Lupaava nuori nainen repäisee hymistelyn verhon pois raiskausten edestä
Elisa Helenius
5/6/2021
Vau. Nuori lupaava nainen (USA 2020) lunastaa kyllä odotukset. Tämä kostodraaman, mustan komedian ja trillerin sekoitus on sähäkkä, raikas ja tyly. Tarina on hyvin, hyvin synkkä, mutta kerrontatapa on ironinen ja humoristinen, mutta ei niin, että sanoman vakavuus vesittyisi. Katsomiskokemus on raju mutta katarttinen.
Päähenkilö Cassie (roolissa loistava Carey Mulligan) on 30-vuotias nainen, jonka suloinen ja värikäs pukeutumistyyli luo kontrastin hänen öisten tekojensa rajuudelle. Cassie on huippuälykäs, hauska ja rohkea. Hän oli siis luonnollisesti aikoinaan erittäin lupaava nainen, mutta sitten opiskeluaikojen traumaattinen tapahtuma romutti hänen tulevaisuuden suunnitelmansa.
Cassie ei pääse eteenpäin elämässään, vaan on masennuksen lamaannuttama. Hänen elämässään on vain yksi asia, joka antaa hänelle voimaa: halu hakea hyvitystä parhaan ystävän kuolemalle. Cassie on valjastanut vihansa voimaksi, jonka avulla hän näyttää, kuinka joka ikisestä baarista löytyy mies, joka on valmis käyttämään naista seksuaalisesti hyväkseen, kun luulee, ettei teosta ole seuraamuksia hänelle itselleen. Elokuvan loppupuolen käänteet saavat Cassien ottamaan kovemmat keinot käyttöön ja riskeeraamaan aivan kaiken, jotta (omankäden)oikeus toteutuisi.
Elokuvateollisuuden seksismiä kuvaa se, että Variety-lehden arvion mukaan Mulligan ei ole tarpeeksi nätti rooliinsa. Kritiikki on surkuhupaisa. Ensinnäkin Mulligan on erittäin viehättävä, ja vieläpä ammattimeikkaajan ja -puvustajan kauniisti stailaama. Toisekseen, naisoletetun ei tarvitse olla filmitähden näköinen femme fatale, että hän saisi heteromiehiltä ei-toivottua lähentelyä tai himoa osakseen: siihen riittää arkinenkin ulkomuoto.
Nuori lupaava nainen palkittiin parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscarilla. Toimiva käsikirjoitus onkin elokuvan ydin, jonka ympärille kaikki muu rakentuu. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Emerald Fennelli (tunnettu myös näyttelijänä ja käsikirjoittanut feminististä Killing Eve -sarjaa) ohjasi tämän ensimmäisen pitkän elokuvansa ollessaan kahdeksannella kuulla raskaana. Aikamoinen supernainen.
Fennellin nerokkuutta kuvaa se, että elokuvan limanuljaskat eivät ole päällisin puolin huonosti käyttäytyviä miehiä, jotka ympäristö tuomitsisi muutenkin. He ovat niitä "mukavia miehiä", porukan kaikista järkevämmiltä ja eettisimmiltä vaikuttavia herrasmiehiä, suosittuja kavereita ja ahkeria uraohjuksia. Kuitenkin he ovat tilaisuuden tullen valmiita käyttämään härkisti hyväkseen humalaisen naisen puolustuskyvytöntä tilaa. On myös kantaaottavaa ottaa uhriksi umpihumalainen nainen, koska miesten naisille tekemiä raiskauksia vähätellään juuri eniten silloin, jos nainen on juonut itsensä kaatokänniin.
Cassie ei edes tee mitään hirveää baarista hänet poimineille miehille, jotka vain järkyttyvät kun nainen ei yhtäkkiä olekaan umpihumalassa.
Jo se, että elokuvassa näytetään (muka) humalaista ja holtitonta naista, tuntuu harvinaiselta.
Lupaava nuori nainen osoittaa sen, kuinka rankat seuraamukset raiskauksella on naiselle: opiskelulle, uralle, ihmissuhteille, mielenterveydelle ja elämänhalulle. Raiskauskulttuuria pönkittävät myös toiset naiset, jotka eivät puolusta raiskausten uhreja, vaan vähättelevät raiskaajien tekoja ja miettivät vain "miesparkojen" elämän jatkumista. Kun raiskattu nainen ei pääse elämässään eteenpäin ja ystävät unohtavat hänet, raiskaaja porskuttaa tyytyväisenä kohti loistokasta uraa ja onnellista avioliittoa, ison kaveriporukan tukemana. Huono omatunto voi tosin lopulta murskata miehen, kuten elokuvassa on käynyt raiskaajien puolustusasianajajalle.
Fennelli näyttää, kuinka ihmiset sokaistuvat tittelien edessä. Ja kuinka päällepäin ei yleensä näe, mihin itsekkäisiin ja julmiin tekoihin mukavalta vaikuttava heppu voi olla valmis, jos hän ei pohjimmiltaan arvosta kaikkia naisia. Ongelmat ovat niin epäempaattisissa yksilöissä kuin vinoutuneissa rakenteissa, jotka luovat epätasa-arvoa.
Laverne Cox tekee hienon sivuroolin Cassien pomona ja räväkkänä ystävänä Gailina. On piristävää, että kerrankin transnainen on valittu cis-rooliin tai rooliin, jossa hahmon mahdollista transsukupuolisuutta ei tuoda esiin.
Lupaava nuori nainen oli ehdolla myös parhaan elokuvan, ohjauksen ja naisnäyttelijän (Mulligan) Oscar-palkinnoista. Se oli ehdolla myös neljässä kategoriassa Golden Globeissa ja kuudessa kategoriassa Bafta-palkinnoissa, joista se myös voitti parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen palkinnon. Dialogi onkin terävää ja hahmot herkullisia ja uskottavia. Elokuva on myös kuvattu nautinnollisen yllättävillä yksityiskohdilla ja kuvakulmilla.
Jos tämän elokuvan katsomisesta tulee epämukava olo, niin hyvä. Asenteiden on aika muuttua.
Ensi-ilta: 7.5.2021
Ikäraja: 12
Pituus: 1 t 53 min
Elisa Helenius
5/6/2021
