En edes halua tietää — tahallinen tietämättömyys on ihmiselle yllättävän tärkeää
Jani Kaaro
8/16/2024
Lukijoiden tuella
Mitä yhteistä on kirjailija Günther Grassilla ja Saksan entisellä liittokanslerilla Helmut Schmidtilla? Kun Itä-Saksan salaisen poliisin arkistot vuonna 1991 avattiin yleisölle, Grass ja Schmidt päättivät, että he eivät halua tietää millaista tietoa heistä on kerätty ja keneltä tiedot ovat peräisin.
He eivät olleet ainoita. Tutkijat ovat arvioineet, että jos kaikki itäsaksalaiset, jotka uskoivat heistä olevan kansio Stasin arkistoissa, olisivat tarkastaneet omat tietonsa, arkistoon olisi tullut ainakin viisi miljoonaa tietopyyntöä.
Tahallinen tietämättömyys on paljon yleisempää kuin äkkiseltään luulisi.
Kolmen vuosikymmenen aikana tietopyyntöjä tuli kuitenkin vain noin kaksi miljoonaa. Vaikuttaa siis siltä, että suurin osa ihmisistä ei halunnut tietää millaisia tietoja heistä on kerätty.
Miksi ihmiset eivät halua tietää näin olennaista asiaa, vaikka tieto olisi heidän ulottuvillaan?
Ilmiötä kutsutaan tahalliseksi tietämättömyydeksi ja se on viime vuosina herättänyt myös tutkijoiden kiinnostuksen. Kaksi vuotta sitten esimerkiksi Max Planck- instituutin tutkijat julkaisivat MIT Pressin julkaisemana artikkelikokoelman Deliberate Ignorance: Choosing Not to Know, johon kirjoittivat monen eri tieteenalan edustajat. Teos osoitti, että tahallinen tietämättömyys on paljon yleisempää kuin äkkiseltään luulisi.
Tahallinen tietämättömyys vaatii kuitenkin selityksen, sillä ilmiö on täysin sitä vastaan mitä olemme tottuneet ajattelemaan suhteestamme tietoon.
Kaikki talousteoriat lähtevät oletuksesta, jonka mukaan ihminen pyrkii aina saamaan mahdollisimman täydellisen tiedon päätettävissä olevasta asiasta. Filosofi John Locken mukaan väärin päätöksiin johtaa nimenomaisesti tietämättömyys. Ihmistä on jopa kutsuttu informavoriksi; olioksi joka ruokkii mieltään tiedolla. Nyt tutkijat kuitenkin väittävät, että varsin usein olemmekin mieluummin tietämättä.
MIT:n teoksessa tahallisen tietämättömyyden motivaatio jaetaan karkeasti neljään kategoriaan. Ensimmäinen on yksinkertaisesti välttää itseään koskevia huonoja uutisia.
Tästä hyvän esimerkin tarjoaa James Watson, DNA:n toinen löytäjä. Kun hän antoi oman DNA:nsa julkisesti luettavaksi, hän ilmoitti, että hän ei halua tietää omaa ApoE4-muunnostaan, joka kertoo Alzheimerin taudin riskistä. Niinpä se poistettiin hänen tiedoistaan.
Jos olet aloittanut jännittävän dekkarin, et varmastikaan halua, että kukaan paljastaa murhaajaa.
Toinen helposti ymmärrettävä motiivi taas liittyy yllätysten suojelemiseen. Jos olet aloittanut jännittävän dekkarin, et varmastikaan halua, että kukaan paljastaa murhaajaa.
Kolmas motivaatio on strategista. Kun projekti on mennyt pieleen, moni koettaa pelastaa nahkansa vetoamalla tietämättömyyteen. Tätä kuultiin erityisen paljon vuoden 2008 pörssiromahduksen jälkikäsittelyssä. Jos tietämättömyys on aitoa, puolustuskin on tällöin tehokkaampi.
Neljäs motivaatio on puolueettomuuden suojelu. Max Planck-instituutin tutkija Ralph Hertwig tarjoaa tästä esimerkin, joka koskee sinfoniaorkestereita. 1970-luvulle asti sinfoniaorkesterit olivat erittäin miesvaltaisia, vaikka alalla oli paljon taitavia naismuusikoita.
Tämä kuitenkin muuttui kun koesoitot alettiin järjestää anonyymisti, eli päättäjät eivät nähneet soittajaa. Tietämättömyys siis suojeli päättäjiä heidän omilta asenteiltaan.
Max Planck-instituutin tutkija Gerd Gigerenzer määrittelee tahallisen tietämättömyyden tilanteeksi, jossa ihminen on mieluummin tietämättä jotakin asiaa vaikka tieto olisi helposti saatavissa ja vaikka asialla olisi hänelle henkilökohtaista merkitystä. Sitä ei siis pidä sotkea esimerkiksi vahvistusharhaan, jossa ihminen hakee vain tietoa, joka vahvistaa hänen omaa maailmankuvaansa. Kyseessä on tietoinen valinta olla tietämättä jotakin asiaa, joka koskettaa häntä henkilökohtaisesti.
Katumus on negatiivinen tunne, jota ihminen kokee tehtyään väärän valinnan. Ennakoitu katumus tapahtuu ennen valintaa.
Gigerenzer ja kollegat ovat kehittäneet teoriaa, joka selittäisi miksi ihmiset valitsevat tahallisen tietämättömyyden. Heidän mielestään kyse ei ole itsensä pettämisestä tai moraalisesta heikkoudesta, vaan paljon yksinkertaisemmasta asiasta – ennakoidusta katumuksesta. Katumus on negatiivinen tunne, jota ihminen kokee tehtyään väärän valinnan. Ennakoitu katumus tapahtuu ennen valintaa.
Klassisessa kokeessa ihmiselle annetaan kaksi vaihtoehtoa: hän voi valita vaihtoehdon A, jolloin hän saa varmasti 50 euroa tai vaihtoehdon B, jolloin hän saa joko nolla euroa tai sata euroa. Useimmat ihmiset valitsevat vaihtoehdon A välttääkseen tilanteen, jossa he saisivat vain nolla euroa. Tietyssä mielessä he siis valitsevat olla tietämättä, olisivatko he voineet voittaa sata euroa.
Gigerenzer ja Rocio Garcia-Retamero Granadan yliopistosta ovat testaneet teoriaansa kahdessa eri kyselytutkimuksessa, joista kussakin oli noin 900 ihmistä. Ensimmäinen toteutettiin Saksassa, toinen Espanjassa. Vapaaehtoiset vastasivat ennakoitua katumusta käsitteleviin kysymyksiin, joissa oli joko negativiinen tai positiivinen lopputulema. Negatiivisissa kysymyksissä udeltiin esimerkiksi sitä, haluaisivatko ihmiset tietää milloin he kuolevat ja positiivisissa haluaisitko tietää etukäteen mitä saat joululahjaksi.
Tulokset olivat samansuuntaisia molemmissa maissa.
Negatiiviset
• Haluaisitko tietää milloin puolisosi kuolee? 89 prosenttia vastasi ei.
Jani Kaaro
8/16/2024
Lue Jani Kaaron jutut ennen muita
Jani Kaaro on palkittu tiedetoimittaja, jonka oivaltavat artikkelit herättävät ajatuksia ja laajaa huomiota.
Tue Kaaron työtä tilaamalla hänen tiedekolumninsa. Pääset lukemaan ne ennen muita ja mahdollistat juttusarjan jatkumisen.
Suoraan — ilman välikäsiä.
3,90 €
5,90 €
10,00 €
Päätä kuukausimaksusi summa itse. Voit keskeyttää tilauksesi milloin tahansa tai tilata koko Rapportin
Hyväksyn tietosuojaselosteen ja käyttöehdot
