Ennen rotuhygieenikot halusivat kontrolloida kansan lisääntymistä – nyt sitä ei sanota ääneen
Kuka on osa yhteiskuntaa? Kenet hyväksymme, kenestä haluamme päästä eroon? 1800-luvun lopulla kysymyksestä syntyi rotuhygieeninen liike ja yhä edelleen kysymys on läsnä kulttuurissamme.
Sonja Karlsson
5/3/2017
2010-luvun Suomessa hyväksymme erilaisuutta kohtalaisesti, toiset enemmän kuin toiset. Täydelliseen vapauteen olla erilainen on silti vielä aimo harppaus matkaa jäljellä. Sen tietää omakohtaisesti jokainen, jonka ulkonäkö, seksuaalisuus tai sukupuoli-identiteetti poikkeaa lihaa syövästä, valkoisesta heteromiehestä.
Runsas vuosisata sitten hyväksynnän alue oli vielä kapeampi. 1800-luvun lopulla havahtuivat useat lääketieteen asiantuntijat ja terveyden auktoriteetit yhteiskunnan huolestuttavaan tilaan. Alkaneen kaupungistumisen seurauksena sairaudet, rikollisuus ja monet muut ongelmat alkoivat näkyä katukuvassa aiempaa selvemmin.
Ongelmien syyksi valikoitui monien mielissä degeneraatio. Sillä tarkoitettiin taantumusta, ihmiskunnan kehitystä kohti huonompaa. Teoria degeneraatiosta ei ollut missään vaiheessa selkeä kokonaisuus. Sillä voitiin selittää lähes mikä tahansa sosiaalinen, moraalinen, fyysinen tai psyykkinen ilmiö.
Degeneroituneet olivat syyllisiä rikollisuuteen ja huonoihin elämäntapoihin. He olivat alkoholisteja, prostituoituja ja kulkureita. He olivat psyykkisesti sairastuneita, vammaisia ja työkyvyttömiä. He olivat ihmisiä, jotka olivat hyödyttömiä teolliselle yhteiskunnalle. He eivät olleet tehokkaita ja kurinalaisia, he eivät olleet sopeutuneet teollisen yhteiskunnan kansalaisuuteen.
DEGENERAATIO LEVIÄÄ KAIKKIALLE
Degeneraation uskottiin olevan periytyvää. Vielä 1800-luvulla perinnöllisyystiede oli melko kehittymätön tieteenala. Vuosisadan puolivälissä itävaltalainen munkki Gregor Mendel oli julkaissut artikkelin, jossa hän kuvaili hernekasveilla tekemiään risteytyksiä. Mendel oli huomannut, että osa ominaisuuksista periytyi resessiivisesti, osa dominantisti. Munkin koetulokset unohtuivat lähes neljäksi vuosikymmeneksi, kunnes ne löydettiin uudelleen vuonna 1900.
Kun Mendelin tutkimustulokset löytyivät, degeneraatioteoria sai tieteellisen sysäyksen eteenpäin. Perinnöllisyystiede alkoi kehittyä kovaa vauhtia ja nopeasti myös selvisi, että ominaisuuksien periytyvyys riippui useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Silti monet rotuhygieenikot pitivät kiinni yksinkertaisesta perinnöllisyysmekanismista pitkälle 1900-luvulle.
Rotuhygieenikot pitivät degeneraatiota parantumattomana tilana. Kun ihmisen ituplasma, eli perimä, oli kerran turmeltunut, sitä ei voinut enää pelastaa, ei edes koulutuksen tai kasvatuksen avulla. Lisäksi rotuhygieenikot uskoivat, että jälkeläiset ovat aina rappeutuneempia kuin heidän vanhempansa.
Samaan aikaan huomattiin, että länsimaissa syntyvien lasten määrä oli kääntynyt laskuun. Lasku ei ollut tasaista kaikissa yhteiskuntaluokissa. Degeneroituneiksi luokitellut ihmiset lisääntyivät huomattavasti “parempaa väkeä” enemmän. Lisäksi degeneroituneet olivat usein köyhäinhuollon ja sosiaaliavun asiakkaita. Heidän lisääntymisensä synnyttäisi yhteiskunnalle valtavia kustannuksia.
Suomessa syntyvyyden laskusta huolestuivat ensimmäisenä suomenruotsalaiset 1910-luvulla. Tilastot osoittivat, että suomenruotsalaisten suhteellinen osuus koko väestöstä oli vähenemässä, ja se herätti huolen poliittisen vallanjaon tulevaisuudesta.
Vuonna 1906 poliittinen valta sidottiin Suomessa äänestäjien määrään. Vielä säätyvaltion aikaan ruotsinkieliset hallitsivat kahta säätyä neljästä, mutta muutoksen myötä valta uhkasi valua suomenkielisille. Suomenmielisyys ja -kielisyys elivät kukoistuskautta, ja fennomaanit veivät ruotsinkielisten paikkoja niin kulttuurin, politiikan kuin talouden alueilla. Siksi suomenruotsalaiset kiinnostuivat ensimmäisenä Suomessa rotuhygieniasta. Suomenkielisten kiinnostus heräsi vasta noin vuosikymmentä myöhemmin.
Sonja Karlsson
5/3/2017
Kommentit (0)
Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.
Puheenaiheet
Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme
Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.