Kasviöljyt voivat kiihdyttää lihavuusepidemiaa
Jani Kaaro
5/7/2024
Lukijoiden tuella
Kasviöljyjen globaali kulutus viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana on kasvanut valtavasti. 1980-luvun 35 miljoonasta tonnista kulutus nousi 2010-luvulla 165 miljoonaan tonniin ja on nyt jo yli 200 miljoonaa tonnia.
Suosion voi toki nähdä vilkaisemalla vain omaan kauppakassiin, sillä kasviöljyjä löytyy kalasäilykkeistä kauramaitoon ja eineksistä leivoksiin. Niitä on mahdotonta välttää.
Koska kasviöljyissä ei ole kolesterolia ja ne ovat näin ollen sydänystävällisiä, monet pitävät niitä automaattisesti terveellisinä. Näin ei kuitenkaan aina näytä olevan.
Seuraavassa esittelen melko hämmästyttävää tutkimusta soijaöljyllä, joka on yksi maailman yleisimmin käytetyistä kasviöljyistä maailmalla. Sitä käytetään erityisesti Yhdysvalloissa ja Aasiassa, mutta Suomessa sen käyttö on ilmeisesti vähäistä.
Pointti suomalaisten kannalta on kuitenkin siinä, että emme varmuudella tiedä missä määrin meikäläisten käyttämissä kasviöljyissä on samanlaisia ongelmia. Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää.
Koska kasviöljyissä ei ole kolesterolia ja ne ovat näin ollen sydänystävällisiä, monet pitävät niitä automaattisesti terveellisinä. Näin ei kuitenkaan aina näytä olevan.
Seuraavat tutkimukset tulevat professori Frances M. Sladekin laboratoriosta Kalifornian yliopiston Riversiden kampukselta. Niiden lähtökohtana on se tosiasia, että soijaöljyn kulutus Yhdysvalloissa on lisääntynyt 1900-luvun alusta tuhatkertaiseksi. Soijaöljyä käytetään Yhdysvalloissa friteeraamiseen, ruoanlaittoon ja lukemattomiin elintarvikkeisiin sekä eläinten rehuun.
Samanaikaisesti väestön lihominen ei juurikaan osoita laantumisen merkkejä. Tutkimuksen tarkoituksena on siis ollut selvittää tarkemmin soijaöljyn terveysvaikutuksia ja voiko niillä olla yhteyttä amerikkalaisten ongelmiin – ylipainoon, aikuistyypin diabetekseen ja rasvamaksaan.
Ryhmän ensimmäinen tutkimus soijaöljyllä vuonna 2015 tuotti varsinaisen yllätyksen osoittaessaan miten voimakkaasti soijaöljy kiihdytti lihomista. Tutkimuksessa hiiret jaettiin neljään ryhmään, jotka söivät päivittäin täsmälleen saman määrän kaloreita. Hiirien ruokavaliosta 40 prosenttia koostui rasvasta siten, että yhdessä ryhmässä rasva oli kookosöljyä, mutta toisessa ryhmässä puolet kookosöljystä korvattiin soijaöljyllä. Kahdessa muussa ryhmässä ruokavalioon lisättiin hedelmäsokeria, eli fruktoosia.
Tutkijat olivat odottaneet, että fruktoosi olisi lihottavin ruokavalio, koska sokerista puhuttiin kaikkialla. Tulokset kuitenkin osoittivat, että soijaöljyä saaneet hiiret lihoivat eniten. Ne olivat 25 prosenttia painavampia kuin hiiret kookosöljyryhmässä ja noin 10 prosenttia painavampia kuin fruktoosia saaneet hiiret. Fruktoosia saaneet hiiret taas olivat 12 prosenttia painavampia kuin hiiret kookosöljyryhmässä.
Soijaöljy sai myös hiirten metabolian sekaisin. Hiirillä, jotka saivat 20 viikkoa kookosöljyä, ei havaittu mitään merkkejä diabeteksesta, mutta soijaöljyryhmässä merkit olivat selvät. Soijaöljyä saaneilla hiirillä glukoosinsieto oli erittäin heikkoa ja insuliiniresistenssi äärimmäistä. Kookosöljyryhmässä nämä arvot pysyivät normaalina ja fruktoosiryhmässäkin ne olivat paljon lievempiä kuin soijaöljyä saaneilla hiirillä.
Soijaöljy vaikutti lisäksi kymmenien geenien toimintaan maksassa. Soijaöljyä saaneilla hiirillä oli eniten merkkejä rasvamaksasta, jossa tutkijoiden huomion kiinnittivät poikkeuksellisen suuret rasvapallerot. Fruktoosi oli paljon vähemmän vahingollinen maksalle, mutta se vaikutti haitallisesti munuaisiin ja aiheutti hiirille suolistotulehdusta.
Tutkijat olivat odottaneet, että fruktoosi olisi lihottavin ruokavalio, koska sokerista puhuttiin kaikkialla. Tulokset kuitenkin osoittivat, että soijaöljyä saaneet hiiret lihoivat eniten.
Sladekin tutkimus otettiin erityisen mieluusti vastaan karppaajien parissa. Vanhastaan tiedettiin, että soijaöljyssä on erityisen paljon linolihappoa ja karppaajille linolihappo on perinteisesti ollut kaiken pahan alku ja juuri. Vaikutti siis siltä, että tutkimus vahvisti linolihapon terveyshaitat.
Sladekin ryhmää kiinnosti sama asia, joten he pureutuivat siihen seuraavassa tutkimuksessa. Koeasetelma oli pääpiirteissään sama kuin edellisessä tutkimuksessa, mutta nyt osa hiiristä sai GM-soijaöljyä, jossa oli huomattavasti vähemmän linolihappoa kuin tavanomaisessa soijaöljyssä. Koska GM-soijaöljy muistutti rasvahappokoostumukseltaan oliiviöljyä, osa hiiristä sai myös oliiviöljyä.
Tulokset osoittivat, että soijaöljyn lihottava vaikutus ei voinut johtua vain linolihaposta, koska GM-öljyä saaneet hiiret lihoivat myös. Ne erosivat tavallista soijaöljyä saaneista hiiristä vain siinä, että lihominen ei ollut aivan yhtä voimakasta ja että niille ei kehittynyt insuliiniresistenssiä. Soijaöljy, GM-öljy ja oliiviöljy aiheuttivat kaikki hiirissä maksan suurenemista ja maksan toiminnan häiriöitä.
Sladek kollegoineen on spekuloinut, että soijaöljyn haitalliset terveysvaikutukset voivat siirtyä ihmisiin myös soijaöljyllä ruokittujen eläinten kautta. Eläimet eivät esimerkiksi kykene syntetisoimaan linolihappoa, vaan saavat sen ravinnostaan. Koska soijaöljyssä on erittäin paljon linolihappoa, linolihapon määrä soijaöljyllä ruokittujen eläinten rasvassa voi nousta hyvinkin korkeaksi.
Kööpenhaminan yliopiston tutkijat ovat osoittaneetkin, että soijaöljyn haitalliset terveysvaikutukset voivat siirtyä rehun kautta ravintoketjussa eteenpäin.
Tässä tutkimuksessa hiiret jaettiin neljään ryhmään, joista kukin sai lohta hieman eri muodossa. Kontrolliryhmälle tarjottiin lohta, joka oli syönyt yksinomaan kalaravintoa. Muille ryhmille tarjottu lohi oli syönyt joko rapsiöljyä, oliiviöljyä tai soijaöljyä.
Soijaöljy oli tässäkin tutkimuksessa haitallisuudessa omaa luokkaansa. Vain soijaöljyllä ruokittua kalaa syöneille hiirille kehittyi insuliiniresistenssi ja niiden maksaan kertyi rasvaa.
Sladekin mukaan tilanne aiheuttaa ongelman myös tutkimukselle. Hiiritutkimuksissa eläinrasvana käytetään usein puhdasta sianrasvaa. Jos rasvassa kuitenkin on runsaasti linolihappoa on vaikea tietää, mitä tulokset kuvaavat: eläinrasvan vai linolihapon vaikutusta.
Tulokset osoittivat, että soijaöljy aktivoi yli sata geeniä – monet sellaisia, jotka on yhdistetty muissa tutkimuksissa esimerkiksi parkinsonismiin ja Alzheimerin tautiin.
Sladekin viimeinen työ soijaöljyllä on vuodelta 2020 ja siinä selvitettiin soijaöljyn vaikutusta aivojen hypotalamukseen – eli sinne mistä ruokahalua, kylläisyyttä ja aineenvaihduntaa säädellään. Vertailtavat öljyt olivat soijaöljy, GM-soijaöljy ja kookosöljy ja tutkimuksen kohteena se, miten ne vaikuttavat hypotalamuksen geeniaktiivisuuteen.
Tulokset osoittivat, että kookosöljyn vaikutus hypotalamuksen geeneihin oli hyvin vaatimatonta, mutta soijaöljy aktivoi yli sata geeniä – monet sellaisia, jotka on yhdistetty muissa tutkimuksissa esimerkiksi parkinsonismiin ja Alzheimerin tautiin. Erityisen voimakkaasti soijaöljy vaikutti oksitosiiniin, jonka pitoisuus hypotalamuksessa laski, mutta veressä nousi.
Soijaöljyn vaikutukset eivät siis välttämättä rajoitu vain aineenvaihduntaan, vaan saattavat ulottua neurologisiiin ongelmiin.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Lue juttu loppuun
Valitse itse ohitatko maksumuurin vai tuetko toimittajan työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Saat oivaltavat tiedekolumnit sähköpostiisi ennen muita
Päätät tilausmaksusi itse, alk. vain 3,90 € / kk
Mahdollistat tiedekolumnien jatkumisen
Tuet Jani Kaaron journalistista työtä
Pääset heti lukemaan jutun loppuun
Et saa tiedekolumneja sähköpostiisi ennen muita
Et tue Jani Kaaron journalistista työtä
Et mahdollista tiedekolumnien jatkumista
Ohitat maksumuurin ja kirjaudut sisään ilmaiskäyttäjänä
Lukijoiden tuella
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro
