Huumaavan musiikin siivittämä Sydänpeto-elokuva kuvaa toksiseksi muuttuvaa ihastusta

Idylliseen Etelä-Ranskaan sijoittuva suomalainen draama on harvinaisen hienoa katsottavaa ja kuultavaa.

Avatar

Elisa Helenius

11/3/2022 · Lukuaika 3 min

Jutun kuva

On hienoa saada elokuvateattereihin levitykseen suomalaisen naisen ohjaama draama, jossa pääosassa on kahden naisoletetun välinen suhde. Miehet ovat tässä elokuvassa ohuissa sivurooleissa.

Harvemmin kotimaisten elokuvien soundtrackilla on myöskään naisten esittämää feminististä räppiä. Jo elokuvan nimi on iskevä. Sydänpeto (Suomi, Ranska, Saksa 2022) sijoittuu Ranskan Rivieralle kesän lämpöön ja upeisiin maisemiin.

Pääosassa on räppäriydestä haaveileva suomalaisranskalainen 17-vuotias Elina (roolissa 21-vuotias muunsukupuolinen ja queer muusikko-näyttelijä Elsi Sloan). Hän muuttaa ranskalaisen äitinsä kanssa Helsingistä Rivieralle äidin uuden miesystävän isoon taloon. Elina ei ole innostunut muutosta vieraaseen paikkaan, erityisesti kun hän joutuu jättämään Helsinkiin parhaan ystävänsä Amandan (roolissa suomalainen räppäri Yeboyah eli Rebekka Kuukka).

Kuitenkin mieli muuttuu, kun Elina tapaa ranskalaisen siskopuolensa, 18-vuotiaan Sofian (Ranskassa jo tunnettu nimi Carmen Kassovitz). Sofia on lahjakas balettitanssija, johon Elina heti salaa hullaantuu. He ovat ulkoisesti toistensa vastakohdat: Elina on androgyyni ja Sofia taas feminiininen.

Sofialla on kuitenkin kaksi puolta: kunnianhimoinen tanssija rakastaa myös bileitä, huumeita ja vapaata seksiä, ennen kaikkea nuorten miesten kanssa. Kun Elina katkerana ymmärtää, että hän on vain uusi ystävä ja bileiden pussailuseuraa Sofialle, hän käynnistää myrkyllisen ja julman valtapelin, jotta saisi Sofiasta tyttöystävänsä.



Elokuvassa on voimakas ja pahaenteinen tunnelma. Klubikohtaukset vangitsevat hyvin juhlimisen ja tanssimisen riemun. Sofian ja Elinan esityskohtaukset ovat myös vaikuttavia. Sloan on todella uskottava rakastuneen Elinan roolissa. Sydänpeto sykkii hienosti neonväreissä, kuten Elinan limenvihreät hiukset.

Toisin kuin tosielämässä, elokuvissa tanssijat pystyvät usein juhlimaan rankasti koko yön ja menemään aamulla tanssitreeneihin samoilla silmillä tai vaikka illan esitykseen. Krapulapäiviä ei tunneta. Tämä asia huvitti allekirjoittanutta jo esimerkiksi elokuvissa Black Swan (2010) ja And Then We Danced (2019).

Sydänpeto kertoo taiteilijaksi kasvamisesta, kasvukivuista, pakkomielteestä, yksipuolisesta rakkaudesta ja omistushalusta. Kyseessä on sinänsä tyypillinen ja kipeä kokemus queer-nuorten elämästä, kun salaisen ihastuksen kohde ei lopulta olekaan yhtä queer tai yhtä tosissaan, vaan enemmänkin kokeilun- ja huvittelunhaluinen. Suosittu Sofia leikkii Elinan tunteilla, eikä kenties edes ymmärrä Elinan ihastuksen syvyyttä. Elina vie pakkomielteensä pidemmälle kuin mitä ihastuneet yleensä ja on valmis kylmänviileästi rikkomaan moraalin rajoja. On harvinaista nähdä yhtä ristiriitaista naista — tai kenties jopa muunsukupuolista — päähenkilöä.

Tylsää taas on se, että kyseessä on jälleen onneton ja raastava queer-tarina. Loppukohtauksessa on onneksi iloa ja toivoa. Kuitenkin Sofialla on aina mieluista miesseuraa, mutta queer-hahmo Elina on kliseisesti yksin. Kyseessä on toki vain yksi kohtaus nuoren ja eteenpäin suuntaavan Elinan elämässä.



Kauniista musiikista vastaa Air-yhtyeestä tuttu JB Dunckel. JB Dunckelin sävellyksiä on aiemmin kuultu esimerkiksi Sofia Coppolan elokuvissa Lost in Translation ja Virgin Suicides sekä François Ozonin elokuvassa Summer of 85. Sydänpedon huumaavan tunnuskappaleen L’Enfer à deux esittää pääosan näyttelijä Sloan.

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Aino Suni (s. 1985) on aiemmin ohjannut lyhytelokuvia kuten feministisen Yksittäistapauksia-koosteen lyhärin Shake! ja jaksoja dokumenttisarjasta Pillupäiväkirjat. Hän on myös ohjannut räppäri Mercedestä eli Linda-Maria Raninesta dokumentin Ei koskaan enää (2018), ja Sydänpedossa kuullaan myös kappale Mercedeseltä. Soundtrackilla kuullaan myös ranskalaista nuorta feministiräppäriä Chillaa, joka esiintyy elokuvassa. Elokuvalla on vahvan naispainotteinen työryhmä, kun kuvaajakin on Kerttu Hakkarainen.

Pääosan esittäjän Sloanin voi nähdä parhaillaan lisäksi Yle Areenassa olevassa Outo kesä -minisarjassa.



Tämä juttu on kirjoitettu Suomen arvostelijain liiton myöntämällä Kopiosto-apurahalla.



Ensi-ilta: 4.11.2022

Ikäraja: 16

Kesto: 1 tunti 42 minuuttia

Ohjaus ja käsikirjoitus: Aino Suni

Näyttelijät: Elsi Sloan, Carmen Kassovitz, Camille, Adel Bencherif, Lucille Guillaume, Juho Milonoff, Rebekka Kuukka, Antti Autio

Kielet: ranska ja suomi

Genre: draama

Avatar

Elisa Helenius

11/3/2022 · Lukuaika 3 min

Muita juttuja toimittajalta