Kun elämästä poistaa järjestelmällisesti vaivan, tuloksena ei ole parempi elämä. Jäljelle jää ohut varjo elämästä.
Tekoäly tuottaa tekstiä, ääntä, kuvia ja kokonaisia maailmoja. Faktan ja fiktion rajat hämärtyvät. Synteettisen vyöryn alle uhkaavat jäädä aidot ihmisen luomat sisällöt: omaperäiset ajatuksemme, näkökulmamme ja tuntemuksemme.
Trendi on kiihtyvä. Some-syötteemme ovat jo täyttyneet synteettisellä hälyllä ja halvoilla huomiokoukuilla. Simulaatioon voi upota, sinne voi paeta. Mutta onnellisuutta se lisää kuin väljähtänyt suoratoistomaraton.
OLEMME TAIPUVAISIA välttämään vaivaa. Mutka on kustannus, joka pitää minimoida. Poimimme helpoimman palkinnon, ja tämän varaan on rakennettu koko mukavuusteollisuutemme.
Samaa meille lupaavat myös tekoälypalvelut. Mutta merkityksellisyyden kokemus, arjen riemu syntyy usein juuri ponnistelusta.
Vuorelle kiipeäminen on palkitsevampaa kuin nousu hissillä huipulle ja omin hikipisaroin väsätty vaatekaappi tuntuu tärkeämmältä kuin valmiina ostettu. Havaintoa kutsutaan Ikea-efektiksi.
