Vuonna 1903 ranskalainen fyysikko René Blondlot löysi aiemmin tuntemattoman säteilyn lajin, joka sai nimekseen N-säteet. Löytö oli sensaatio, ja seuraavan kolmen vuoden sisällä ranskalaiset tutkijat julkaisivat siitä yli kolmesataa tutkimuspaperia. Sitten seurasi paha mahalätsy. N-säteitä ei ollut olemassakaan. Ranskalaiset tutkijat, monet heistä alansa valioita, olivat tutkineet harhanäkyä.
Samanlainen harhanäky näyttää nyt toistuneen molekyylibiologisissa laboratorioissa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Paljon mediajulkisuutta saaneen liikuntahormoni irisiinin koko olemassaolo on asetettu kyseenalaiseksi. Väitettä tukee vahva tieteellinen näyttö.
Jos irisiiniä ei ole olemassa, miten tutkijat saivat siitä aikaan noin 170 tutkimuspaperia? Miten tutkijat saattoivat mitata olemattoman hormonin pitoisuuksia ja tutkia sen moninaisia vaikutuksia?
Irisiinin tapaus ei yllätä tähän artikkeliin haastateltuja tutkijoita. "Tällainen alkaa olla tällä alalla yhä yleisempää", he sanovat. Irisiini on poikkeus vain siksi, että se pääsi näinkin pitkälle ennen kuin virhe huomattiin.
KREIKKALAINEN JUMALATAR
Irisiini nousi maailman tietoisuuteen vuonna 2012, kun amerikkalaistutkijat raportoivat löytäneensä lyhyen proteiiniketjun, eli peptidin, jolla oli hormoninkaltaisia vaikutuksia. Mielenkiintoisesti peptidin määrä veressä lisääntyi kun lihakset joutuivat kovaan fyysiseen rasitukseen. Vielä mielenkiintoisemmin nämä peptidipätkät kulkeutuivat lihaksista rasvakudokseen, jossa ne näyttivät muuttavan valkoisen rasvan ruskeaksi rasvaksi.
