyn yliopistosta. Hänen mukaansa kyseessä on kognitiivinen harha, joka koskee suurta osaa ihmisiä, ei vain niitä, jotka ovat selvästi vähemmistöjen vastaisia.
Berkeleyn yliopiston tutkimuksessa vapaaehtoisille annettiin arvioitavaksi lukuisia skenaarioita, jotka oli suunniteltu siten, ettei kukaan niissä häviä. Päinvastoin, skenaarioissa vähemmistöjen asema koheni merkittävästi, ja hyväosaisten asema pysyi samana tai jopa parani.
Eräässä skenaariossa vapaaehtoisille esimerkiksi kerrottiin seuraavaa: ”Vuonna 2018 valkoiset kiinteistönostajat saivat pankeilta lainaa noin 386,4 miljardia, mutta latinotaustaiset vain 12,6 miljardia dollaria.” Tämän jälkeen vapaaehtoiset ottivat kantaa ehdotuksiin, joissa latinotaustaisten lainoja a) lisättäisiin b) vähennettäisiin tai c) pidettäisiin ennallaan, mutta valkoisten lainoihin ei koskettaisi. Valkoiset vapaaehtoiset kuitenkin ymmärsivät tämän niin, että jos latinotaustaisten lainoja lisättäisiin, se heikentäisi heidän mahdollisuuksiaan saadaa lainaa, ja niinpä he päättivät, että latinotaustaisten lainansaantia olisi vähennettävä.
Kun asetelmaa muutettiin siten, että latinotaustaisten helpompi lainansaanti stimuloisi taloutta ja sitä kautta lainansaantia yleisesti, se ei vaikuttanut vapaaehtoisten asenteisiin. He olivat edelleen sitä mieltä, että latinotaustaisten lainansaantia oli vähennettävä tai heidän oma lainansaantinsa oli vaarassa. Edes skenaario, jossa kuka tahansa voisi saada lainaa niin paljon kuin tarvitsee, ei vaikuttanut vapaaehtoisten mielipiteisiin. He uskoivat, että jos latinoiden lainansaanti lisääntyy, valkoisille jää vähemmän.
Itse asiassa ainoa skenaario, jossa hyväosaiset olivat valmiita tukemaan tasa-arvoa edistävää ehdotusta, koski palkkaeroja. Tässä tapauksessa miehet olivat valmiimpia vähentämään palkkaeroja, jos puhuttiin palkkaeroista miesten välillä, mutta sama ei pätenyt palkkaeroihin miesten ja naisten välillä.
Toisessa kokeessa tutkittiin ihmisten asenteita koskien positiivista syrjintää, jolla koetetaan parantaa vähemmistöjen asemaa koulutuksessa ja työmaailmassa. Vaikka Kalifornia on Yhdysvaltain edistyksellisimpiä osavaltioita, positiivinen syrjintä siellä on kiellettyä. Vuonna 2020 Kaliforniassa äänestettiin kiellon kumoamisen puolesta, mutta sen tuloksena kielto jäi voimaan. Tämä antoi tutkijoille mahdollisuuden testata vaikuttiko käsitys yhteiskunnallisesta nollasummapelistä äänestystulokseen.
Vastaus on, että kyllä vaikutti. Valkoiset ja aasialaiset olivat varmoja siitä, että jos positiivinen syrjintä sallitaan, se heikentää heidän mahdollisuuksiaan edetä koulu- tai työuralla. Itse asiassa tämä asenne ennusti heidän äänestyskäyttäytymistään paremmin kuin se, mihin puolueeseen he kuuluivat.
Kolmas skenaario oli täysin kuvitteellinen. Siinä vapaaehtoisille kerrottiin, että heidät on valittu persoonallisuutestien perusteella ryhmään Rattlers, ja heidän kilpailijansa oli ryhmä Eagles. Tosiasiassa mitään Eaglesia ei ollut olemassakaan. Sitten heille kerrottiin, että Rattlers oli kerännyt enemmän bonuksia kuin Eagles, joten heidän piti päättää, mikä olisi reilu tapa tasoittaa bonustilannetta.
Tutkijat ehdottivat, että Rattlers saisi 5 lisäbonusta ja Eagles 50, minkä jälkeen Rattlers olisi edelleen voitolla. Tämä ei kuitenkaan kelvannut vapaaehtoisille, vaan he valitsivat skenaarion, jossa Rattlers ei saa 5 lisäbonusta ja Eagles menettää 50. Kaikki siis hävisivät ja epätasa-arvo kasvoi.
Tutkijoiden mukaan kokeet osoittivat, että valkoisille vapaaehtoisille oli tärkeintä suhteellinen ero vähemmistöryhmään, ei absoluuttinen. Jos jokin ehdotus kavensi ryhmien suhteellista eroa, hyväosaiset kokivat sen tappiona, vaikka se olisi merkinnyt materiaalisen hyvän lisääntymistä.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Lue juttu loppuun
Valitse itse ohitatko maksumuurin vai tuetko toimittajan työtä
Hyväksyn tietosuojaselosteen ja käyttöehdot
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Saat oivaltavat tiedekolumnit sähköpostiisi ennen muita
Päätät tilausmaksusi itse, alk. vain 3,90 € / kk
Mahdollistat tiedekolumnien jatkumisen
Tuet Jani Kaaron journalistista työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Et saa tiedekolumneja sähköpostiisi ennen muita
Et tue Jani Kaaron journalistista työtä
Et mahdollista tiedekolumnien jatkumista
Ohitat maksumuurin ja kirjaudut sisään ilmaiskäyttäjänä
Lukijoiden tuella
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro
Kommentit (0)
Puheenaiheet
Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme
Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.